Logos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee filosofian käsitettä. Muista merkityksistä katso logos (täsmennyssivu).

Logos (λόγος) on kreikan kielen sana, jolla on monia merkityksiä. Se voi tarkoittaa puhetta, sanaa, merkitystä, ajattelua, järkeä, periaatetta, sääntöä, suhdetta tai oppia. Oikeudellisessa yhteydessä sana tarkoittaa lakia. Kreikkalaisessa oikeusjärjestelmässä lakia ei nähty ainoastaan kirjoitettuna lakina, vaan laki oli osa tuomarin puhetta. Tämän vuoksi kreikan kielen lakia tarkoittava sana tarkoittaa myös järkevää ja mielekästä puhetta. Kreikan kielen sanan merkitystä on tulkittu eri tavoin uskonnossa, filosofiassa, psykologiassa ja retoriikassa. Sana logiikka on etymologisesti johdettu tästä kreikan kielen sanasta, samoin monien tieteenhaarojen nimissä esiintyvä sana logia.

Filosofiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofiassa kreikan kielen sanaa logos on käytetty eri aikoina useissa erilaisissa merkityksissä. Herakleitos Efesoslainen (535 – 475 eaa.) käytti kreikan sanaa kuvaamaan kaikkeuden perimmäistä alkusyytä. Herakleitos tarkoitti sanalla todellisuuden järjestävää periaatetta, joka hallitsee kaikkea ja luo kaiken yhteyden. Tässä yhteydessä sana tarkoittaa ennen kaikkea järkeä. Toinen merkitys, jossa Herakleitos käyttää sanaa, on luonnonlaki. Kreikkalaiset eivät erotelleet Herakleitoksen aikaan ihmisyhteisön lakeja ja luonnonlakeja toisistaan. Tämän oikeuskäsityksen mukaan oikeus on yhteinen sekä ihmisille että luonnolle.

Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen aikana kreikan kielen sanaa logos käytettiin kuvaamaan inhimillistä järjenkäyttöä. Platonin mukaan todellisuus voidaan ymmärtää järjen avulla. Tämän vuoksi todellisuus on myös järjestynyt järjen periaatteiden mukaisesti.

Stoalaiset (n. 300 eaa.) filosofit seurasivat tulkinnassaan Herakleitosta. Stoalaiset korostivat sanan asemaa kaikkeutta järjestävänä periaatteena ja samaistivat sen toisinaan jumalaan. Kyseessä oli rationaalinen jumalallinen voima ja järjen periaate (nous). Se ohjasi luontoa, ja sen mukaan ihmisen tuli elää elämänsä. Tässä jumalallisen periaatteen merkityksessä sana ymmärretään myös teosofian ja ruusuristiläisyyden käsitteistössä.

Retoriikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristoteleen mukaan ihmiset voidaan vakuuttaa kolmella eri tavalla. Nämä ovat tunteisiin (pathos) vetoaminen, puhujan luonteeseen (ethos) vetoaminen ja puheen sisältöön sekä järkeen (logos) vetoaminen. Tässä Aristoteleen tekemässä erottelussa sanalla logos tarkoitetaan järkeä ja puheen sekä argumenttien sisältöä.

Nykyään retoriikassa käytetään edelleen Aristoteleen tekemää jaottelua. Järkeen vetoavien perustelujen alaan voidaan laskea kaikki puhujan käyttämä argumentaatio. Järkeen vetoavaksi perustelemiseksi voidaan laskea myös esimerkiksi matemaattiset mallit, mielipidetutkimukset ja muu tieteellinen tieto.

Retoriikassa järkeen vetoavalla perustelemisella eli logoksella on monia etuja:

  • Tietoa on vaikea manipuloida. On hankalampaa väitellä ja kumota järkeen vetoavia perusteluja.
  • Samasta syystä se saattaa siirtää kyyniset kuuntelijat puhujan mielipiteen taakse.
  • Järkeen vetoavat perustelut parantavat puhujan luotettavuutta ja saavat puhujan näyttämään valmistautuneelta ja asiantuntevalta yleisölle.

Logoksella on myös monia haittoja:

  • Numerot eivät saata olla itsestään selviä useille kuulijoille, jolloin argumentti saattaa jäädä vaille huomiota.
  • Logoksen käyttö saattaa nostaa kysymyksen, ”Mutta miksi minä välittäisin?” Järkeen vetoava perusteleminen ei ole yhtä mukaansatempaava kuin tunnepitoinen ilmaisu.
  • Logoksen käyttö saattaa olla hämmentävää joissain tapauksissa.
  • Kokonaisvaltaisesta näkökulmasta se on vain yksi puheen muoto omine totuusvaatimuksineen. Haittana on, että tämä totuusvaadetta saatetaan käyttää sisäisistä näkökulmista epäloogisesti yksinomaisena todisteena kvantitatiivisuuden (logoksen) paremmuudesta.

Kristillisessä teologiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Logos-käsite on erityisen merkittävä kristillisessä teologiassa, jossa se tarkoittaa Jeesusta Jumalan kosmoksen luomisessa ja järjestämisessä sekä pelastushistoriassa aktiivisena persoonana. Tämä merkitys ilmenee selvästi Johanneksen evankeliumissa, jossa Kristus yhdistetään Jumalan Sanaan (Logokseen)[1]:

»1. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. 2. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. 3. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä [...] 14. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.[2]»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Logos (Answers.com) Britannica Concise Encyclopedia. 2006. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 12.2.2008.
  2. Joh. 1:1-14

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lebreton, Jules: The Logos Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)