Luuttu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee soitinta. Moppia kutsutaan myös luutuksi.
Replika renessanssin aikaisesta 8-kielisestä luutusta

Luuttu on näppäilemällä soitettava kielisoitin. Sille ovat tyypillisiä lyhyt kaula ja pyöreä, hyvin syvä kaikukoppa sekä verraten pieni kaikuaukko, joka vaikuttaa soittimen dynamiikkaan ja resonanssiin. Luuttu, joka kehitettiin keskiajalla, on saanut alkuperänsä Lähi-idässä keksitystä samankaltaisesta soittimesta. Barokkiluutun tunnistaa leveästä otelaudasta, renessanssin aikana otelauta oli kapeampi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luuttu kulkeutui Eurooppaan kiinalaisilta tai arabeilta joko ristiretkeläisten aiheuttaman väestöliikkeen tai kaupankäynnin kautta.Keskiajalla luutut olivat pieniä, 4- tai 5-kielisiä soittimia, joita näppäiltiin sulan tyvellä. Renessanssin aikana kieliä lisättiin ja luuttua soitettiin sormin. Samalla myös kehitettiin erikokoisia luuttuja eri äänialueineen. Luuttumusiikki oli aikakaudella hyvinkin suosittua, ja soittimelle sävellettiin paljon teoksia. 1500–1600-lukujen vaihdetta kutsutaan usein englantilaisen luuttumusiikin kultakaudeksi muun muassa John Johnsonin ja John Dowlandin teoksien ansiosta.

Barokin myötä luuttu siirtyi yhä enemmän taustasoittimeksi, kunnes sen lopulta korvasivat lähinnä erilaiset kosketinsoittimet kuten cembalo ja myöhemmin piano. Barokinajalta on kuitenkin joitakin luutturepertuaarin keskeisiä teoksia kuten Johann Sebastian Bachin kuusi luuttusarjaa ja Antonio Vivaldin luuttukonsertot. Lopulta luuttu katosi länsimaisesta soitinperinteestä lähes kokonaan.

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime aikoina luuttu on kokenut paluun keskiajan tultua muodikkaaksi, ja sitä onkin nykyään taas saatavilla. Markkinoilla on kuitenkin lähinnä vain kalliita, käsintehtyjä soittimia. Myös luuttumusiikkiesityksiä on mahdollista kuulla, etenkin erilaisten keskiaikapäivien yhteydessä.