Volter Kilpi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Volter Kilpi
Volter Kilpi
Volter Kilpi
Syntynyt 12. joulukuuta 1874
Kustavi
Kuollut 13. kesäkuuta 1939 (64 vuotta)
Turku
Ammatit kirjailija
Kansallisuus suomalainen
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Volter Adalbert Kilpi vuoteen 1886 asti Ericsson (12. joulukuuta 1874 Kustavi13. kesäkuuta 1939 Turku)[1] oli suomalainen kirjailija. Hänen pääteostaan Alastalon salissa (1933) on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana suomalaisena romaanina. Vuoden 1992 syksyllä Helsingin Sanomien järjestämässä kilpailussa se valittiin sellaiseksi puolivirallisestikin.

Valmistuttuaan 1900 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta Kilpi työskenteli ensin Helsingissä ja myöhemmin kirjastonhoitajana Turun yliopiston kirjastossa. Hänen kirjallista varhaistuotantoaan edustavat runoa ja proosaa yhdistelevät uusromanttiset teokset Bathseba (1900), Parsifal (1901) ja Antinous (1903). Niissä hän käsittelee muinaisuudesta, myyteistä ja Raamatusta otettuja aiheita omalaatuisella, mystisromanttisella tyylillä ja rikkaalla, polveilevalla kielellä. Kilpi vaikutti nuoruudessaan myös kulttuurikriitikkona ja julkaisi teokset Kansallista itsetutkiskelua (1917) ja Tulevaisuuden edessä (1918), joissa on nähty äärikansallismielisiä ja jopa fasistisia sävyjä. Itsenäistymisen jälkeen Kilpi vaikeni kirjailijana viideksitoista vuodeksi.

Kilpi työskenteli vuosina 1921–1939 vastaperustetun Turun yliopiston ensimmäisenä ylikirjastonhoitajana. Tänä aikana syntyi hänen Saaristosarjaksi kutsuttu kirjallinen päätyönsä, johon kuuluvat kaksiosainen romaani Alastalon salissa (1933), novellikokoelma Pitäjän pienempiä (1934) ja romaani Kirkolle (1937). Näissä teoksissa Kilpi palasi lapsuutensa Kustaviin ja sen asukkaisiin, joista keskiössä ovat merimiehet ja merikapteeni-isännät. Alastalon salissa kertoo pitäjän mahti-isäntien kokouksesta, jossa sovitaan yhteisen parkkilaivan rakentamisesta.[1] Pitäjän pienempien novelleissa pääosassa ovat nimen mukaisesti köyhempien ihmisten — etenkin merimiesten ja heidän leskiensä — elämänkohtalot, ja Kirkolle kuvaa kustavilaisten sunnuntaista kirkkomatkaa.

Saaristosarja on kirjoitettu omalaatuisella, jäljittelemättömällä tyylillä. Kilven kieli on äärimmäisen hidasta ja monipolvista sekä ilmaisultaan ja kielikuviltaan rikasta. Hänen virkkeensä saattavat olla sivun mittaisia. Alastalon salissa, joka kuvaa kuusi tuntia kestävän tapahtumajakson, on 800 sivua pitkä.[1] Kilpi käyttää tajunnanvirtatekniikkaa ja kuvaa päähenkilöidensä pienimmätkin ajatukset, mielenliikkeet ja tunteet. Teossarjaa on verrattu James Joycen Odysseuksen ja Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan kaltaisiin eurooppalaisen modernismin klassikoihin, ja kirjallisuudentutkijat sekä kriitikot ovat usein pitäneet Alastalon salissa -teosta parhaana suomalaisena romaanina. Samasta syystä Kilpi ei ole koskaan ollut suuren yleisön suosikki, sillä hänen teoksensa ovat melko vaikealukuisia.[1]

Kilven kuollessa 1939 häneltä jäi kesken Jonathan Swiftiä mukaeleva yhteiskunnallinen satiiri Gulliverin matka Fantomimian mantereelle, joka julkaistiin postuumisti 1944.[1]

Volter Kilven ensimmäinen puoliso oli vuonna 1927 kuollut kirjailija Hilja Kilpi (o.s. Vanhakartano). Heidät vihittiin vastoin morsiamen vanhempien suostumusta 10. kesäkuuta 1907 Turussa. Heille syntyivät lapset: Riitta Valpuri (Pylkkänen, 1910–1982), Suomen kansallismuseon johtaja; Eerik Jaakkima Volter (1914–1988), Tampereen teknillisen korkeakoulun mekaanisen teknologian professori; hallintoneuvos; Lassi Topias Taavetti (1920–2007), KHO:n jäsen. Toinen puoliso vuodesta 1935 sairaanhoitaja Gunborg Elisabeth (os. Grönroos) 1901–1977.[1][2] Volter Kilven veli Eero Kilpi oli Suomen Kansallisteatterin näyttelijä ja toinen veli Sulo Kilpi oli kemian professori.[3]

Kustavi kirjallisuusyhdistys järjestää vuosittain heinäkuussa Kustavissa Kilvelle omistetun kirjallisuusviikon. Siellä on nähty mm. Juha Hurmeen ohjaamia Kilven teksteihin perustuneita näytelmiä sekä järjestetty Kilven kirjojen ääneenlukutilaisuuksia ja esitelmiä.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bathseba : Davidin puheluja itsensä kanssa. Otava 1900
  • Ihmisestä ja elämästä : kirjoitelmia. Otava 1902, 2. painos nimellä Ihmisestä ja elämästä : kirjotelmia, 1900-1911. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1990
  • Parsifal : kertomus Graalin ritarista. Otava 1902
  • Antinous. Otava 1903
  • Kansallista itsetutkistelua : suomalaisia kulttuuri-ääriviivoja. Otava 1917
  • Kansallista itsetutkistelua II, Tulevaisuuden edessä – poliittisia ja yhteiskunta-eetillisiä ääriviivoja. WSOY 1918
  • Turun suomalaisen yliopiston kirjaston perustaminen : alkuvaiheet ja toiminta vuonna 1921. Turku 1922
  • Suomenkielisen kirjallisuuden varhaispainokset vuoteen 1642. Turun Suomalainen Yliopistoseura, Turku 1924
  • Alastalon salissa : kuvaus saaristosta I–II. Otava 1933
  • Nerouden ihmeestä : ajatuksia Aleksis Kiven päivänä. Viipuri 1934
  • Pitäjän pienempiä : saaristoväkeä arkisillaan. Otava 1934
  • Kirkolle : kuvaus saaristosta. Otava 1937
  • Suljetuilla porteilla. Otava 1938
  • Gulliverin matka Fantomimian mantereelle. Aalkulauseen kirjoittanut Vilho Suomi. 1944. Uusi laitos: Kensington, 1993. ISBN 951-96800-0-4.
  • Valitut teokset ; johdannon kirj. Vilho Suomi, sisältää teokset Bathseba, Pitäjän pienempiä ja Albatrossin tarina. 2. painos Otava 1954
  • Albatrossin tarina : kolmastoista luku romaanista Alastalon salissa. Otava 1965
  • Kirjailija ja hänen kustantajansa : Volter Kilven ja Alvar Renqvistin kirjeenvaihto 1931–1938 ; toim. Pekka Tarkka. Otava 1990
  • Varhaiset kertomukset ; alkuperäiset kertomukset julkaistu vuosina 1901–1903 eri aikakauslehdissä ja albumeissa. Volter Kilven seura, Helsinki 1990
  • Vieras, vieras minä olen kaikille : Volter Kilven ja Vilho Suomen kirjeenvaihto 1937–1939 ja muita kirjeitä ; toimittanut Pirjo Lyytikäinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1993
  • Vaan väkevää olemista : Volter Kilven kirjeet Anto Säynäslahdelle ; toimittaneet Dietrich Assmann, Eeva-Liisa Assmann. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1999
  • Volter ja Hilja : "Ovat sanasi niinkuin valoa minulle" : Volter Kilven ja Hilja Vanhakartanon kirjeenvaihtoa ; toimittanut Laura Kokko. Kirjapaja, Helsinki 2013

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Dietrich Assmann: Kansallisbiografia (Vapaasti luettava) Kansallisbiografia. 20.8.1999 (päivitetty 9.8.2013). Biografiakeskus. Viitattu 19.7.2013.
  2. http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/471756/Ovat+sanasi+niin+++kuin+valoa+minulle
  3. Facta2001, WSOY 1981, 8. osa, palsta 426, 427

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pirjo Lyytikäinen: Mielen meri, elämän pidot : Volter Kilven Alastalon salissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1992.
  • Lea Rojola: Varmuuden vuoksi : modernin representaatio Volter Kilven Saaristosarjassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1995.
  • Vilho Suomi: Nuori Volter Kilpi. Vuosisadanvaihteen romantikko. Otava 1952.
  • Vaan väkevää olemista – Volter Kilven kirjeet Anto Säynäslahdelle ; toimittaneet Dietrich ja Eeva-Liisa Assmann. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1999.
  • Vieras, vieras minä olen kaikille : Volter Kilven ja Vilho Suomen kirjeenvaihto 1937–1939 ja muita kirjeitä ; toimittanut Pirjo Lyytikäinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1993.
  • Volter ja Hilja : "Ovat sanasi niinkuin valoa minulle" : Volter Kilven ja Hilja Vanhakartanon kirjeenvaihtoa; toimittanut Laura Kokko. Kirjapaja 2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]