Sinuhe egyptiläinen

Wikipedia

Sinuhe egyptiläinen. Viisitoista kirjaa lääkäri Sinuhen elämästä noin 1390-1335 eKr.
Kirjan kansi
Kirjailija	Mika Waltari
Kansitaiteilija	Björn Landström
Kieli	suomi
Genre	historiallinen romaani
Kustantaja	WSOY
Julkaistu	1945
Sivumäärä	779
ISBN	978-951-0-09875-2

Sinuhe egyptiläinen on suomalaisen kirjailijan Mika Waltarin kirjoittama historiallinen romaani, joka ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 1945, ja siitä tuli nopeasti kansainvälinen menestys. Sinuhe egyptiläinen on käännetty jo 40 eri kielelle, tuoreimpana marinkielinen käännös.

Vuonna 2008 Sinuhe egyptiläinen äänestettiin suomalaisten rakkaimmaksi kirjaksi.^[1]

Sisällysluettelo 1 Juoni 2 Henkilöt 3 Aatteet ja todellisuus 4 Teoksen kirjoittaminen 5 Teoksen vastaanotto 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Juoni

Romaanin tapahtumat sijoittuvat muinaiseen Egyptiin, faarao Ekhnatonin valtakauden aikoihin. Päähenkilö on orpo Sinuhe, josta tulee monien värikkäiden vaiheiden jälkeen faaraon henkilääkäri. Hän matkustaa Syyriassa, Babylonissa ja heettien keskuudessa. Romaani seuraa Sinuhen elämäntarinaa aina sen katkeraan loppuun asti, jolloin iäkäs Sinuhe käy läpi lyhyitä onnen hetkiään ja monia pettymyksiään. Keskeistä on idealismin ja realismin rajankäynti. Teos on historiallisten yksityiskohtien suhteen erittäin tarkka.

Romaanissa pohditaan tieteen ja uskonnon välisiä yhtymäkohtia lääkärin ammatista käsin. Waltarin teos esittelee erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä, pohtii kuninkaan ja orjan eroa ja yhtäläisyyttä sekä faaraon jumalallisuutta. Sinuhe seikkailee erilaisissa ympäristöissä ja kokeilee monia ammatteja, halveksitusta ruumiinpesijästä arvostettuun lääkäriin. Romaanin mielenkiintoista antia ovat kuvaukset eri kansankerrosten ja ammattien edustajien elämästä ja tavoista faaraoiden aikana.

Kirjan faktat pitävät paikkansa jopa niin pitkälle, että jotkut ulkomaiset lukijat arvelivat teoksen ilmestyttyä sen tekijää egyptologiksi. Taiteellisia vapauksiakin Waltari on ottanut: esimerkiksi lasten laskemista virtaan korin mukana ei Egyptissä tiedetä tapahtuneen. Myöskään kallonporausta ei harjoitettu vielä farao Ekhnatonin ajan Egyptissä, vaan vasta noin tuhat vuotta myöhemmin.

Sinuhe egyptiläisen juonessa on monia yhtymäkohtia Amenemhet I:n hallituskaudelta peräisin olevaan Sinuhen tarinaan.

[muokkaa] Henkilöt

Sinuhe – "Hän, joka on yksinäinen". Kirjan päähenkilö, jonka kertomana tarinaa kuvataan. Sinuhen ottovanhemmat Senmut ja Kipa löytävät pojan orpona kaislaveneestä ja kasvattavat hänet. Lapsuuden haaveet sotilasurasta vaihtuvat ottoisän harjoittamaan lääkärin ammattiin. Sinuhe suhtautuu usein pessimistisesti asioihin, mutta on luonteeltaan seikkailija.

Ekhnaton – Pohjautuu samannimiseen historialliseen henkilöön. Ekhnaton hylkää Egyptin vanhat jumalat ja perustaa uuden yksijumalaisen uskonnon, Aton-kultin. Aton on ainoa jumala ja farao on hänen poikansa, jumalan edustaja maan päällä. Ekhnatonin opin mukaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, eikä uudessa maailmanjärjestyksessä tule enää olla orjia ja herroja. Sinuhe kiinnostuu faraon opeista, ja niiden innoittamana hän ryhtyy köyhien kaupunginosan lääkäriksi. Farao uskoo myös voivansa poistaa sodat maailmasta ja saavansa kaikki kansat elämään "kuin veljet keskenään". Hänen pasifisminsa ajaa kuitenkin Egyptin perikadon partaalle. Nälänhädän vaivaama kansa alkaa ikävöidä vanhoja jumaliaan ja lopulta pappi Eje ja sotapäällikkö Horemheb päättävät surmata Ekhnatonin, jotta Horembista tulisi uusi farao. Lääkäri Sinuhe pakotetaan valmistamaan myrkkyjuoma, joka tappaa hänen ystävänsä Ekhnatonin.

Kaptah – Sinuhen laiska mutta terävä-älyinen orja, jota Sinuhe pitää aluksi hyvin vastenmielisenä. Kaptah lähtee kuitenkin Sinuhen mukaan tämän seikkaillessa Välimeren maissa ja auttaa tätä useissa tilanteissa. Lopulta Sinuhe hyväksyy Kaptahin ja ystävyytensä merkiksi vapauttaa tämän orjan asemasta. Kaptah huolehtii Sinuhen omaisuudesta, koska on ovela kauppaa koskevissa asioissa ja on siten suureksi hyödyksi isännälleen.

Nefernefernefer – Kaunis ja petollinen nainen, kurtisaani, Sinuhen ensimmäinen rakkaus, josta muodostuu tälle pakkomielle. Vastineeksi palveluksistaan hän vie Sinuhen koko omaisuuden.

Minea – Laivamatkalla rosvojen kaappaamaksi joutunut kaunis kreetalainen tyttö, joka myydään orjaksi Babylonian kuninkaan haaremiin. Sinuhe kuitenkin auttaa häntä pakenemaan kuninkaan talosta ja rakastuu häneen. Minea palaa Sinuhen mukana kotisaarelleen Kreetalle, jossa hän kuitenkin kokee kauhean kuoleman, kun hänet uhrataan kreetalaisten jumalan labyrinttiin. Hänet vihitään Sinuhen vaimoksi, mutta avioliitto jää toteutumatta.

Merit – Kapakoitsija. Sinuhen rakkaus ja tämän pojan äiti.

Thothmes – Sinuhen lapsuudentoveri, joka kohoaa Ehknatonin hovitaiteilijaksi.

Inteb – Sotilas, joka karistaa nuoren Sinuhen ihailun sotilasammattia kohtaan.

Ptahor – Kuninkaallinen kallonporaaja, joka opastaa Sinuhea lääkärin ammatin ensi askeleissa.

Horemheb – Myös historiallinen henkilö, sotapäällikkö, Sinuhen ystävä, joka lopulta kohoaa faaraoksi.

[muokkaa] Aatteet ja todellisuus

Kuten monet muutkin Waltarin suuret historialliset romaanit Sinuhe, egyptiläinen käsittelee todellisen maailman ja aatteiden välistä ristiriitaa.^[2]

Teos sisältänee kosolti toisen maailmansodan nostattamia tuntoja. Markku Envall on nähnyt kirjassa kuvatuissa heettiläisissä ja erityisesti heidän keskuudessaan vallitsevassa kurissa ja järjestyksessä sekä velttojen kansojen halveksimisessa ja alistamisessa yhtäläisyyksiä Natsi-Saksaan, josta Waltarilla oli kielteinen kuva. Yhtäläisyydet eivät kuitenkaan ole kovin suoraviivaisia tai selviä.^[3]

Waltari-tutkija Ritva Haavikon mukaan kirjassa esiintyy paljon raamatullisia viitteitä; erityisesti Saarnaajan kirjan lause ”Niin on aina ollut, niin on aina oleva” esiintyy teoksessa toistuvasti.^[4]

[muokkaa] Teoksen kirjoittaminen

Waltari kirjoitti Sinuhen Kalhon huvilallaan Hartolassa kesän 1945 aikana. Kirjoitustahti oli uskomaton: parhaimmillaan lähes 30 liuskaa päivässä. Waltarin äiti kuoli tuon kesän aikana. Kirjailija pyysi vaimoaan hoitamaan hautajaisjärjestelyt. Waltari kävi hautajaisissa ja palasi niiden jälkeen huvilansa ullakkohuoneeseen jatkamaan kirjoittamista.

Waltari käsittelee "Sinuhen" luomisprosessia kirjoissa Neljä päivänlaskua ja Kirjailijan muistelmia (toim. Ritva Haavikko).

[muokkaa] Teoksen vastaanotto

Kirjailijakollega Maila Talvio sai tutustua teokseen etukäteen ja kauhistui sen eroottisia kuvauksia siinä määrin, että vaati kustantajaa estämään julkaisemisen ja tarjosi jopa omaisuuttaan korvaukseksi hyllytyksestä.^[5] Painokoneet oli kuitenkin jo käynnistetty, mutta Talvion reaktio vaikutti siihen, ettei kustantaja uskaltanut mainostaa teosta ennen kuin se saavutti arvostelumenestystä.

Kirja viipyi poikkeuksellisen pitkään Yhdysvaltain bestseller-listoilla. Silti tai ehkä juuri siksi kirjoittajan arvostus kotimaassa ei juurikaan noussut. Myyntimenestys saattoi jopa vahvistaa kuvaa viihdekirjailijasta.

Sinuhesta on tehty myös Michael Curtizin vuonna 1954 ohjaama Hollywood-elokuva The Egyptian, jossa näyttelevät muun muassa Edmund Purdom, Michael Wilding, Peter Ustinov ja Jean Simmons.

Suomessa kirjasta on tehty 22-osainen kuunnelma Radioteatterille.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• YLE Elävä arkisto - Sinuhe egyptiläinen -kuunnelma (1982)
• YLE Elävä arkisto - Mika Waltari - ihanteiden ja todellisuuden ristiriita
• YLE Teema - Sininen laulu - Osa 6 - Maisema taistelun jälkeen 1945-1950 - Mika Waltarin Sinuhe