Perisynti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Michelangelo, Paratiisista karkotus, 1508-1512.

Perisynti on kristinuskoon liittyvä käsite, jolla tarkoitetaan ihmisen olotilaa niin sanotun syntiinlankeemuksen jälkeen. Kahdessa muussa suuressa abrahamilaisessa uskonnossa, juutalaisuudessa ja islamissa, ei vastaavaa käsitettä esiinny.

Raamatun alkukertomusten mukaan Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalan käskyä vastaan, ja rangaistuksena heidän päälleen lankesi kuolema.[1][2] Käsite syntiinlankeemus ei sinänsä esiinny Raamatun Vanhassa testamentissa, vaan perisyntioppi pohjautuu pitkälti Paavalin kirjeisiin roomalaisille ja efesolaisille sekä Psalmeihin. Tärkeimpänä raamatullisena lähtökohtana perisyntiopille pidetään Roomalaiskirjeen 5. luvun jaetta 12.[3][4]

Käsityksiä perisynnistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkukirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkoisä Augustinus kannatti perisyntioppia, ja protestanttikirkkojen perisyntioppi on alun perin häneltä peräisin. Augustinuksen mukaan Aadam oli syntiin langetessaan kadottanut sen vapauden, jonka hän oli luomisessa saanut, ja joutunut synnin ja kuoleman valtaan. Tämän perisynnin seurauksena puuttuu ihmiseltä syntymästään saakka sekä tahto että kyky hyvään; hän on kuollut synnissä. Augustinus oli predestinaatio- eli ennaltamääräämisopin kannattaja.[4][5]

Brittiläisestä munkista Pelagiuksesta alkunsa saaneen niin sanotun pelagiolaisen näkemyksen mukaan ihminen syntyy yhtä viattomana kuin Aadam, ihmisen tahto on täysin vapaa, ja ihmisellä on kyky ja tahto tehdä valintoja, joko hyvän puolesta tai vastaan. Jokaisella ihmisellä on kykyä omin voimin nousta synnistä, jos hän on langennut, sekä elää Jumalan tahdon mukaan. ”Luonnon on Jumala tehnyt, että se voi, jos se tahtoo, välttää syntiä".[6][7]

Semipelogiolaisuus myöntää perisynnin ja armon välttämättömyyden, mutta väittää ettei inhimillistä vapautta ole kokonaan menetetty, se on vain heikentynyt synnin kautta. Semipelagiolaisuus opettaa ihmisen ottavan ensimmäisen askeleen pelastuksen tiellä ja Jumalan armon tulevan sitten myötävaikuttamaan ja auttamaan.[6]

Synergistinen käsitys jättää Jumalalle aloiteoikeuden ihmisen kääntymisessä, jota seuraa ihmisen osoittama aktiivisuus. Synergistinen käsitys näkee ihmisen vapaan päätöksen kääntyä Jumalan puoleen, Jumalan työnä ihmisessä.[6]

Kirkko hylkäsi pelagiolaiset ja semipelogiolaiset näkemykset harhaoppisina, valiten Augustinuksen näkemyksen, mutta hyläten hänen opetuksensa ennaltamäärämisestä.[8]

Katolinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolinen kirkko opettaa ihmisellä olevan vapaan tahdon, ihmisellä on kyky tehdä parannus synneistään, joka katolisen tavan mukaan alkaa katumuksesta ja siitä seuraa rippi, jossa kaikki tehdyt synnit luetellaan ja lopuksi tapahtuu syntien sovittaminen. Syntien sovittaminen tapahtuu tekojen kautta, viisinkertaisia herran rukouksia, paastoja, almujen antamista, hyviä töitä jne. Luterilaisen näkemyksen mukaan katoliset parannuksen tekemisessä luottavat omiin töihinsä turhaan.[9][10]

Ortodoksinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksinen kirkko ja muu itäinen kristikunta pitää perisyntiä ihmiskunnan langenneena olotilana, joka on Aadamin lankeemuksen seurausta. Aadamin syyllisyyden ei kuitenkaan katsota periytyvän hänen jälkeläisilleen. Ihmisen katsotaan olevan luonnoltaan osittain turmeltunut mutta periaatteessa vapaa valitsemaan pahan ja hyvän välillä.[11] Ortodoksinen kirkko opettaa, että perisynnin jälkeen Jumalan kuva ihmisessä tosin on himmentynyt ja heikontunut, mutta kuitenkin niin säilynyt, että ihminen sen jälkeenkin voi tehdä hyvää ja tulla Jumalan armon avulla pelastetuksi.[12]

Protestanttiset kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Protestanttisessa teologiassa perisynti katsotaan aktuaaliseksi synniksiselvennä, ei pelkäksi asiantilaksi, ja protestanttisen teologian mukaan jokainen ihminen syntyy perisynnin turmelemana ja oletusarvoisesti kadotettuna (eli jokaisen ihmisen oletusarvoinen kohtalo on kuoltuaan joutua Helvettiin).[13]

Luterilainen teologia painottaa täydellistä ihmisen tahdon vapauden puutetta hengellisissä asioissa syntiinlankeemuksen jälkeen. Luterilainen oppi ymmärtää kääntymisen olevan kokonaan Jumalan työtä. Armo ei kuitenkaan vaikuta vastustamattomasti, sen vuoksi kääntymättömyys on ihmisen oma syy.[14]

Luterilaisen kirkon virallinen kanta löytyy Yksimielisyyden ohjeesta.[15][4]

Smalkaldin julistus julistaa perisynnistä näin: ”Tämä perisynti on niin syvä ja kauhea luonnon turmio, ettei sitä yhdenkään ihmisen järki voi ymmärtää, vaan on se tunnettava ja uskottava Raamatun ilmoituksesta, Psalm. 51:7. Rom. 5:12 ja seur. 2 Mos. 33:3. 1 Mos 3:7 ja seur."[16]

Kalvinistisen perisyntikäsityksen mukaan jokainen ihminen on automaattisesti Jumalan vihollinen, ja perisynnin ansiosta Jumala vihaa koko ihmiskuntaa, paitsi niitä, jotka hän on kaikkivaltiudessaan predestinoinut eli ennaltamäärännyt pelastukseen. Kalvinismiin kuuluu lisäksi partikularismi: perisynti on anteeksiantamaton kaikkien muiden kuin pelastukseen predestinoitujen osalta, eikä Kristuksen sovitustyö koske heitä.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Evankelis-luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat (verkkoversio) Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 30.12.2008.
  • Gummerus, Jaakko, Rosenqvist, V. T.: Kirkkohistoria, K. J. Gummerus, Jyväskylä 1908
  • Vt. Pietilä, Antti J.: Vartija. Kirkollinen kuukauslehti, Helsinki, 1931
  • Saarisalo, Aapeli (toim.): Raamatun sanakirja, 2 p., Wsoy, Helsinki, 1952
  • Tiililä, Osmo: Kristilliset kirkot ja lahkot, Wsoy, 1945
  • Useita tekijöitä: Lutherilaisen seurakunnan Opin ja uskon Tunnustuskirjat ja Upsalan kokouksen päätös, Weilin & Göös, Helsinki, 1897

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1. Moos. 3:1-24
  2. Kristilliset kirkot ja lahkot, s. 191-192.
  3. Room. 5:12
  4. a b c Raamatun sanakirja, s. 1431–1432.
  5. Gummerus, s. 42.
  6. a b c Vartija 1931, s. 22.
  7. Gummerus, s. 41–42.
  8. Gummerus, s. 42.
  9. Tunnustuskirjat, s. 306–308.
  10. Kristilliset kirkot ja lahkot, s. 129–134.
  11. Hughes, Antony, V. Rev.: Ancestral Versus Original Sin: An Overview with Implications for Psychotherapy St. Mary Antiochian Orthodox Church, Cambridge, Massachusetts. (englanniksi)
  12. Kristilliset kirkot ja lahkot, s. 66–68.
  13. Kristilliset kirkot ja lahkot, s. 193–195.
  14. Vartija 1931, s. 23, 27
  15. Yksimielisyyden ohje. Solida declaratio, täydellinen selitys. 1. Perisynti
  16. Tunnustuskirjat, s. 303.
  17. Vartija 1931, s. 23.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyysiäinen, Ilkka: Synti: Ajatuksin, sanoin ja töin. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30141-8.