Uusi valtakunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muinainen Egypti

Ankh.svg

Esidynastinen Egypti
Protodynastinen kausi
Dynastinen Egypti
Thiniittikausi
Vanha valtakunta
Ensimmäinen välikausi
Keskivaltakunta
Toinen välikausi
Uusi valtakunta
Kolmas välikausi
Nubialaisdynastia
Egyptin myöhäiskausi
Persian kausi
Ptolemaiosten hallitsijasuku

Egyptin dynastiat
Egyptin faaraot
n  k  m
Tutankhamonin kuolinnaamio.

Uudella valtakunnalla tarkoitetaan historioitsija Manethon (270 eaa.) laatimassa luokittelussa muinaisen Egyptin 18.–20. dynastioiden hallitusaikaa vuosina 15501069 eaa. Faraoiden Egyptin uusi valtakunta oli värikästä aikaa, jota luonnehtivat ulkomaankauppa, valloitusretket ja diplomatia ulkomaiden kanssa, papiston vallantavoittelu ja vastareaktiot niihin, sekä lopussa taantuminen heikkojen faaraoiden takia.

Uuden valtakunnan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden valtakunnan katsotaan yleisesti alkaneen egyptiläisten karkotettua aasialaisperäiset hyksot Ala-Egyptistä ja faarao Ahmosen perustettua 18. dynastian (n. 1550 eaa.). Uusi valtakunta päättyi 20. dynastian faarao Ramses XI:n kuoltua (n. 1069 eaa.). Kuuluisimpia Uuden valtakunnan aikaisia faaraoita olivat muun muassa Ramses II, Akhenaten ja Tutankhamon.

Uuden valtakunnan aika oli muinaisen Egyptin kukoistuksen aikaa. Nubia ja Siinain alue oli Egyptin hallinnassa ja ne maksoivat veroa faaraolle. Näiltä alueilta louhittiin myös paljon jalokiviä, metalleja sekä kultaa, jotka rikastuttivat temppeleiden aarrekammioita. Myös kaupankäynti ympärysvaltojen kanssa kasvoi huomattavasti. Amonin papisto alkoi uhmata faaraon valtaa, jota vastaan Akhenaten yritti taistella uskonnollisella ja poliittisella vallankumouksellaan. Akhenaten aloitti lyhyen niin sanotun Amarna-kauden, jolloin faarao määräsi kansan palvomaan ainoata Aten-jumalaa. Lopulta tämä suututti Amonin papit siinä määrin, että papisto nosti oman suosikkinsa kenraali Horemhebin valtaistuimelle.

Horemhebin jälkeen valtaan nousi Ramses I, joka perusti Egyptin 19. dynastian. Tämän dynastian faaraoista huomattavin oli Ramses II. Vasta hän onnistui rajoittamaan papiston valtaa.

Rakennustaito oli tässä vaiheessa Egyptin historiaa jo varsin pitkälle kehittynyttä, noudattaen kuitenkin edelleen vanhoja tyylisuuntauksia. Uuden valtakunnan aikana rakennettiin lukuisia temppeleitä ja pyhäkköjä ympäri maata. Myös vanhoja rakennuksia entisöitiin ja kunnostettiin. Kuninkaallisten hautojen rakentamisessa otettiin käyttöön uusi käytäntö. Faaraot haudattiin Kuninkaiden laaksoon kaivettuihin käytävämäisiin hautoihin, jotka täytettiin runsailla määrillä hautakalustoa.

Kauden lopulla pohjoisesta saapuneet merikansat uhkasivat maata, mutta Egypti torjui heidän hyökkäyksensä. Faaraon valta alkoi kuitenkin luhistua 20. dynastian aikana muun muassa maakuntien keskisen valtataistelun takia. Tähän aikaan sijoittuu myös hyvin dokumentoitu tapahtuma, jossa eräs Ramses III:n vaimoista suunnittelee ja toteuttaa yhdessä poikansa kanssa Ramseksen murhan. Ramses III:n murhan jälkeen maata hallitsi useita heikkoja ja lyhytaikaisia faaraoita, joiden kausilla Egypti oli sekasorron vallassa. Näihin aikoihin sijoittuu myös historian ensimmäinen dokumentoitu lakko. 20. dynastian aikana ja jälkeen Egypti hajosi useisiin osiin, joita hallitsivat eri kuninkaat ja papistot.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]