Nokkosperhonen
Sivulta puuttuu | Nokkosperhonen | ||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) |
||||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||||
| Nymphalis urticae (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||||
 Nokkosperhonen Wikispeciesissä |
Nokkosperhonen (Nymphalis urticae) on täpläperhosten heimoon kuuluva, Euroopassa elävä päiväperhonen. Se on tavallisimpia päiväperhosia.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Nokkosperhonen on kirkasvärinen päiväperhonen, jonka siipien kärkiväli on vaihtelee 30–60 mm, mutta on tavallisesti 40–50 mm. Perhosen yläpinta on oranssinpunainen. Siiven etureunassa on rivi tummia täpliä, joiden välit ovat kirkkaankeltaiset, joskin talvehtimisen aikana keltainen väri haalistuu. Etusiiven takaosassa on mustakeltainen täplä ja keskellä siipeä on kaksi pientä tummaa täplää. Takasiiven tyvi on tumma. Sekä etu- että takasiipiä reunustaa tumma reuna, jossa on sinisiä täpliä. Siipien alapinnat ovat tyviosasta tummanruskeat, ulompaa vaaleanruskeat.[1][2]
Levinneisyys ja lentoaika [muokkaa]
Nokkosperhonen on levinnyt Suomessa koko maahan pohjoisinta Lappia myöten.[3]
Laji on aikuistalvehtija. Talvehtineet perhoset lähtevät lentoon aivan ensimmäisten päiväperhosten joukossa jo maaliskuun lopulla ja lento jatkuu pitkälle kesäkuuhun. Uusi sukupolvi aloittaa lennon heinäkuussa perhosia voi tavata jopa lokakuulle.
Elinympäristö ja elintavat [muokkaa]
Sitä tapaa kaikkialla missä on sen toukille niiden tarvitsemaa ravintokasvia, nokkosta, ja paikallinen yleisyyskin riippuu nokkoskasvustojen määristä. Tämän takia se on yleisin kulttuuriympäristöissä. Nokkosperhonen on ollut pitkään eräs Suomen yleisimmistä päiväperhosista, mutta sillä oli 1990-luvulta 2000-luvun alkupuolelle voimakas kannan taantuma. Useilla paikoilla, varsinkin Etelä-Suomessa, neitoperhosia tavattiin tällöin huomattavasti nokkosperhosia enemmän. Lajin kanta on jälleen elpynyt lähes ennalleen.[4][5]
Nokkosperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat, jotka kesän aikana kehittyvät toukiksi, koteloituvat ja kuoriutuvat loppukesällä uuden sukupolven aikuisina. Aikuinen yksilö talvehtii usein vajoissa, ullakoilla, kellareissa, autotalleissa ja muissa ulkorakennuksissa.
Ravintokasvi [muokkaa]
Nokkosperhosen toukat ovat monofageja ja ne syövät nokkosta (Urtica dioica), nuorina yhdyskunnittain. Aikuinen yksilö syö kukkien mettä, esimerkiksi pietaryrtin ja ohdakkeiden kukat vetävät niitä puoleensa. Nokkosperhoset saattavat myös syödä puiden mahlaa tai mädänneiden hedelmien käynyttä mehua.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/a/aglais_urticae.html
- ↑ http://www.leps.it/SpeciesPages/AglaisUrtic.htm
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Nymphalidae/Nymphalis/urticae/Nymphalis%20urticae.htm
- ↑ http://www.ksml.fi/teemat/luontokuvat/perhoset/nokkosperhonen/25532
- ↑ http://luontoliitto.fi/kevatseuranta/nokkosperhonen.html
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Pertti Pakkanen: Nokkosperhonen. Suomen Perhostutkijain Seura.
- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Hyönteiskartoitus 81 -lajit: Nokkosperhonen
- LuontoPortti: Nokkosperhonen (Aglais urticae)
- Iltalehti: Nokkosperhonen (Nymphalis urticae)
- UniProt, Taxonomy: Aglais urticae (englanniksi)
