Myytti
Wikipedia
Myytti eli jumalaistaru[1] (muinaiskreikaksi μῦθος, mythos, 'puhe', 'taru'[2]) on jumalia, yliluonnollisia olentoja, maailman syntyä tai muuta vastaavaa aihetta käsittelevä taru.[1] Myös suuresti ihailtuja, legendaarisia henkilöitä kutsutaan joskus myyteiksi tai myyttisiksi. Myytti kuuluu yleensä kiinteästi johonkin laajempaan mytologiaan eli jonkun ryhmän myyttiseen maailmankuvaan. Arkikielessä myytillä tarkoitetaan tarunomaista asiaa, kuvitelmaa, uskomusta, harhakäsitystä tai jotain järkiperusteita vailla olevaa.[1][3]
Myytit voivat sijoittua muinaisiin aikoihin, ihmiskunnan alkuhämärään tai maailman syntyhetkiin. Uskonnollinen myytti on usein kuvaus myyttisestä alkuajasta, jolloin toiminnan tai tapahtuman esikuva luotiin. Myytit voidaan luokitella eri lajeihin.
- Aitiologiset myytit pyrkivät selittämään eri asioiden kuten maailmankaikkeuden tai ihmisen alkuperän tai synnyn, ja näitä aiheita koskevat myytit ovat keskeisiä eri kulttuurien riiteissä ja palvontamenoissa. Luomiskertomukset ovat tyypillisiä aitiologisia myyttejä.
- Sankarimyytit kertovat sankareista. Tällaisia myyttejä liittyy esimerkiksi Gilgameshiin tai nykyajan Elvikseen.
- Pelastusmyytissä kerrotaan pelastustarina.
- Rituaaliset myytit ovat osa riittiä ja se voidaan toistaa riitin yhteydessä. Tarkoituksena on "palaaminen" myyttiseen alkuaikaan, kuten esimerkiksi ehtoollisessa.
- Eskatologiset myytit selittävät lopun aikoja, esimerkiksi Johanneksen ilmestyskirja tai Danielin kirja.
Myytit ovat aina yhteisiä, jonkin kulttuuripiirin ihmisten jakamia ja tuntemia. Myyttien tarkoituksena on toimia maailmankuvan rakennusaineena sekä vahvistaa ja perustella yhteisön moraalikäsityksiä, sekä yhteiskuntajärjestystä. Myytit jäsentävät myös tunnekokemuksia ja ohjaavat ja antavat mallin niihin uskovien ihmisten toiminalle.
Myytit eroavat saduista niin, että satuihin ei uskota oikeasti, mutta uskonnollinen ihminen pitää myyttejä totena tavalla tai toisella, esimerkiksi vertauskuvallisesti.
Jotkut ovat käyttäneet käsitettä myytti kuvaamaan myös ei-uskonnollisen toiminnan takana olevia taustaoletuksia[4][5][6].
Myytinmurtajat tutkivat tieteen keinojen avulla myyttejä
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ μῦθος – Wiktionary Englanninkielinen Wikisanakirja. Viitattu 17.07.2007. (englanniksi)
- ↑ Korpela, Jukka K.: Pienehkö sivistyssanakirja Jukka K. Korpela. Viitattu 12.5.2007.
- ↑ Puolimatka Tapio, Usko, tieto ja myytit, Tammi, Helsinki 2005, 300-333.
- ↑ Tieteen myytit ja harhat, Edityksen päivät 85 -seminaariraportti, Edistyksellinen tiedeliitto ry:n julkaisuja, Helsinki 1985.
- ↑ Spengler Oswald, Länsimaiden perikato, Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja, Tammi, Jyväskylä 2002, 87-92, 229-266.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Karen Armstrong: Myyttien lyhyt historia. (Alkuteos: A short history of myth, 2005.) Suomentanut Marja Haapio. Myytti-sarja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2960-8.
