Nokkosperhonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nokkosperhonen
Kleiner Fuchs (Nymphalis urticae).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Aitotäpläperhoset Nymphalinae
Tribus: Nymphalini
Suku: Nokkosperhoset Nymphalis
Laji: urticae
Kaksiosainen nimi
Nymphalis urticae
(Linnaeus, 1758)
Synonyymit
  • Aglais urticae
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Nokkosperhonen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nokkosperhonen Commonsissa

Nokkosperhonen (Nymphalis urticae) on täpläperhosten heimoon kuuluva, Euroopassa elävä päiväperhonen. Se on tavallisimpia päiväperhosia.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokkosperhonen on kirkasvärinen päiväperhonen, jonka siipien kärkiväli on vaihtelee 30–60 mm, mutta on tavallisesti 40–50 mm. Perhosen yläpinta on oranssinpunainen. Siiven etureunassa on rivi tummia täpliä, joiden välit ovat kirkkaankeltaiset, joskin talvehtimisen aikana keltainen väri haalistuu. Etusiiven takaosassa on mustakeltainen täplä ja keskellä siipeä on kaksi pientä tummaa täplää. Takasiiven tyvi on tumma. Sekä etu- että takasiipiä reunustaa tumma reuna, jossa on sinisiä täpliä. Siipien alapinnat ovat tyviosasta tummanruskeat, ulompaa vaaleanruskeat.[1][2]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokkosperhonen on levinnyt Suomessa koko maahan pohjoisinta Lappia myöten.[3]

Laji on aikuistalvehtija. Talvehtineet perhoset lähtevät lentoon aivan ensimmäisten päiväperhosten joukossa jo maaliskuun lopulla ja lento jatkuu pitkälle kesäkuuhun. Uusi sukupolvi aloittaa lennon heinäkuussa perhosia voi tavata jopa lokakuulle.

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sitä tapaa kaikkialla missä on sen toukille niiden tarvitsemaa ravintokasvia, nokkosta, ja paikallinen yleisyyskin riippuu nokkoskasvustojen määristä. Tämän takia se on yleisin kulttuuriympäristöissä. Nokkosperhonen on ollut pitkään eräs Suomen yleisimmistä päiväperhosista, mutta sillä oli 1990-luvulta 2000-luvun alkupuolelle voimakas kannan taantuma. Useilla paikoilla, varsinkin Etelä-Suomessa, neitoperhosia tavattiin tällöin huomattavasti nokkosperhosia enemmän. Lajin kanta on jälleen elpynyt lähes ennalleen.[4][5]

Nokkosperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat, jotka kesän aikana kehittyvät toukiksi, koteloituvat ja kuoriutuvat loppukesällä uuden sukupolven aikuisina. Aikuinen yksilö talvehtii usein vajoissa, ullakoilla, kellareissa, autotalleissa ja muissa ulkorakennuksissa.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokkosperhosen toukat ovat monofageja ja ne syövät nokkosta (Urtica dioica), nuorina yhdyskunnittain. Aikuinen yksilö syö kukkien mettä, esimerkiksi pietaryrtin ja ohdakkeiden kukat vetävät niitä puoleensa. Nokkosperhoset saattavat myös syödä puiden mahlaa tai mädänneiden hedelmien käynyttä mehua.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]