Muinainen Egypti

Muinainen Egypti eli Faaraoiden Egypti oli Pohjois-Afrikassa suunnilleen vuosina 3150 – 30 eaa. kukoistanut historiallinen sivilisaatio ja korkeakulttuuri. Suurimman osan sen historiaa muinaista Egyptiä hallitsivat kuninkaat eli faaraot. Egypti oli yksi maailman varhaisimmista korkeakulttuureista. Sitä tutkivaa tieteenalaa kutsutaan egyptologiaksi.

Sisällysluettelo

1 Maantiede
- 1.1 Niili
- 1.2 Luonto
2 Historia
3 Väestö
- 3.1 Väkiluku
- 3.2 Yhteiskunta
4 Rakennustaito
5 Kulttuuri
6 Arkikulttuuri
- 6.1 Perhe
7 Katso myös
8 Viitteet
9 Kirjallisuutta
10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Maantiede

Niilin laakson ilmakuva.

Muinaisen Egyptin kartta

Muinaisen Egyptin valtio sijaitsi Niilin jokilaaksossa. Se ulottui Niilin suistosta eli deltalta etelään neljännelle kataraktille saakka. Asutus oli keskittynyt pääasiassa Niilin varteen ja sen enimmillään muutaman kilometrin levyisille hedelmällisille rannoille. Maan elinkeinoelämä oli riippuvainen Niilin vuosittaisista tulvista, jotka levittivät maalle hedelmällistä, mustaa lietettä. Tämä mahdollisti maanviljelyn.

Egyptin sivistys perustui Niilin tulvaliejulla kasvatettuun viljaan. Hedelmällinen joen kastelema maa tuotti kaksi-kolme satoa vuodessa. Suuri sato mahdollisti suuret väestömäärät ja kaupungit. Muinaiset egyptiläiset kutsuivat omaa maataan nimellä kemet, eli "musta maa". Asumattoman autiomaan nimi oli deshret, eli "punainen maa". Nykyinen nimi Egypti juontuu egyptinkielisestä lauseesta hut-ka-ptah, joka tarkoittaa luojajumala Ptahin ka-sielun asuntoa^lähde?.

Jo historiallisella aikakaudella Egyptin valtakunta jaettiin kahteen osaan, Ylä-Egyptiin ja Ala-Egyptin. Koska Niili virtaa etelästä pohjoiseen, Ala-Egypti sijaitsi pohjoisessa ja Ylä-Egypti etelässä. Ennen valtakunnan yhdistymistä nämä alueet olivat itsenäisiä valtioita. Ylä-Egyptin tunnuksena oli korkea, ylhäältä suippo valkea kruunu, jonka etuosassa oli faaraon valtaa symboloiva kobra eli ureuskäärme. Ala-Egyptin kruunu oli punainen ja siinä oli kaartuva "kieli". Yhdistymisen jälkeen faaraot käyttivät punavalkoista yhdistelmäkruunua. Ala-Egyptin pääkaupunki oli Memfis ja Ylä-Egyptin Theba. Edellä mainittu oli valtion pääkaupunki Vanhan valtakunnan ja viimeksi mainittu Uuden valtakunnan aikaan. Uuden valtakunnan ajoilta eteenpäin kummallakin alueella oli myös oma visiirinsä.

Ylä- ja Ala-Egyptin ohella valtakunta jaettiin 42 noomiin^lähde? eli lääniin, joita hallitsivat lääninruhtinaat eli nomarkit. Jokainen nomarkki keräsi alueensa talonpojilta veroja ja toimitti ne edelleen kuninkaalle. Muita merkittäviä kaupunkeja olivat Heliopolis, Sais ja Tanis. Pohjoisessa sijaitsevasta Aleksandriasta tuli länsimaisen ajanlaskun alun jälkeen hellenistisen kulttuurin keskus. Heliopoliksessa sijaitsi auringonjumala Ammonin temppeli.

Muinaisesta Egyptistä ei tullut koskaan mahtavaa soturivaltiota, mutta valtakunta laajeni sotaretkien myötä. Varhaisimmat 5. ja 6. dynastian Palestiinaan suuntautuneet sotaretket olivat tuho- ja ryöstöretkiä. Thutmosis III:n ja Ramses II:n valloitusretkien myötä Egyptin vaikutuspiiri laajeni nykyiseen Palestiinaan ja Israeliin asti, idässä Punaisellemerelle ja lännessä nykyisen Libyan aavikolle, jossa kukoistivat useat keitaat.

[muokkaa] Niili

Niilin rantamaisemaa Luxorin ja Assuanin lähettyvillä.

Pääartikkeli: Niili

Muinaisessa Egyptissä ei ollut teitä käytännöllisesti katsoen ollenkaan, vaan Niili oli tärkein kulkuväylä. Vanhimpia ja yleisimpiä veneitä olivat papyrusveneet. Faarao, ylimystö ja kauppiaat käyttivät suhteellisen kevyitä puisia veneitä, joista puuttui masto. Kreikkalainen historioitsija Herodotos kutsui Historiateoksessaan Egyptiä Niilin lahjaksi. Senecan teos De Nili Incremento kertoo Niilistä.

Rantakallioihin kaiverrettiin mitta-asteikkoja; toisin sanoen nilometrejä, joilla mitattiin tulvaveden korkeutta. Roomalainen historioitsija Plinius kertoo, että alle 14 kyynärän korkuisen tulvaveden tiedettiin ennakoivan nälänhätää. Yli 18 kyynärän korkuinen tulva aiheutti hukkumisia ja kodittomuutta. Egyptiläisten polttamattomasta savitiilestä rakennetut talot liukenivat tulvaveteen.

[muokkaa] Luonto

Saharan ilmasto oli myöhäisellä kivikaudella (n. 8000 eaa.) huomattavasti kosteampi kuin nykyisin. Savannimainen luonto tarjosi hyvän elinympäristön norsuille, sarvikuonoille ja leijonille. Kun ilmasto kuivui, osa siellä asuneista kansoista muutti Nubiaan ja Egyptiin, missä oli hedelmällistä maata. Eräät libyalaiset paimentolaisheimot jäivät asumaan autiomaalle. Muinaisen Egyptin ilmasto oli kuiva ja subtrooppinen. Viljelykelpoista aluetta oli 34 000 neliökilometriä.^lähde? Faaraoiden Egyptissä eli useita kasvi- ja eläinlajeja, jotka ovat sittemmin kuolleet sukupuuttoon, esimerkiksi virtahepo ja niilinkrokotiili.^lähde? Valkoinen lootus (Nymphaea lotus) ja sininen lootus (Nymphaea coerulea) olivat hyvin yleisiä, nykyään jo sukupuuttoon kuolleita lummekasveja.^lähde? Kairon museon lampi on yksi niistä harvoista paikoista, missä niitä kasvaa nykyisin.^lähde?

Viiriäisiä ja vesilintuja metsästettiin keihäillä, nuolilla tai bumerangeilla. Faaraolla oli yksinoikeus suurriistan (leijonien ja antilooppien) metsästämiseen.^lähde? Paviaaneja koulutettiin poimimaan taateleita ja viikunoita puista. Kuivasta ja kuumasta ilmastosta johtuen metsää kasvoi hyvin vähän. Jujubapalmut, akaasiat, morindapuut ja muut lajit kasvoivat pieninä ryhminä kasteluojien ja peltojen vieressä. Niiden puuaines oli heikkoa ja siten sopimatonta työkaluihin ja laivojen rakennusaineeksi. Puutavaraa ostettiin Lähi-idästä.^lähde? Niini- ja papyruskaislat kelpasivat mattojen, korien ja sandaalien raaka-aineeksi. Papyruksesta valmistettiin eräänlaista paperia, joka oli tuoreena valkoista ja kellastui ajan myötä.

[muokkaa] Historia

Gizan sfinksi.

Kivikaudella Egyptissä tapahtui noin 5500 eaa. mennessä kehitystä, maanviljely saapui alueelle. Se pani alulle väestönkasvun ja lopulta suurten taajamien sekä kaupunkivaltioiden synnyn. Egypti syntyi paikallisten heimojen hallitsemien kaupunkivaltioiden, nomosten, yhdistyessä sodissa lopulta yhden hallitsijan vallan alle.

Egyptin historia jaetaan dynastioihin, hallitsijasukuihin. Parin ensimmäisen dynastian aikana faaraon mahtia kyseenalaistettiin usein ja Egypti pysyi pitkään hajanaisena. Tämä hajanainen thiniittikausi päättyi faaraoiden vallan lujittumiseen.

Faaraot hallitsivat muinaista Egyptiä ja Niilin laaksoa noin 3000-luvulta aina vuoteen 332 eaa. Faaraoiden Egypti tunnetaan pyramideistaan, joista suurin on Kheopsin nykyisin noin 137 m korkea pyramidi Gizan lähellä. Pyramidit olivat faaraoiden hautoja, jotka kansa rakensi jumalana palvomalleen kuninkaalleen. Tunnetuin egyptiläinen hautalöytö on Tutankhamonin hauta. Egyptin historiassa vuorottelivat voimakkaan valtion ja hajaannuksen kaudet.

Valtakunnan kolmetuhatvuotiseen historiaan sisältyi kolme kukoistuskautta: Vanha valtakunta, Keskivaltakunta ja Uusi valtakunta. Jokaista "valtakuntaa" seurasi yksi sekasorron ja anarkian leimaama välikausi. Lopuksi Egypti oli osana Ptolemaiosten ja Rooman valtakuntaan, kunnes se siirtyi Bysantin keisarien ja arabien vallan alaisuuteen vuonna 639.

[muokkaa] Egyptin esihistoria (esidynastinen)

Pääartikkeli: esidynastinen Egypti

Maanviljely alkoi Egyptissä noin 7000–5000 eaa. Merkittäviä esidynastisia paikkoja olivat muun muassa Naqada, Gerzeh, Abydos, Koptos, Hierakonpolis ja Quau. Egypti säilyi pitkään niin sanotussa myöhäispaleoliittisessa kulttuuripiirissä, jossa ihmiset metsästivät, keräilivät kasveja ja kalastivat. Saharan aavikoituminen pakkasi väestöä Niilin laaksoon jossa alkoi maanviljely ja karjanhoito ehkä 5500 eaa. Syntyi paikallisten heimojen ylläpitämiä kyliä, jotka alkoivat kasvaa taajamiksi.

Egypti muotoutui Badari- ja Naqada-kulttuuri-kausina noin 5000–3000 eaa. Taajamia syntyi noin 4000–3000 eaa. varhaisella Naqada-kaudella. Keskusvalta muotoutui ainakin alueittain noin 3500 eaa., jolloin oli monen kaupungin käsittäviä kasvavia pikkuvaltioita. Samaan aikaan, kun Egyptin väkiluku kasvoi ja sen kaupunkivaltiot kukistivat toisiaan laajeten yhä suuremmiksi, faaraoiden ja ylimystön hautojen koko kasvoi.

[muokkaa] Egyptin dynastiat

[muokkaa] Egyptin yhdistyminen

Ennen historiallisen ajan alkua Egyptissä oli lukuisia heimopäälliköiden ja sittemmin ruhtinaiden johtamia pikkuvaltioita. Näillä pikkuvaltioilla oli keskenään jatkuvia kahnauksia ja valloitusyrityksiä. Pikkuvaltioiden pinta-ala ja mahti kasvoivat, kunnes Egyptissä oli vuoden 3200 eaa. paikkeilla kaksi riippumatonta valtiota: Ylä-Egypti ja Ala-Egypti. Ylä- ja Ala-Egyptin yhdistymistä edeltävällä ajalla eläneiden kuninkaiden nimiä ei tiedetä, sillä tuolta aikakaudelta ei ole säilynyt kirjallisia dokumentteja. Ala-Egyptin pääkaupunki oli Memfis ja Ylä-Egyptin Thinis. On epäselvää, missä myyttinen Thinis sijaitsi tai koska se hylättiin. Thinisin raunioita ei ole koskaan löydetty lukuisista yrityksistä huolimatta.

Noin 3200–3050 eaa. tapahtui Egyptin yhdistyminen, jolloin Luxorin seuduilla sijainnut Ylä-Egypti valtasi Niilin suiston ja levisi Niilin yläjuoksulle. Egyptin yhdistäjä saattoi olla Menes, Narmer tai Horus Aha. Egyptin yhdistymisajalta (semainien kausi Es-Semaina:n mukaan eli Naqada III) noin 3200–3100 eaa. on säilynyt paleteissa kuvia muun muassa kaupunkien linnoittamisista ja suurista taisteluista. Jo edellisellä Naqada II-kaudella olivat yhdistymissodat alkaneet. Tällä kaudella Egyptissä näkyy huomatatvaa Mesopotamian vaikutusta. Kirjoitustaito keksittiin viimeistään 3200–3100 eaa. ja se on saattanut saapua Mesopotamiasta, tai egyptiläiset vieneent hieroglyfinsä tai niiden ajatuksen Mesopotamian kuvakirjoitukseksi. Joidenkin ajoitusten mukaan Skorpioni I-nimisen kuninkaan haudassa olisi ollut hieroglyfejä on 3300–3200 eaa. ja joissain ruukunsirpaleissa 3400–3300 eaa.^[1] ^[2] ^[3]. Mesopotamiassa tuli kuvakirjoitus käyttöön vasta Uruk IV -kaudella noin 3200–3100 eaa.^[4]

Mesopotamian Dzemdet Nasr-kauden sinetit muistuttavat hieroglyfejä. Kaksoisvirranmaasta ei ole löydetty egyptiläistä esineistöä, mikä tuntuisi viittaavan Mesopotamiaan sidoksissa olevan kansan tunkeutumiseen Egyptiin, ehkä jostain Syyriasta, tai vaikkapa ns. tekniseen apuun Egyptille. Egyptin yhdistäjä oli Thiniksen kaupungista Ylä-Egyptistä Luxorin lähettyviltä. Egyptin ensimmäiseksi hallitsijaksi mainitaan yleensä Menes, mutta hallitsijaksi on väitetty myös Narmeria ja Horus Aha:aa.

[muokkaa] Varhaisdynastinen eli thiniittikausi 3000–2686 eaa., dynastiat 1 ja 2

Vaikka Egypti oli yhdistetty, yhtenäisyys alkoi rakoilla heti. Nekhen (Thinis eli Hierakonpolis) oli pääkaupunki, aikakausi oli levotonta, sisällissodat repivät maata ja faarao oli heikko. Etelän pääkaupunki oli Nekheb. Sisällissodat johtuivat muun muassa vallanperimyskiistoista. Paikalliset eivät halunneet hyväksyä faaraon valtaa. Kautta onkin sanottu nollanneksi välikaudeksi. Saattaa olla, että Ylä-Egyptin valkoinen ja Ala-Egyptin punainen kruunu faaraon päässä ja että faaraon hautaaminen kahteen paikkaan olivat kompromisseja, joilla haluttiin rauhoittaa valloitettu alue. Ensimmäisen dynastian hallitsijoista faarao Den oli voimakas.

Thiniittikautena rakennettiin suorakaiteen muotoisia mastaba-hautoja, joissa oli paljon huoneita. Sakkaran hautaukset alkoivat 2. dynastian (2800–2650 eaa.) aikana, jolloin maa hajosi Sethin ja Horuksen kannattajan riitoihin. Horuksen kannattaja Khasekhemwi (Khasekhem) voitti. 2. dynastian faarao Renebin nimi viittaa auringonjumalan palvontaan.

[muokkaa] Vanha valtakunta 2686–2160 eaa., dynastiat 3–6

Pääartikkeli: Vanha valtakunta

Gizan pyramidit, jotka rakennettiin Neljännen dynastian aikoihin.

Vanhan valtakunnan aikana faaraon mahti oli suurimmillaan ja Auringon jumala Ra:n pojaksi kutsuttu faarao rakennutti itselleen valtavia monumentteja, temppeleitä ja pyramideja. Vanha valtakunta päättyi sekasortoiseen välikauteen kun syntyi epätietoisuutta faaraon seuraajasta ja paikallinen ylimystö alkoi tavoitella valtaa. Kolmannen dynastian Dzoserin sanotaan rakennuttaneen Sakkaraan kuuluisan niin sanotun porraspyramidin, josta on löydetty mastabaa muistuttava rakennelma sisältä. Rakennuttaja on saattanut olla pikemminkin hänen seuraajansa Dzoser-Teti.

Neljäs dynastia oli suurten pyramidinrakentajien aikaa. Sneferu (kreikkalaisittain Snofru) rakensi muun muassa niin sanotun katkaistun pyramidin. Suurimpien pyramidien rakentajat olivat Khufu (Kheops), Khafre (Khefren) ja Menkaure (Mykerinos). Kheopsin pyramidin yhteyteen rakennettiin lukuisia virkamiesten pieniä suorakaiteen muotoisia hautoja sekä kuningattarien pyramidit ja kuolintemppeli. Lähellä on ihmispäistä leijonaa muistuttava sfinksi, joka on tehty louhimalla kalliota pois. Pyramidi rakennettiin käyttäen ramppeja. Kiveä tuotiin pitkänkin matkan päästä pitkin Niiliä laivoilla. Kivenlohkareet, jotka painoivat useita tonneja, luultavimmin vedettiin liukastettua ramppia pitkin.

Faaraon mahti heikkeni kauden loppupuolella kun nomosten johtajat kahmivat itselleen lisää valtaa. Pitkäaikaisin hallitsija oli faarao Pepi II, jonka kuoltua alkoivat pian vallanperimysriidat.

[muokkaa] Ensimmäinen välikausi 2160–2055 eaa., dynastiat 7–10

Pääartikkeli: Egyptin ensimmäinen välikausi

Egyptin vanha valtakunta romahti pian vanhan faarao Pepi II:n kuoleman jälkeen. Jo hallitsija Pepi II:n valtakaudella näkyi merkkejä Egyptin heikkenemisestä ja ulkomaisten alueiden menetyksestä. 7. dynastia oli heikko suku, jonka aikana faaraot vaihtuivat tiuhaan. Toiset sanovat ensimmäisen välikauden alkaneen 6. dynastian loppuessa, toiset 8. dynastian loppuessa.

Niilin tulvien heikkeneminen toi nälänhädän ja kuolleisuus kasvoi. Vallanperimyskiista ja paikallisen ylimystön vallanhalu hajottivat maan. Maa joutui sotaherrojen ja epämääräisten valtiaiden käsiin. Palatseja ja hautoja ryöstettiin, ruokapula ja rosvot loivat turvattomuutta. Kirjurit lakkasivat kirjoittamasta hieroglyfejä. Maa ehti olla hetken aikaa yhtenäinen, mutta hajosi pian.

Maapallon ilmasto viileni 20–30 vuodeksi, mikä aiheutti kuivuuden Niilin lähteillä. Niiliin ei tullut vettä tarpeeksi ja pellot hedelmöittävät kevättulvat jäivät saamatta. Koska Egyptin ruokatalous oli riippuvainen maataloudesta, maa ajautui hirveään nälänhätään, joka tuntui eniten Ylä-Egyptissä, missä Niilin tulviminen vaati suurempaa virtausta kuin alavalla Ala-Egyptin alueella. Pahin tilanne oli alueilla, joilla ei ollut tehokkaasti organisoitua kastelukanavasysteemiä. Maa oli ajautunut anarkian tilaan. Noin 2055 eaa. nälänhädän edelleen jatkuessa Ylä-Egyptin Theban hallitsija Mentuhotep II yhdisti maan jälleen.

[muokkaa] Keskivaltakunta 2055–noin 1650 eaa., dynastiat 11–12

Pääartikkeli: Keskivaltakunta

Keskivaltakunta eli keskimmäinen valtakunta, joka kattoi 11.–14. dynastiat, alkoi aikana, jolloin Egypti yhdistyi hajanaisen ensimmäisen välikauden jälkeen. Keskivaltakunta päättyi vieraiden kansojen, hyksosten, saapumiseen Palestiinasta. Maa hajosi jälleen, hyksot ajettiin lopulta pois, ja alkoi Egyptin historian tunnetuin kausi, Uusi valtakunta.

Keskivaltakunnan aikaan Etelän Theban Intef ja Mentuhotep yhdistivät hajanaisen Egyptin jälleen. Paikalliset valtiaat olivat kuitenkin yhä faaraota uhkaamassa. Tähän aikaan rakennettiin pieniä pyramideja. Egypti teki sotaretkiä Libyaan ja laajeni etelään päin, Nubiaan. Kauppa ja kulttuuri kukoistivat.

12. dynastian aikaisen hallitsijan Amenemhet III:n päätä esittävä taideteos.

Ala-Egyptissä vallitsi Harakleiopoliin dynastia. Kauden alussa 11. dynastia taisteli Herakleiopolista vastaan ja Egyptissä kärsittiin jatkuvasti nälkää. Koptoksen kanssa liittoutunut Intef I -niminen Theban valtias ajoi Herakleiopoliin ryöstelevän kuninkaan Anhitifin joukot pois mailtaan. Seuraavat Intefit taistelivat edelleen Herakleiopolista vastaan ja Mentuhetep (Mentuhotep) II (2061–2010 eaa.) kukisti Herakleiopoliksen ja yhdisti maan. Thebasta tuli pääkaupunki ja maa kukoisti. Mentuhetep II:n aikana maassa vallitsi vielä välikauden tila ja nälänhätä ja Mentuhetep IV:n aikana lääninruhtinaat kapinoivat. Mentuhetep IV:n jälkeen valtaan nousi Amenemhat I, joka lienee ollut Mentuhetepin suurvisiiri. Amenemhat siirsi pääkaupunkinsa El Lishtiin lähelle Memfistä, koska aikaisemman pääkaupungin Theban seuduilla oli levotonta. Amenemhat antoi lääninruhtinaille jonkinlaisen itsehallinnon. Amenemhatin poika Sesostris I (Senwoseret, Senuseret) rakennutti ainoan keskivaltakunnan ajalta säilyneen temppelin Karnakiin.

Egyptin joukot etenivät Nubiaan 2. kataraktille. Sesostris III [1878–1840 eaa.] valloitti lopulta Nubian (egyptiksi Kush, asukkaat nehesiju), josta saatiin kultaa. Mutta Nubian pitäminen ei käynyt ilman taisteluja. Nubiassa, Dongolan alueella Egyptin ulkopuolella, kukoisti Kerma-kulttuuri, jossa uhrattiin ihmisiä.

Egyptillä oli yhteyksiä mm. Kreetaan, Vähään-Aasiaan, Syyriaan ja Palestiinaan päätelleen egyptiläisistä esineistä, joita on löytynyt mainituilta alueita. Esineet päätyivät ulkomaille esim. lahjanvaihdon kautta. Sotimisen ohella Egypti harjoitti myös diplomatiaa.

Niilin suistossa kapinoitiin hajanaisen 13. dynastian aikana, jolloin syntyi kilpaileva 14. dynastia. Pian tämän jälkeen saapuivat hyksot Palestiinan suunnasta valloittamaan maan. Keskivaltakunnan pyramidit olivat pieniä. Keskivaltakunnan päättyessä pyramidien rakentaminen Egyptissä loppui.

[muokkaa] Toinen välikausi 1650–1550 eaa., dynastiat 13–17

Pääartikkeli: Egyptin toinen välikausi

Palestiinalaisia kansoja alkoi virrata maahan jo 12. dynastian aikana. 12. dynastian Amenemnat IV oli Keskimmäisen valtakunnan viimeinen merkittävä faarao, joka kuivatti Faijumin alueen vilejykseen maassa, jossa nälänhätä oli usein uhkaamassa kansaa. Faaraon sisar ja vaimo Sebeknefru hallitsi faaraona 3–4 vuotta. Seuiraava 13. dynastia oli heikko eikä valvonut koko maata ja sen hallitsija vaihtui usein. 1785–1650 eaa. maassa hallitsi 9 faaraota samaan aikaan. Suistoon syntyi kapinoiva 14. dynastia, koska 13. dynastian faaraot olivat heikkoja hallitsijoita. Noin 1650 eaa. saapui lännestä maahan Salitiksen johtama hyksos-kansa (egypt "hekau hasut", vieraitten maiden hallitsijat tai "aamu", aasialaiset), joka alisti eteläisen Egyptin valtaansa. Dynastiat 13 ja 14 romahtivat. Hyksot olivat enimmäkseen seemiläisiä, jotka pääsivät maahan sen takia, kun rajamuurin vartiointi lakkasi 13. dynastian aikana. Hyksospäällikkö Shalik (ehkä sama kuin shalitis) julistautui kuninkaaksi ja perusti 15. dynastian, joka laajensi valtansa suistoalueelle ja etelään aina Cesaen (Cusaen) kaupunkiin asti. Hyksojen pääkaupunki oli Tanis eli Avaris.

Egyptin kamppaillessa vihollisiaan vastaan, Nubialaiset siirtomaat itsenäistyivät etelässä Nedjehin johdolla ja Nubian pääkaupungiksi tuli Buhen. Theban alue säilyi itsenäisenä ja perusti 17. dynastian, joka ulottui keskiseen Niilinlaaksoon, Assuanista Asiytin lähettyvillä olevaan Cusaeen pohjoiseen. Thebalaiset olivat vielä hallitsija Kamosen aikaan välinpitämättömiä ajamaan aasialaiset maasta pois. Kamose aloitti sotaretken hyksoja vastaan ja eteni pitkälle pohjoiseen, mutta pian hyksot kokosivat voimansa ja Theban alueella syntyi kapinoita. Noin 1544 Kamosen veli Ahmose ajoi hyksopäällikkö Khamudin pois Avariksesta ja ajoi takaa aasialaisia aina Gazan seudulla sijaitsevaan Saruhenin kaupunkiin asti. Näin alkoi Egyptin uusi valtakunta ja sen 18. dynastia.

[muokkaa] Uusi valtakunta 1550–1069, dynastiat 18–20

Tutankhamon

Pääartikkeli: Uusi valtakunta

Uusi valtakunta oli sotilasfaaraoiden ja valtataisteluiden aikaa. Välillä Egypti oli suurvalta, mutta se joutui puolustautumaan hyökkääviä merikansoja vastaan. Kauden lopulla Egypti oli kutistunut Niilin laaksoon. Tähän kauteen sijoittuvat muun muassa tunnetut faaraot Thutmosis III (Thotmes) ja Ramses II (Ramesses) sekä faarao Ekhnaton. Monille suomalaisille tämä ajanjakso on tuttu, sillä Mika Waltari sijoitti lopullisen version Sinuhesta tähän aikaan. Uusi valtakunta rappeutui vähitellen papiston havitellessa lisää valtaa. Lopulta faaraoiden heiketessä maa hajosi taas.

Kuninkaat Kamose ja Ahmose ajoivat hyksot pois ja orjuuttivat jäljelle jääneet. Näiden joukossa olivat kansat pelesti ja apiru. Hyksokautta pidettiin häpeällisenä ja raja linnoitettiin sekä aloitettiin sotaretket muun muassa Palestiinaan, Syyriaan ja Nubiaan (Kush). Egypti loi suurvallan.

Thutmosis I aloitti sotaretket, Hatsepsut oli voimakas naisfaarao ja Thutmosis III teki Egyptistä suurvallan. Egypti joutui sotiin muun muassa heettiläisten ja mitannilaisten kanssa ja välillä ulkopolitiikkaa hoidettiin niin sanotulla Amarna-kaudella diplomatiallakin.

Faarao Amenhotep IV eli Akhenaten palvoi auringonjumala Atonia. Tähän oli syynä auringonjumala Amonin pappien ja faaraon välinen vanha kiista. Hänen vaimonsa Nefertiti on myös tunnettu. Nuori Tutankhamon seurasi häntä, muttei pysynyt vallassa pitkääkään aikaa. Horemhebin sotilaskaappaus toi valtaan sotilasdiktaattorit. Hänen aikakaudellaan Atonin kultti hävitettiin. Mika Waltarin teos Sinuhe egyptiläinen kertoo näistä ajoista.

Ramses II taisteli nousevaa heettiläisten valtakuntaa vastaan. Palestiinaan syntyi tasapaino sodilla ja sopimuksilla. Faarao Merenptah taisteli suistoon tunkeutuneita merikansoja vastaan, niin kuin myös Ramses III, uuden valtakunnan viimeinen suuri faarao. Libyalaisten hyökkäys torjuttiin helposti faaraon 5. hallitsijavuonna.

Merikansat olivat muun muassa tuhonneet heettiläisten valtakunnan ja hävittäneet Palestiinaa. Mykeneläisten mahti romahti heidän takiaan. Ramseksen puolustuslinja Palestiinassa pysäytti merikansojen maajoukot, mutta laivasto jatkoi purjehdustaan kohti Niilin suistoa, missä Ramses oli kerännyt kaikki kynnelle kykenevät laivat puolustamaan maata. Egypti selvisi meritaistelusta voittajana.

Valtakunnan talous alkoi olla tiukoilla muun muassa hovin tuhlailevan elämän ja sotien takia. Egyptin suurvalta kuitenkin alkoi pian heiketä. Heikot hallitsijat, jotka olivat vain ensimmäisten Ramsesten II ja III surkeita varjoja, pysyivät hädin tuskin vallassa. Amonin papit halusivat valtaa ja myös saivat sitä. Oli kiistoja hovin ja kuvernöörien välillä, sekä pohjoisen ja etelän välillä. Tämä kaikki johti pian maan hajaantumiseen.

[muokkaa] Kolmas välikausi 1069–712 eaa., dynastiat 21–22

Pääartikkeli: Egyptin kolmas välikausi

Taniksen paikallinen pappi Smendes kaappasi vallan ja heikko valtio hajosi. Theban papeilla oma dynastiansa, joka kilpaili muun muassa 21. dynastian kanssa. David Rohlin kiistellyn historiankirjoituksen mukaan 21. ja 22. dynastiat hallitsivat samanaikaisesti päällekkäin, eri puolilla Egyptiä.

Kolmannen välikauden hajaannuksen syynä oli faaraon vallan heikkeneminen, joka johtui paikallisten lääninherrojen vallan tavoittelusta ja Amonin pappien halusta kaapata maan johto haltuunsa. Paikalliset johtajat riistivät kansaa ajaen sen kurjuuteen. Maata hallitsivat heikot Ramses-faaraot Ramses III:n kuoleman jälkeen Ramses XI:n kuolemaan asti (noin 1070 eaa.), jolloin 20. dynastia romahti. Kolmannen välikauden aikaan Amonin ylipapit olivat faaraota voimakkaampia ja valtion kassa tyhjeni nopeasti.

[muokkaa] Nubialaisdynastia 25., 770–657 eaa.

Egyptin kahdeskymmenesviides dynastia oli lähtöisin Kushin alueelta Nubiasta, Napatan kaupunkivaltiosta. Piye-kuninkaan johdolla nubialaiset valtasivat Egyptin ja hallitsivat sitä toista vuosisataa. Taharqan hallituskaudesta lähtien heidän otteensa Egyptistä alkoi lipsua Assyrialaisten heikentämänä. Tantamanin aikana tapahtui nubialaisten lopullinen vetäytyminen Egyptistä 26. dynastian kuninkaiden tieltä.

**25. dynastian kuninkaat**
Nimi	Hallituskausi

Kashta	–
Piye	752 eaa.? – 721 eaa.
Shabaka	721 eaa. – 707/706 eaa.
Shebitku	707/706 – 690 eaa.
Taharqa	690 – 664 eaa.
Tantamani	664 – 656 eaa. (kuoli 653 eaa.)

[muokkaa] Myöhäiskausi noin 664–332 eaa.

Pääartikkeli: Egyptin myöhäiskausi

Vuonna 664 eaa Psametik I sai nubialaiset karkotetuksi maasta ja perusti Egyptin viimeisen kotimaisen, 26. dynastian. Sen faaraoista huomattavin oli Nekho II. Hän rakennutti kanavan yhdistämään Niilin ja Punaisenmeren. Herodotoksen mukaan hänen toimeksiannostaan foinikialainen retkikunta purjehti Afrikan ympäri.

Persian kuningas Kambyses II valtasi Egyptin vuonna 525 eaa. Vuonna 404 eaa. Amyrtaios kapinoi persialaisia vastaan ja perusti 28. dynastian. Tällöin Egypti sai vielä joksikin ajaksi itsenäisyytensä takaisin.

Vuonna 398 eaa. Nefaarud I kukisti Amyrtaioksen ja perusti 29. dynastian. Vuonna 380 eaa. Nektanebo I kaappasi vallan ja perusti 30. dynastian. Vuonna 343 eaa. Persian kuningas Artakserkses III valtasi Egyptin uudestaan.

[muokkaa] Hellenistinen kausi 332–30 eaa.

Pääartikkeli: Ptolemaiosten hallitsijasuku

Aleksanteri Suuri, Egyptin valloittaja.

Aleksanteri Suuri valtasi Egyptin vuonna 332 eaa. Hänen kuolemansa jälkeen Egyptin hallitsijaksi tuli Ptolemaios I, joka julistautui myöhemmin kuninkaaksi ja faaraoksi. Hellenistisen kauden Egypti oli vauras ja rauhallinen maatalousyhteiskunta, jonka pääkaupungista, Aleksandriasta tuli koko Välimereen alueen merkittävin satamakaupunki ja kulttuurin keskus. Se oli kauppareittien solmukohta sekä aikansa kuuluisimman oppilaitoksen, Aleksandrian kirjaston sijaintipaikka.

Viimeinen Ptolemaios -sukuinen hallitsija oli kuningatar Kleopatra VII, joka hallitsi Egyptiä aina vuoteen 30 eaa. Tällöin roomalainen kenraali Octavianus valtasi Egyptin ja teki siitä Rooman provinssin, samalla vakiinnuttaen oman valtansa: hänestä tuli ensimmäinen Rooman keisareista, hallitsijanimeltään Augustus.

[muokkaa] Väestö

Pääartikkeli: Muinaisen Egyptin väestö

Egyptin valtakunnassa asui pääosin Pohjois-Afrikasta sekä Lähi-idästä kotoisin olevia ihmisiä. Myöhempien dynastioiden aikana maassa asui paljon myös helleenejä sekä roomalaisia. Keskimääräisen egyptiläisen elinikä oli suunnilleen 35–40 vuotta.^lähde?

[muokkaa] Väkiluku

Muinaisen Egyptin väkiluvun kehityksestä ei ole tarkkoja tietoja. On arvioitu, että vanhan valtakunnan aikana asukasluku oli 2–2,5 miljoonaa ja myöhäisen uuden valtakunnan aikana 4,5 miljoonaa.^lähde? Syntyvyys oli suuri.^lähde? Suurimpien kaupunkien asukasluvut liikkuivat muutamissa kymmenissä tuhansissa.

Muinaisen Egyptin väestö oli maan yhdistyessä noin puolesta miljoonasta asukkaasta puoleentoista miljoonaan. Valtion väkiluku kasvoi tasaisesti ja roomalaisten miehittäessä maan sen väkiluku saattoi olla jopa 8 miljoonaa, vaikkakin yleisemmät arviot ovat suunnilleen viiden miljoonan asukkaan luokkaa.^lähde?

[muokkaa] Yhteiskunta

Muinainen Egypti jakaantui tiukkoihin yhteiskuntaluokkiin. Kaikista korkea-arvoisin oli faarao, jota alempana olivat Papiston jäsenet sekä sotilaat ja sotapäälliköt. Näitä alempana olivat kirjurit ja käsityöläiset. Toisiksi alhaisimman luokan muodostivat maanviljelijät, joiden alapuolella olivat vain työläiset, joista suurin osa oli orjia.

[muokkaa] Faarao

Pääartikkeli: Faarao

Faarao Ekhnatonin rintakuva.

Faarao oli muinaisen Egyptin johtaja, jota palvottiin Horus -jumalan maanpäällisenä ilmentymänä. Faaraon sana oli laki ja tämä oli koko Egyptin yksinvaltias. Faaraon tehtäviin kuului mm. johtaa armeijaa ja palvoa Egyptin jumalia. Faarao olikin jokaisen egyptiläisen jumalan ylipappi, joka johti kaikkien jumalten palvontaa.

Vaikka faarao oli käytännössä jumala ja hänen sanansa oli laki, ei hän kuitenkaan saanut toimia faaraon virkaan sopimattomasti. Esimerkiksi oikeudenkäyntiin faarao ei saanut puuttua missään tilanteessa^lähde? ja hänen tuli muutenkin pyrkiä päätöksissään aina ylläpitämään Maatia (oikeuden ja totuuden jumalatar, myös oikeudenmukaisuus käsitteenä).

Faarao oli vapautettu Viimeisestä Tuomiosta, jonka uskottiin kohtaavan egyptiläisiä. Faarao asui suuressa talossaan palvelijoidensa ympäröimänä, mutta taloa ei oltu rakennettu kivistä kuten temppeleitä vaan haurastuvasta savesta. Tämä siksi, että ajateltiin, ettei faaraon asumuksen tarvitse säilyä tämän kuoltua, vaan tärkeämpää olisi tämän hautapaikka. Faaraoiden hautoihin laitettiin kasoittain kalliita kulta- ja hopeaesineitä ja muita tavaroita, mitä tämän uskottiin tarvitsevan tuonpuoleisessa elämässään.

[muokkaa] Papisto

Pääartikkeli: Muinaisen Egyptin papisto

Papisto koostui faaraon nimittämistä papeista, joiden tehtävänä oli palvoa jumalia ja opettaa kirjureita ja tulevia pappeja erityisissä kouluissa. Egyptin harvoissa kouluissa opiskelevat kirjurit ja nuoret papit vihittiin aina heidän valmistuttuaan tietyn asteen papeiksi. Kuitenkin vain tietyt papit kohosivat tarpeeksi korkeaan arvoon, jotta heitä voitaisiin papistoksi kutsua, muiden pappien arvo oli lähinnä seremoniallinen muodollisuus.

[muokkaa] Kirjurit

Kirjurit olivat tärkeä yhteiskuntaluokka, sillä he osasivat kirjoittaa. Jopa itse faaraolta puuttui usein kirjoitustaito,^lähde? joten hänkin joutui turvautumaan monesti kirjurin apuun. Kirjurit opiskelivat ammattiinsa papiston kouluissa, missä heidät vihittiin valmistumisen jälkeen alimman luokan papeiksi. Kirjurien oli tunnettava egyptiläisten hieroglyfit

[muokkaa] Käsityöläiset

Muinaisegyptiläinen taide-esine.

Käsityöläiset valmistivat paljon erilaisia tavaroita kansan päivittäisiin tarpeisiin, sekä erilaisia seremoniallisia esineitä, joita uskottiin tarvittavan kuoleman jälkeen.

[muokkaa] Maanviljelijät

Maanviljelijät kuuluivat muinaisen Egyptin toiseksi alimpaan yhteiskuntaluokkaan ja he olivat ainoastaan työläisten (kuten orjien) yläpuolella. Maanviljelijät viljelivät nimensä mukaisesti maata Niilin suistossa ja joen läheisyydessä, sillä muu Egypti oli kuivaa aavikkoa. Maanviljelijät viljelivät enimmäkseen viljaa mustassa lietteessä, jota Niilin jokavuotinen tulviminen nosti rannoille. Ensimmäisessä kuningaskunnassa viljelijät helpottivat elämäänsä kastelujärjestelmällä.^lähde?

[muokkaa] Orjat

Orjat olivat enimmäkseen naapurivaltioista tuotuja sotavankeja.^lähde? Faaraoita esittävien patsaiden jalustoissa on kapeita kohokuvia, joissa kymmenet toisiinsa köysillä sidotut nubialaiset, assyrialaiset, heettiläiset ja libyalaiset kulkevat jonossa. Suosittu faaraoiden Egyptin taiteessa oli niin ikään aihe faaraosta niputtamassa useita sotavankeja yhteen ja surmaamassa heidät nuijallaan. Todellisuudessa suurin osa sotavangeista päätyi orjamarkkinoille.

Orjaksi saattoi joutua myös egyptiläinen, joka ei pystynyt maksamaan velkojaan. Aasin vuokra maksoi yhtä paljon kuin kolme orjatarta.^lähde? Uuden valtakunnan aikaan orjia voitiin käyttää temppelien rakentamiseen. Ensimmäiset orjat tulivat Egyptiin 12. dynastian suurten valloitusretkien myötä. Orjien osuus koko väkiluvusta pysyi suhteellisen pienenä siihen saakka, kunnes Egyptistä tuli osa Rooman imperiumia.

[muokkaa] Rakennustaito

Egyptiläiset olivat taitavia rakentajia. Kuuluisimmat heidän töistään olivat pyramidit, muutta myös obeliskit ja temppelit ovat hyvin kuuluisia ja suosittuja matkailukohteita. Egyptiläiset rakensivat talonsa savesta, mutta temppelinsä ja pyramidinsa kivestä.

[muokkaa] Pyramidit

Pääartikkeli: Pyramidi

Sakkaran porraspyramidi, yksi vanhimmista pyramideista.

Egyptin pyramidit olivat faaraoiden ja kuninkaallisten hautoja. Valtavina ja kalliina rakennushankkeina niitä rakennettiin suhteellisen harvoin. Gizan kolme suurta pyramidia, jotka ovat Egyptin tunnetuimpia matkailukohteita, kuuluvat kolmelle 4. dynastian faaraolle: Kheopsille (Khnum Khufulle), Khafrelle (Khefrenille) ja Mykerinokselle (Menkauralle). He olivat keskenään isoisä, poika ja pojanpoika. Vanhan valtakunnan aikaan rakennetut pyramidit olivat massiivisia ja koostuivat kokonaan kalkkikivestä. Egyptin suurin pyramidi on 147 metriä korkea Kheopsin pyramidi. Vuosituhansien aikana suurten pyramidien korkeus on laskenut muutamia metrejä,^lähde? mikä johtuu osin eroosiosta. Pyramidin valmistuttua se pinnoitettiin kiiltäväksi hiotulla kalkkikivikerroksella. Enää tätä pinnoitetta ei ole olemassa, koska pyramideista on myöhemmin varastettu kiviä muihin rakennushankkeisiin.^lähde? Valokuvissa Khafren pyramidi näyttää Kheopsin pyramidia korkeammalta, vaikka se on itse asiassa kolme metriä matalampi.^lähde? Tämä johtuu Khafren pyramidin seinien jyrkkyydestä ja siitä, että Kheopsin pyramidi sijaitsee kauempana sfinksistä, joka on suosituin kuvauspaikka.^lähde? Jyrkkyyden takia Khafren pyramidista ei ole varastettu yhtä paljon kiviä kuin muista pyramideista ja sen huipulla kalkkikivipinnoite on yhä jäljellä.

Pyramidit rakennettiin yleensä autiomaalle, kauas ihmisasutuksesta. Pyramidit näkyivät kauas ja sen takia niistä tuli otollisia kohteita haudanryöstäjille. Pyramidien rakentaminen jatkui Keskivaltakunnan aikaan. Silloiset pyramidit olivat kuitenkin pienempiä.^lähde? Keskivaltakunnan pyramidit rakennettiin tiilestä ja niiden pinta oli kalkkikiveä. Keskivaltakunnan faaraoita ei oikeastaan haudattu itse pyramidiin vaan sen alle muutama metri pyramidista luoteeseen.^lähde? Hautojen ryöstelyn takia pyramidien rakentaminen lopetettiin uuden valtakunnan alkuun mennessä ja siirryttiin vaatimattomimpiin kalliohautoihin. Yksi harvoista nykyaikaan saakka ryöstämättöminä säilyneistä haudoista on lapsifaarao Tutankhamonin hauta. Howard Carter ja Lordi Carnarvon löysivät sen 1920-luvulla.

Pyramidin nimi oli egyptiksi mer. Gizassa on myös kolme pientä sivupyramidia. Ne olivat faaraoiden vaimojen hautoja. Kheopsin pyramidin rakennustöiden ylivalvojana oli hänen serkkunsa Hemiunu.

Egyptissä 600-luvulla eaa. vierailleen Herodotoksen mukaan Kheopsin suurta pyramidia rakensi 100 000 orjaa ympärivuotisesti 30 vuoden ajan. Hän kuvaa faarao Kheopsin julmana tyrannina ja hänen isänsä ja edeltäjänsä faarao Sneferun lempeänä ja viisaana hallitsijana. Tämä myytti on inspiroinut lukemattomia historiallisia Hollywood-elokuvia. Näihin luonnehdintoihin on syytä suhtautua kriittisesti. Ennen uskottiin, että pyramidien rakentajat olivat talonpoikia, jotka olivat jääneet työttömiksi Niilin tulvan takia. Nykyään tiedetään, että pyramidin rakennustyö kesti 20–30 vuotta ja siihen osallistui 20 000–25 000 henkeä.^lähde? Rakennustyö jatkui ympärivuotisesti ja rakentajat eivät olleet orjia.^lähde? He asuivat läheisessä varta vasten heitä rakennetussa kaupungissa, jossa oli oma lääkäriasema ja leipomo. Pyramidien rakentajat olivat luku- ja kirjoitustaitoisia ja osa heidän palkastaan maksettiin leipänä ja valkosipulina. Heidän hautansa ja kaupunkinsa rauniot löydettiin vuonna 1990. Hautausmaan luurankoja on tutkittu ja tällä tavoin pyramidin rakentajien elämästä on saatu paljon uutta tietoa. Heidän keskimääräinen elinikänsä oli 30–35 vuotta ja he kärsivät pahoista selkäkivuista.^lähde? Loukkaantuneita raajoja osattiin amputoida jo tuolloin.

On arvoitus, miten tonnien painoiset lohkareet saatiin pyramidien huipulle. Vanhan valtakunnan Egyptissä ei tunnettu pyörää.^lähde? Kivet saatiin luultavasti ylös tukkien tai vipujen avulla.^lähde? Tosin edellisessä teoriassa on se ongelma, etteivät egyptiläisten puiden rungot olisi pystyneet kannattamaan kivien painoa, joten vahvempia puulajeja olisi pitänyt tuoda ulkomailta.^lähde? Todennäköisesti kivet raahattiin ylös kelkkojen avulla. Kelkan edellä kulkenut rakennustyöntekijä heitti maahan vettä, jotteivät puiset jalakset olisi syttyneet palamaan kitkan vaikutuksesta.

Gizan pyramidit kuuluivat antiikin seitsemän ihmeen joukkoon. Ne ovat seitsemästä ihmeestä vanhimmat ja ainoat, jotka ovat säilyneet nykyaikaan saakka. Ensimmäinen pyramidi oli 3. dynastian aikana hallinneen faarao Djoserin porraspyramidi. Porraspyramidin rakennustöiden ylivalvoja oli visiiri, ylipappi ja lääkäri Imhotep.

Pyramidologia on näennäistiede, joka tutkii Kheopsin pyramidin kuvitteellisia yliluonnollisia voimia. On esimerkiksi väitetty, että tylsät veitset teroittuvat itsestään suuren pyramidin sisällä ja pyramidin mittasuhteet ovat maagisia ja kertovat kuun etäisyyden maapallosta ja maailmanlopun päivämäärän. Nämä pyramidologien antamat luvut ovat kuitenkin virheellisiä tai ainakin vahvasti liioiteltuja.^{kenen mukaan?} Toisten mielestä pyramidit oli observatorioita tai salaisten riittien toimituspaikkoja.^{kenen mukaan?} Jotkut väittävät, että egyptiläiset ja Amerikan intiaanit olivat kadonneen Atlantiksen asukkaiden jälkeläisiä.^{kenen mukaan?} Heidän mielestään tämä selittää molemmille kulttuureille yhteiset piirteet, kuten auringonjumalan palvonnan, pyramidit ja palsamointitaidon. Pyramidi on kuitenkin yksinkertaisimpia ajateltavissa olevia geometrisia kuvioita ja Keski-Amerikan pyramidit olivat temppeleitä, eivät hautoja. Egyptiläisten ja intiaanien palsamointimenetelmät poikkesivat toisistaan. Keskiajan Euroopassa uskottiin, että pyramidit olivat Raamatun Joosefin katovuosia varten rakennuttamia viljasiiloja tai aarrekammioita. Sitä vastoin suuret pyramidit olivat löydettäessä tyhjiä ja niistä löytyivät kiviset sarkofagit, vaan ei muumioita.

Erään arvelun mukaan pyramidin muoto kuvaisi auringon maahan lankeavia säteitä. Siten ne olisivat kunnianosoituksia auringonjumala Ralle. Pyramidion eli pyramidin muotoinen esine oli hyvin yleinen amuletti. Ramessidien aikakaudella, ts. 19. ja 20. dynastian aikaan kalliohaudoissa suosittiin keltaisiksi maalattuja alttareita, joiden huipulla oli tällainen pyramidion. Keltainen oli kullan ja auringonjumalan väri.

Pyramideilla kiipeily oli suurta huvia 1900-luvun alussa. Nykyisin se on kielletty.^lähde?

[muokkaa] Sfinksi

Pääartikkeli: Gizan sfinksi

Sfinksi (arab. ‏أبو الهول‎ abu'l-haul, kauhun isä) sijaitsee Gizan tasangolla kolmen pyramidin vieressä. Se on noin 20 metriä korkea ja 73,5 metriä pitkä patsas,^lähde? jolla on ihmisen kasvot ja leijonan ruumis. Kasvojen leveys on 4,15 metriä ja ne oli alkujaan maalattu punaisilla, sinisillä ja vihreillä väreillä.^lähde? Sfinksi on hakattu peruskalliosta ulkonevaan kalkkikiveen.

Sfinksin henkilöllisyydestä ei ole täyttä varmuutta, vaikka useimmiten sen katsotaan esittävän neljännen dynastian aikana hallinnutta (2558 eaa.–2532 eaa.) faarao Khafrea.^lähde? Joidenkin teorioiden mukaan sfinksi saattaa esittää myös Khafren edeltäjää, Djedefraa, josta tiedetään hyvin vähän.^lähde?

[muokkaa] Obeliskit

Luxorin obeliski, joka nykyään seisoo Pariisissa.

Obeliskit olivat yhdestä kivestä veistettyjä, pohjaltaan nelikulmaisia ja ylöspäin kapenevia pylväitä, joiden huippu oli pyramidin muotoinen. Tavallisesti muinaisegyptiläisen temppelin edessä seisoi kaksi obeliskia, jotka oli tehty punagraniitista. Nykyaikana monet muinaisegyptiläiset obeliskit ovat päätyneet ulkomaille.

[muokkaa] Temppelit

Muinaisegyptiläisten temppelit olivat suuria ja kivisiä rakennuksia, joissa palvottiin tiettyä jumalaa. Toisin kuin faaraoiden palatsit, temppelit oli suunniteltu kestämään kauan ja ne rakennettiin suurista lohkareista.

Kaupunkien väki kokoontui temppelin pihalle suurten juhlallisuuksien aikana. Silloin jumalaa esittävä patsas pestiin, puettiin uusin vaatteisiin ja sitä kannettiin kulkueessa kaupungin halki. Temppelin sisätilat eivät olleet avoimia tavalliselle kansalle.^lähde? Jokaisen temppelin ytimessä oli kaikkein pyhin, jossa ainoastaan ylipappi sai käydä. Siellä säilytettiin jumalan kuvaa. Sen ympärillä toistettiin samat rituaalit ja uhritoimitukset joka aamu ja pitkiin peruukkeihin ja valkoisiin pellavahameisiin pukeutuneet laulajattaret tanssivat ja hymisivät pyhiä lauluja sen ympärillä. Papit söivät jumalalle uhratut ateriat sen jälkeen, kun se ei ollut vastaanottanut niitä.

[muokkaa] Haudat

Egyptiläisten lopetettua suurten ja kalliiden mutta kuitenkin haudanryöstäjiltä varsin turvattomien pyramidien rakentamisen, alettiin louhia faaraoiden hautoja kallioihin. Haudat suljettiin raskailla ja sinetöidyillä ovilla, jotka johtivat kiviseen portaikkoon ja edelleen hautaholvin eteiseen. Itse hauta sijaitsi eteisen vieressä suljettujen ovien takana, missä faaraon ruumis makasi monikerroksisessa sarkofagissa. Haudat oli koristeltu näyttävin hieroglyfein ja ne oli täytetty erilaisilla kulta- ja hopeaesineillä.

[muokkaa] Kulttuuri

[muokkaa] Kieli

Muinaisen Egyptin asukkaat puhuivat egyptiä, joka kehittyi aikakausien myötä. Vanhan valtakunnan aikana puhuttiin vanhaa egyptiä, Keskivaltakunnan aikana puhuttua egyptiä taas kutsuttiin keskiegyptiksi (engl. Middle Egyptian). Uuden valtakunnan egypti oli myöhäisegyptiä. Nämä kaikki kielet erosivat toisistaan jonkin verran.

[muokkaa] Kirjoitus

Pääartikkeli: Hieroglyfit

Hieroglyfejä.

Niilin laaksossa muinoin käytetyt hieroglyfit ovat todennäköisesti maailman vanhin kirjoitusjärjestelmä. Arkeologit eivät ole vielä aivan yksimielisiä ovatko hieroglyfit vai nykyisen Irakin alueelta löydetty nk. kiilakirjoitus vanhimpia.^lähde? Viimeaikaiset noin 3500 eaa. ajoittuvat kirjoitusmerkkilöydöt ovat kuitenkin kallistaneet mielipiteet hieroglyfien suuntaan.^lähde?

Ensimmäiset varsinaiset hieroglyfit otettiin ilmeisesti käyttöön noin 5000 vuotta sitten,^lähde? jolloin Niilin laaksoon kokoontuneita heimoja alettiin yhdistää yhtenäiseksi valtioksi. Hallinnollisissa asioissa puhuttu kieli ei riittänyt, vaan tarvittiin myös kirjoitusjärjestelmä.

Hieroglyfejä käytettiin ainakin 4000 vuoden ajan^lähde? ja vaikka ne muuttuivat vuosien saatossa, pysyivät perusteet samoina. Muinaisessa Egyptissä puhuttu kieli kehittyi kirjoitettua huomattavasti nopeammin ja Vanhan valtakunnan kielestä tuskin olisi enää myöhäisempinä kausina ymmärretty mitään.^{kenen mukaan?} Kirjakieli kuitenkin säilyi pidempään muuttumattomana.^lähde? Varsinkin uskonnolliset tekstit kirjoitettiin usein vanhalla tavalla. Tätä voidaan verrata latinan asemaan Euroopassa keski- ja uudella ajalla.

Monumentaalikirjoituksessa käytetyt hieroglyfit eivät olleet ainoa Egyptissä olleista kirjoitusjärjestelmistä, vaan hallinnollisia asiakirjoja varten kehittyi Keskivaltakunnan aikana myös nk. hieraattinen kirjoitus. Hieraattisella kirjoituksella tarkoitetaan hieroglyfeistä kehittynyttä yksinkertaistettua kursiivia, jota on huomattavasti nopeampi ja helpompi kirjoittaa. Hieraattinen kirjoitus oli kuitenkin pääasiassa hallinnollinen kieli, eikä sitä käytetty suuremmin uskonnollisessa yhteydessä.^lähde?

600-luvulla eaa. hieroglyfikirjoituksesta kehittyi kansanomainen demoottinen kirjoitus. Sillä ei enää ollut suoraa merkkikohtaista vastaavuutta monumentaalikirjoituksen kanssa, vaan yksi demoottinen merkki saattoi korvata useampia hieroglyfimerkkejä. Viimeisenä kehitysvaiheena 200-luvulta alkaen egyptin kieltä alettiin kirjoittaa kreikkalaisilla kirjaimilla lisättynä egyptiläisillä merkeillä.

[muokkaa] Uskonto

Pääartikkeli: Muinaisen Egyptin mytologia

Ra -jumala.

Egyptiläisen uskonnon mukaan maassa oli kolme ajattelevaa olioryhmää. Näitä olivat elävät ihmiset (ankhu), jumalat (netjeru) ja akh-henget (akhu). Akh-henkien katsottiin olevan kuolleiden esi-isien henkiä. Jumalten uskottiin asuttaneen maata ennen ihmisten luomista. Egyptiläisen uskonnon mukaan ihminen koostui viidestä eri elementistä, joita olivat keho (ha), varjo (shut), kaksi "sielua" (ba ja ka) sekä nimi (ren). Jotta ihminen pystyisi säilymään kuoleman jälkeenkin, tuli hänen varmistaa kaikkien näiden elementtien säilyminen.

Muinaisessa Egyptissä uskottiin, että ihminen joutuisi kuollessaan Osiriksen viimeiseen tuomioon, jossa hänen sydämensä punnittaisiin jumalien edessä. Vain faarao oli vapautettu tästä velvollisuudesta. Sydän asetettaisiin vaakaan, jossa Maat-jumalan totuuden sulka olisi vastapainona. Jos sulka ja sydän olivat samanpainoiset, pääsi ihminen tuonpuoleiseen elämään, mutta jos vaaka meni epätasapainoon, kyseinen egyptiläinen joutui kadotukseen.

Muinaisessa Egyptissä oli paljon erilaisia jumalia, joista tärkeimpiin kuuluivat mm. luojajumala Ra, viisauden jumala Thot sekä Ra- ja Amon-jumalien yhdistelmä Amon-Ra, sekä Osiris, manalan jumala. Tiettyinä aikoina myös Aton-niminen jumala nostettiin kaikista jumalista korkeimmalle ja tästä tehtiin ainoa sallittu jumala muinaisessa Egyptissä. Papiston vastustuksen vuoksi faarao Ekhnatonin kuoltua Aton syrjäytettiin vallasta ja vanhojen jumalien palvominen sallittiin.

[muokkaa] Taide

Pääartikkeli: Muinaisen Egyptin taide

Muinaisegyptiläistä taidetta.

Muinaisen Egyptin asukkailla oli tapanaan koristella hautansa ja temppelinsä hieroglyfeillä ja kuvilla. Muinaisen Egyptin taiteelle olivat ominaisia jäykkyys, kaksiulotteisuus ja runsas värien käyttö. Kuvissa ihmisten kasvot ja jalat kuvataan aina sivulta päin, mutta rintakehä ja kädet suoraan edestä.

Muinaisen Egyptin taide käsittää veistoksia, patsaita, arkkitehtuuria, maalauksia ja reliefejä. Kaikkein varhaisimmat merkit egyptiläisestä taiteesta ovat kivikaudelta, siis ennen vuotta 3200 eaa. Kivikauden taide käsittää pääasiassa erilaista keramiikkaa, piikivestä leikattuja nyrkki-iskureita, kömpelöitä ihmishahmoja ja kivisiä ihmispäitä, joita kannettiin uskonnollisissa kulkueissa. Ihmispäihin kaiverrettiin koloja, joiden sisään tungettiin ihmisen hiuksia ja ihokarvoja.

[muokkaa] Kirjallisuus

Pääartikkeli: Muinaisen Egyptin kirjallisuus

Proosaa edustivat lähinnä kansantarinat ja eroottiset runot. Tietokirjallisuudessa lääketieteelliset tekstit olivat tavallisia. Hengellistä kirjallisuutta olivat faaraon ylistämiseksi kirjoitetut runot ja kuolemankirjallisuus, niin kuin Kuolleiden kirja ja Vanhan Valtakunnan aikaiset arkkutekstit. Edellä mainittuja käyttivät tavallisen ylimystön jäsenet, mutta viimeksi mainitut oli varattuja kuninkaallisille. Muinaisen Egyptin historian kaikkina aikakausina suosittiin filosofista elämänohjekirjallisuutta, joka kirjoitettiin useimmiten Isältä pojalle -muotoon.

Koska lukutaitoisten osuus väestöstä oli pieni, vain muutamia prosentteja, kirjallista perinnettä vaalivat papit ja kirjurit. Monet kirjurioppilaat kirjoittivat muistiin tai jäljensivät vanhoja kansantarinoita. Perinteistä hieroglyfikirjoitusta kirjoitettiin temppelien seinille. Yksinkertaistettua hieraattista kirjoitusta käytettiin virallisissa papyrusasiakirjoissa.

[muokkaa] Arkikulttuuri

[muokkaa] Perhe

Muinaisegyptiläisen perheen rakenne muistuttaa nykyajan länsimaisia ydinperheitä. Polygamiaa ei ollut kielletty lailla, mutta faaraota lukuun ottamatta egyptiläisellä miehellä oli harvoin useampi kuin yksi vaimo.^lähde? Moniavioisissa perheissä yksi vaimo oli päävaimo ja hänellä oli virallisen puolison asema.^lähde? Jalkavaimot olivat yleensä orjattaria ja heillä ei ollut oikeutta pistää avioeroa vireille.^lähde?

Yhteiskunnassa, jossa ei tunnettu eläkejärjestelmää, lapsia hankittiin paljon jo pelkästään siksi, että he huolehtisivat vanhemmistaan sen jälkeen kun nämä olivat saavuttaneet vanhuusiän. Vanhin poika vastasi vanhempiensa hautaamisesta ja uhrasi heidän haudallaan. Uuden valtakunnan alussa elänyt kirjuri Ani kirjoittaa:

"Onnellinen on mies, jolla on paljon lapsia. Häntä tervehditään suuren lapsilaumansa tähden."

Eräässä egyptiläisessä perheessä tiedetään olleen kahdeksantoista lasta.^lähde? Tavallisesti lapsia oli 5–11.^lähde? On arveltu, että keskimäärin 25–30 % lapsista kuoli ennen kolmatta ikävuottaan.^lähde? Kuolleena syntyneet sikiöt haudattiin maahan nimettöminä asutuskeskusten ulkopuolelle.

[muokkaa] Katso myös

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta muinainen Egypti.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

Breasted, James Henry: The Dawn of Conscience. (First edition 1933.). New York: Scribner Book Company, 1976. ISBN 0-684-14741-6.

Grönblom, Rolf: Faaraoiden Egypti. Schildts kustannus, 2000. ISBN 951-50-1259-7.

Holthoer, Rostislav: Muinaisen Egyptin kulttuuri. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1994. ISBN 951-1-11069-1.

Silverman, David: Reference Classics - Ancient Egypt. Duncan Baird Publishers Ltd, 1997. ISBN 1-904292-43-7.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[0] ttp://whyfiles.org/079writing/

[1] ttp://bahumuth.chaosnet.org/apocrypha1.html

[2] ttp://www.ancientegyptonline.co.uk/hieroglyphs.html

[3] ttp://www.ancientegyptonline.co.uk/hieroglyphs.html

[1]

[2]

[3]

[4]