Kevät

Keväinen näkymä Sveitsin Ocourtista.

Kevät on vuodenaika talven ja kesän välissä. Vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan pohjoisen pallonpuoliskon kevään katsotaan alkavan kevätpäiväntasauksena 20. tai 21. maaliskuuta ja päättyvän kesäpäivänseisauksena 21. tai 22. kesäkuuta.

Kevät Välimerellä

Välimerellä kevään saapuminen merkitsee talvisateiden loppumista. Tällöin monet sipulikasvit kukkivat ennen kuin pitkä ja kuuma kuiva kausi alkaa.

Kevät Keski-Euroopassa

Kevät saapuu Keski-Eurooppaan aikaisemmin kuin Suomeen. Terminen kevät alkaa Saksassa jo tammikuun lopulla. Ranskassa ei edes tule termistä talvea, sillä vuorokauden keskilämpötila on ympäri vuoden yli nolla astetta. Saksassakin lämpötilakäyrät vain käväisevät termisen talven puolella. Kevään saapumisen Keski-Eurooppaan huomaa Suomessa siitä, kun tammi-helmikuussa sinne kantautuu etelästä tuulien mukana leppien ja pähkinäpensaiden siitepölyä ja myöhemmin -lähinnä huhtikuun alussa Keski-Eurooppalaisten koivujen siitepölyä. Tämän takia monet siitepölyallergikot saavat oireita jo ennen Suomen siitepölykauden alkua. Keski-Euroopassa on toukokuun alkuun mennessä kesäistä, luonto on jo vihertynyt ja puut tulleet lähes täysin lehteen. Keski-Euroopan kevätaspekti on näyttävämpi kuin pohjolassa. Keski-Euroopassa leskenlehdet kukkivat yleensä helmi-maaliskuussa ja valkovuokot huhtikuussa. Kun Etelä-Suomessa näyttävimmän näytöksen antaa lähes ainoastaan valkovuokko, Keski-Euroopassa kukkivat heti talven jälkeen runsaina valkovuokon lisäksi monet muut vuokot, käenrieskat, imikät, sinililjat, narsissit, lumikellot, kevättähdet ja erilaiset esikot.

Kevät Suomessa

Suomessa kevääksi lasketaan yleensä maaliskuu, huhtikuu ja toukokuu. Maaliskuuta pidetään joskus joko talvi-tai kevätkuukautena tai niiden vaihettumiskuukautena. Toisinaan Pohjois-Lapissa puhutaan keväästä vielä kesäkuunkin puolella.

Kevät on oikukkain vuodenaikamme. Huhtikuussa voi Etelä-Suomessa olla päivisin jopa 20 astetta lämmintä, mutta toisinaan pikkupakkasta. Pohjois-Suomeen kevät saapuu usein tasaisemmin ja myöhemmin kuin Etelä-Suomeen, jossa sekä Pohjolan että Keski-Euroopan ilmasto-olot vaikuttavat säähän ja lämpötiloihin voimakkaasti.

Keväällä ajoneuvoihin vaihdetaan kesärenkaat. Etelä-Suomessa tämä tapahtuu useimmiten huhtikuun puolivälin paikkeilla tai loppupuolella. Talvirenkauden sallittu käyttöaika on tällä hetkellä marraskuun alusta 2. pääsiäispäivää seuraavaan maanantaihin, joka on vuonna 2013 8. huhtikuuta.

Sulavaa jäätä Vaalan Saarijärvellä toukokuun alussa.

Terminen kevät

Suomessa meteorologinen eli terminen kevät on se vuoden alkupuoliskon aika, jolloin vuorokauden keskilämpötila on 0 °C:n ja 10 °C:n välillä. Terminen kevät saapuu ensin Ahvenanmaalle ja etelärannikolle yleensä maaliskuun lopulla, sisämaahan vasta huhtikuun alkupäivinä. Oulun lääniin se saapuu huhtikuun puolessa välissä ja Lappiin vasta huhtikuun lopussa. Kilpisjärvellä terminen kevät alkaa vasta toukokuussa. Tämä edellyttää, että vuorokauden keskilämpötila pysyy yli viikon mittaisen jakson plussan puolella. Kasvukausi alkaa kuukausi tämän jälkeen eli Etelä-Suomessa huhtikuun lopulla, Keski-Suomessa toukokuussa ja Pohjois-Lapissa vasta kesäkuun alussa. Terminen kevät päättyy termisen kesän alkuun, Etelä-Suomessa jo toukokuun 20. päivän tienoilla, mutta Lapin pohjoisosissa vasta juhannuksen jälkeen. Kasvukausi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on yli 5 astetta. Terminen kesä taas vuorokauden keskilämpötilan ylittäessä 10 astetta. Yleensä kevät alkaa sumuisilla ja sateisilla säillä, kun lämmin ilma pyrkii kylmään pohjolaan ja tiivistyy sateiksi ja sumuiksi. Etelä-Suomessa sumuja on varsinkin maaliskuun viimeisellä puoliskolla ja huhtikuun alussa. Lapissakin huhtikuulla. Myöhemmin, kun kuivaa ja lämmintä kevät ilmaa edelleen virtaa etelästä, sumuiset ja sateiset säät vaihtuvat kuivempiin ja aurinkoisempiin kevätsäihin. Myöhemmin keväällä säät voivat olla kesäisiä.

Kevättulvat ovat keväisin yleisiä, kun vesistöjen jääpeite ja lumi sulavat, Maasta sulava routa voi puolestaan aiheuttaa kelirikon. Tulvat ovat Suomessa tyypillisimpiä etenkin Lapissa ja Pohjanmaalla, jossa talven mittaan satanut lumipeite sulaa vasta keväällä. Etelä-Suomen etelärannikolla vain tammikuun alusta maaliskuun lopulle lumipeite on yleensä pysyvä, ja näin ollen kevättulvat eivät ole niin voimakkaita. Sen sijaan jo Etelä-Suomen sisämaassa lumipeitteen kesto on jo yleensä koko joulu-maaliskuun välinen aika, ja siellä joet tulvivat selvemmin.

Kasvien kukintakausi alkaa Suomessa lepän ja pähkinäpensaan kukinnalla, Etelä-Suomessa maalis-huhtikuussa, pohjoisempana selvästi myöhemmin. Luonnonkukista ensimmäisenä kukkii Suomessa sen sijaan leskenlehti, jonka ensimmäisiä kukintoja nähdään lounaassa yleensä huhtikuun 1-10 päivien välillä, tosinaan jopa maaliskuun puolella. Huhtikuun puoleenväliin mennessä leskenlehti kukkii yleensä jo yleisesti eri puolilla Etelä-Suomea, Keski-Suomessa hieman myöhemmin, ja Lapissa yleensä vasta toukokuun lopulla. Seuraavana aloittavat kukkimisen lehtokasvit sinivuokko ja näsiä, joiden ensikukintoja voi lämpimillä paikoilla Etelä-Suomessa nähdä jo huhtikuun alussa, mutta pääkukinta sijoittuu kuitenkin keskimäärin huhtikuun lopulle. Huhtikuun viimeisinä päivinä Etelä-Suomessa kukkimisensa yleensä aloittavia tyypillisiä lajeja ovat rentukka, valkovuokko ja koivu. Näiden pääkukinta ajoittuu Etelä-Suomessa toukokuun alkupuoliskolle. Lehtipuiden lehteentulo ajoittuu Etelä-Suomessa myös toukokuun alkuun, Pohjois-Lapissa vasta kesäkuun alkuun. Toukokuun alussa kasvillisuus kasvaa yleensä kiivaasti Etelä-Suomessa. Toukokuun puolivälin paikkeilla ja toukokuun lopulla kukintansa Etelä-Suomessa aloittavat monet lajit, joita ovat mm. metsäorvokki, keto-orvokki, leinikit, metsäkurjenpolvi, lemmikit, voikukka ja oravanmarja. Kevätaspekti, eli keväinen kukkaloisto on selvin vain Etelä-Suomessa. Pohjoisessa kasvillisuus kehittyy etelää myöhemmin, Pohjois-Lapissa ollaan yleensä kevään kehityksessä yli kuukautta etelää jäljessä.

Hyönteismaailman herääminen

Ensimmäiset merkit hyönteismaailman heräämisestä voi Etelä-Suomessa huomata jo maaliskuun puolessa välissä, kun kärpäset ja raatokärpäset heräilevät talojen aurinkoisille eteläseinustoille, vaikka lumi ei ole vielä alkanut edes sulaa. Huhtikuun alussa ensimmäiset mantukimalaiset heräilevät Etelä-Suomessa, samoihin aikoihin liikkeelle lähtevät huhtiyökköset ja tyttöperhoset. Tähän aikaan ravintoa tarjoilevat lähinnä leskenlehtien ja pajujen kukinnot. Vastaavat tapahtumat tapahtuvat Lapissa jopa yli kuukautta myöhemmin. Sitruunaperhoset ja nokkosperhoset heräävät Etelä-Suomessa huhtikuun puoliväliin mennessä, Pohjois-Suomessa vasta toukokuun lopulla.

Sammakkoeläimet ja matelijat

Ensimmäiset sisiliskot, kyyt ja rantakäärmeet heräävät Etelä-Suomessa yleensä Huhtikuun alulla, samoin monet sammakkoeläimet, pohjoisempana myöhemmin. Sammakoiden kutuaika on Etelä-Suomessa huhtikuun puolivälistä toukokuun puoleenväliin, pohjoisessa lähinnä toukokuun loppu.

Linnut

Ensimmäiset merkit lintujen keväästä tulevat jo yleensä tammikuulla, kun Suomessa talvehtivat tiaiset aloittavat konserttinsa päivien pidennyttyä tarpeeksi. Helmikuulla lauluseuraan liittyy viherpeippo, paikkalintu sekin. Vasta helmikuun vaihtuessa maaliskuuksi saapuvat ensimmäiset etelämpänä talvehtineet muuttolinnut etelärannikollemme, joita ovat harmaalokki, merilokki, mustavaris ja pulmunen. Näistä pulmunen jatkaa arktisille seuduille. harmaalokki ja merilokki ovat viettäneet talven kylmimmän ajan etelämpänä Itämerellä, ja saapuvat meille säiden hieman jo lauhduttua, vaikka talvi jatkuukin edelleen. Ne siirtyvät etelärannikolta sisämaan järville yleensä myöhemmin. Maaliskuun alussa etelärannikollemme yleensä saapuvia lajeja ovat: uuttukyyhky, ensimmäiset kiuruyksilöt, ensimmäiset kottaraiset, kyhmyjoutsen, merikotka, hiirihaukka, töyhtöhyyppä ja kalalokki. Näistä kyhmyjoutsen ja merikotka jäävät rannikkoseuduille, muut jatkavat myöhemmin myös pohjoisemmas. Maaliskuun lopulla saapuu edelleen lähinnä vesilintuja, muun muassa alli, uivelo, telkkä, metsähanhi, naurulokki, laulujoutsen ja haahka. Samalla saapuu yhä enemmän kiuruja ja kottaraisia. Maaliskuun lopulla on monilla pöllöillä meneillään kiima-aika, ja huhuilua voi öisin kuulla runsaasti. Huhtikuun alussa lintujen muutto kiihtyy entisestään. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä muuttolinnuista on yleensä saapunut Suomeen 1/5, mutta jo 2/3 kaikista lintulajeista on saapunut huhtikuun puoliväliin mennessä. Tällöin suuret kurkiaurat saapuvat, ja monet jo maaliskuulla etelärannikolle saapuneet vesilinnut siirtyvät etelärannikolta sisämaan jäville, jolloin hanhiauroja ja lokkeja voi nähdä nyt myös sisämaassa. Kiurujen ja kottaraisten pääjoukot saapuvat. Huhtikuun alussa saapuvat myös peipot, rastaat, punarinnat, hippiäiset, peukaloiset ja västäräkit. Huhtikuun lopussa saapuvat kahlaajat, tiirat ja haarapääskyt. Toukokuulla Suomeen saapuvat kylmälle arimmat hyönteisiä syövät lintulajit, kuten pajulintu, satakieli, tervapääsky ja kirjosieppo. Toukokuu on myös arktisen lintumuuton, arktikan aikaa. Tällöin Suomessa voi nähdä arktiselle tundralle palaavia lajeja, kuten tundrahanhia. Viimeisenä muuttajana Suomeen saapuu lapinuunilintu, vasta kesäkuun alussa.

Katso myös

• Kesä
• Syksy
• Talvi

Lähteet

• Kevättilastot, Ilmatieteen laitos (viitattu 12.11.2008)

Aiheesta muualla

• Parkkinen, S. 2005. Kevät. Näe, koe, kirjaa. 95 s. Kustantaja: WSOY, ISBN 9789510300800
• Laaksonen. J. 2004. Kevät lintusaarella. Luontopäiväkirja. 176 s. Kustantaja: Gummerus, ISBN 9512064855
• Erä-lehden artikkeli (viitattu 12.11.2008)