Aurinkokello

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aurinkokello Varsovan vanhassakaupungissa.
Toimintaperiaate

Aurinkokello on ajanmittausväline, joka perustuu auringon sijaintiin taivaalla. Se kehitettiin n. 3500 eaa., ja on ensimmäisiä ajanmittausvälineitä. Aurinkokellon toimintaperiaate on yksinkertainen. Maassa on esimerkiksi keppi pystyssä. Auringon paistaessa keppi heittää maahan varjon. Kellon alusta jaetaan yleensä 12 osaan, ja kun kepin varjo liikkuu päivän edetessä kepin ympäri, varjo osuu järjestyksessä jokaisen merkityn kellonajan kohdalle. Näin voidaan seurata ajan kulkua. Kesällä päivän pidetessä myös kellon vuorokautinen käyttöaika pitenee ja talvella päivän lyhetessä päinvastoin.

Aurinkokello on kätevä ajanmittausväline, mutta sen haittapuolia ovat se, että sitä on hankala liikuttaa paikasta toiseen ja pitää mukanaan, ja se, että aurinkokello on täysin riippuvainen auringon valosta, eli jos ulkona on pilvistä, aurinkokello ei heitä varjoa maahan, eli ajan mittaus sitä apuna käyttäen on mahdotonta.

Aurinkokello toimii myös yöllä, jos Kuu on näkyvissä. Avuksi tarvitaan taskulamppu ja jokin pallo, joka asetetaan kepin kärkeen. Asetutaan paikkaan, jossa sekä pallo että Kuu näkyvät yhtaikaa ja vierekkäin. Haetaan taskulampulle paikka, josta sen valaisema pallo ja Kuu ovat samassa vaiheessa. Taskulampun muodostama kepin varjo osoittaa nyt ajan.

Kelloa käytettiinkin suurimmaksi osaksi eteläisissä maissa, joissa päivän pituus ei vaihtele niin paljoa kuin pohjoisessa ja joissa usein on aurinkoisempaa kuin pohjoisilla leveysasteilla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aulis Koivusalo: Teemme aurinkokellon. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1982. ISBN 951-9269-18-5.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aurinkokello.