Sinuhe, egyptiläinen (elokuva)

Sinuhe, egyptiläinen
The Egyptian
Ohjaaja	Michael Curtiz
Käsikirjoittaja	Philip Dunne Casey Robinson romaani: Mika Waltari
Tuottaja	Darryl F. Zanuck
Säveltäjä	Bernard Herrmann Alfred Newman
Kuvaaja	Leon Shamroy
Leikkaaja	Barbara McLean
Lavastaja	Lyle Wheeler
Pääosat	Edmund Purdom Peter Ustinov Bella Darvi Victor Mature Jean Simmons
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	20th Century Fox
Ensi-ilta	24. elokuuta 1954 Suomi: 25. joulukuuta 1954
Kesto	139 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	4 200 000 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Sinuhe, egyptiläinen (The Egyptian) Michael Curtizin ohjaama yhdysvaltalainen historiallinen draamaelokuva vuodelta 1954. Se perustuu Mika Waltarin samannimiseen romaaniin. Elokuva sijoittuu muinaiseen Egyptiin ja kertoo orvosta Sinuhesta, josta tulee värikkäiden vaiheiden jälkeen faaraon henkilääkäri. Elokuva muistetaan ennen muuta Alfred Newmanin ja Bernard Herrmannin musiikista sekä kuvauksesta, lavastuksesta ja puvustuksesta.

Alun perin miespääosassa piti olla Marlon Brando, mutta hän sanoutui irti ensimmäisen lukuharjoituksen jälkeen, sakoista vähät välittäen. Tilalle saatiin lopulta Edmund Purdom, jonka kriitikot teilasivat täydellisesti.

Samoin naissivuosassa Neferneferneferinä piti alun alkaen olla Marilyn Monroe, mutta tuottaja Darryl Zanuck, joka vihasi Monroeta, vaati väkisin rooliin uuden suojattinsa Bella Darvin - ja kriitikoiden mukaan tämä käytännössä tuhosi roolin.

Vastapainoksi Peter Ustinov teki erään kiitetyimmistä rooleistaan ovelana yksisilmäisenä Kaptah-palvelijana.

Joitain lavasteita, asuja ja kuvauspaikkoja kierrätettiin Cecil B. DeMillen Kymmenessä käskyssä (1956). Koska sen tapahtumat sattuvat vain 70 vuotta Sinuhen jälkeen, lavasteiden ym. uusiokäyttö loi eräänlaisen tahattoman jatkumon elokuvien välille. Kymmenen käskyn DVD:n kommentiraita osoittaa moinia näistä uusiokäytöistä.

Elokuvan ja romaanin eroavaisuuksia

Elokuva ei ole paikoin historiallisesti tarkka, kuten Mika Waltarin romaani. Esimerkiksi elokuvassa Horemhebistä (Victor Mature) tulee faarao Ekhnatonin jälkeen, vaikka todellisuudessa heidän välissään vuosina 1336–1323 eaa. hallitsi kolme muuta faaraota (Smenkara, Tutankhamon ja Ay). Lisäksi elokuvassa Sinuhe ja faarao Ekhnatonin sisko Baketamon (Gene Tierney) pääsevät kävelemään noin vain kuolleen faaraon hautaan monta vuotta tämän kuoleman jälkeen, vaikka haudan olisi pitänyt olla sinetöitynä haudanryöstäjien varalta.

Kirjan kertomusta on lyhennetty paljon, hyvin merkittävä osio Sinuhen vuosien matkoista Palestiinassa, Mitannissa, Heettien maassa ja Babylonissa Kaptahin "väärän kuninkaan päivineen" ja Sinuhen suuresta rakkaudesta Mineasta, jonka Kreetan ylipappi Minotauros uhrasi merenjumalalle, on jätetty pois elokuvasta.

Elokuvassa Baketamon sanoo Sinuhelle suoraan tietävänsä, että tämän on hänen velipuolensa eli faaraon ja Mitannin prinsessan jälkeläinen, jonka kunnianhimoinen Teje-kuningatar lähetti kaislakorissa kuolemaan jokeen. Tämän vuoksi Sinuhe olisi prinsessan mielestä ainoa "arvollinen" sulhanen hänelle. Kirjassa vain Sinuhe saa tietää syntyperästään vanhan hovinaisen kertoman perusteella.

Elokuvassa Merit on Sinuhen rakastettu jo nuoruudessa, Sinuhe tuntee poikansa ja toimii sairaan Neferneferneferin hyväntekijänä. Egyptin levottomuuksien aikana poika pakenee Kaptahin kanssa maasta ja vanha Sinuhe kirjoittaa elämänkertaansa poikaansa ajatellen. Kirjassa Sinuhe tutustuu Meritiin vasta ulkomaan vuosien jälkeen, luulee poikaansa ottolapseksi ja yrittää kostaa Neferneferneferille. Merit ja poika saavat surmansa levottomuuksissa ja Sinuhe kirjoittaa elämänkertaansa vain itselleen.

Palkinnot

Oscar-ehdokkuudet:

• elokuva – Leon Shamroy

Lähteet

• Uusitalo, Kari : Valkokankaan Waltariana : Mika Waltarin elokuvat ISBN 978-951-0-36442-0 (sid.)