Kesä
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Tarkennus |
Kesä eli suvi on pohjoisella pallonpuoliskolla lämpimin ja valoisin vuodenaika. Kesä on kasvun aikaa.
Vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta 21. tai 22. kesäkuuta ja päättyy syyspäiväntasaukseen 22. tai 23. syyskuuta. Suomessa ilmastotieteellinen terminen kesä tarkoittaa vuodenaikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila on korkeampi kuin +10 °C. Pohjois-Lapissa kesän pituus on noin 2 kuukautta, kesäkuun lopulta elokuun lopulle. Oulun seudulla kesän pituus on jo 3 kuukautta, kesäkuun alusta syyskuun alkuun. Etelärannikolla ja Lounais-Suomessa kesän pituus on 4 kuukautta, toukuun lopulta syyskuun lopulle. Käytännössä kesäksi monissa yhteyksissä lasketaan kesä-, heinä- ja elokuu.
Kesällä yötön yö alkaa Utsjoella 18. toukokuuta ja ensimmäinen päivä yöttömän yön jälkeen on 28. heinäkuuta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kesän pituuden vaikutus alueen kasvillisuuteen
Kesän pituus vaikuttaa alueen kasvillisuuteen ja samalla myös eläimistöön merkittävästi. Pohjoisilla arktisilla alueilla, kuten Huippuvuorilla kesää ei tule lainkaan, vaan siellä on joko pysyvä talvi tai lyhyt kevät vaihtuu suoraan syksyksi. Huippuvuorilla on niin kylmä ilmasto etteivät edes 10 cm korkeammat varpukasvit kasva siellä hyvin. Euraasian mantereella, Jäämeren kasvillisuus on jo runsaampaa käsittäen esimerkiksi korkeampia varpuja ja kituliaita puita.
Pohjoinen metsänraja kulkee yleensä suunnilleen siellä, missä vuoden lämpimimmän kuukauden pituus on +10 °C. Tämän eteläpuolella kasvavat boreaaliset havumetsät seuduilla, jossa kesän pituus on 1 – 4,5 kuukautta. Suomi on kokonaan tällä vyöhykkeellä, kuten myös Viro ja osa Latviaa. Alueilla joilla kesän pituus on 4,5 – 8 kuukautta, kasvaa viileäksi ajaksi lehtensä pudottavia lehtimetsiä, mutta kuivemmilla alueilla on aroa tai aavikkoa. Subtrooppisilla alueilla kesän pituus on yli 8 kuukautta eikä termistä talvea ole. Näillä alueilla kasvillisuus on joko ainavihantaa subtrooppista metsää tai ruohostoa tai aavikkoa, esimerkiksi Sahara. Näillä alueilla kasvukauden pituuteen eniten vaikuttava ilmastotekijä ei ole lämpötila vaan sademäärä.
[muokkaa] Suomen kesäinen luonto
Etelä-Suomessa terminen kesä alkaa toukokuun lopulla. Tällöin kevään viimeiset muuttolinnut saapuvat Suomeen ja tuomi ja mustikka kukkivat. Viimeisimpiä kevätmuuttajia ovat tervapääskyt. Kun Etelä-suomessa on toukokuun lopulla jo kesä, Pohjois-Suomessa vasta lumet sulavat ja kevät tekee tuloaan. Toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa Etelä-Suomea värittää voikukan runsas kukinta. Seuraavaksi puutarhoissa alkaa syreenien ja omenapuiden kukinta, ja lähempänä juhannusta lupiinien kukinta. Tällöin Etelä-Suomen moottoriteiden reunakaistaleet saavat kauniin lupiiniloiston värityksen. Kuusen vuosikasvaimet kasvavat kesäkuun aikana, Etelä-Suomessa kasvu alkaa jo toukokuun puolivälin jälkeen ja hiipuu kesäkuun alussa. Luonnonkukista näyttävimpiä ovat heinäkuun aikana kukkiva maitohorsma. Myös monet kellot, kuten kissankellot kukkivat heinäkuussa. Kauneimpia alkukesän laulajia ovat punakylkirastas, laulurastas ja satakieli, jotka aloittavat pääkonserttinsa vasta yöllä. Yölaulanta on parhaimmillaan kesäkuun aikana, mutta hiljenee heinäkuussa, kun pesintäpuuhat edistyvät. Yölaulajat suosivat lehto-alueita, ja siksi ne ovatkin ominaisempia Etelä-Suomelle, kuin Keski ja Pohjois-Suomelle. Kesän edetessä ilmatkin lämpenevät. Helsingissä vuorokauden keskilämpötila on ylimmillään heinäkuun lopulla, jolloin se on noin 17 astetta. Utsjoella se on korkeimmillaankin vain 13 astetta, heinäkuun puolivälissä. Kun kesä on kuumimmillaan, sataa myös eniten. Ilmiö on lähes sama kuin trooppisissa sademetsissä: kun kasvillisuus haihduttaa vettä hellepäivänä, syntyy paikallisia sade ja ukkoskuuropilviä. Ukonilmat ovatkin tavallisia heinä-elokuussa, ja eniten niitä tulee Etelä-Suomessa. Heinä-elokuussa mustikat ja lakat tulevat kypsiksi ympäri Suomea. Etelä-Suomessa monet eteläiset lajit kuten tammet ja pähkinäpensaat saavat terhonsa ja pähkinänsä kypsiksi vasta syyskuun alussa, jolloin terminen kesä pikkuhiljaa myös alkaa Etelä-Suomessa päättyä. Kumpikin laji kasvaa vain Etelä-Suomen rannikkoalueella, joskin muutamia esiintymiä on myös sisämaassa varsinkin pähkinäpensaalla. Syy eteläpainoitteeseen levinneisyyteen on kesän ja kasvukauden pituudessa, jotka ovat Suomen pisimmät juuri etelärannikolla. Puutarhojen hedelmäpuut, kuten omenapuut tuottavat satoa elo-syyskuussa.
[muokkaa] Suomen kesän sääoloista
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Kesät jotka eivät ole viileitä tai lämpimiä ovat siltä väliltä. Tällaisia ovat olleet muun muassa kesät 2000 ja 2007.
Lämpimiä kesiä ovat Suomessa olleet muun muassa kesät 1972, 1973, 1975, 1988, 1994, 1997, 1999, 2001, 2002, 2003, 2005 ja 2006. Suomen lämpöennätys on 9. heinäkuulta vuodelta 1914. Silloin Turussa mitattiin 35,9 astetta.[1]
Viileitä kesiä taas ovat olleet muun muassa kesät 1981, 1987, 1993, 1996, 1998, 2004[2] ja 2008.
[muokkaa] Anomaalinen kesä 2006
Kesä 2006 oli lähes koko Suomessa ennätyksellisen kuiva ja lähes jokainen päivä päättyi kirkkaaseen taivaaseen. Maan etelä- ja länsiosissa päästiin nauttimaan helteistä tihein välein kesäkuun toiselta viikolta asti. Päivälämpötila oli harvoin alle 20 °C. Yölämpötilatkin olivat melko korkeita. Kylmempiä jaksoja oli kesäkuun alussa, juhannuksena[3] ja heinäkuun puolivälin jälkeen, nekin melko lyhyitä. Kulunut kesä muistutti erittäin paljon toista huippulämmintä kesää 1997.
Muita kuivia kesiä ovat olleet muun muassa kesät 1997, 1999 ja 2002.
