Dispensationalismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dispensationalismi on kristinuskon teologian suuntaus, jonka kannattajat uskovat Jumalan pelastavan ihmisiä eri aikoina eri tavoin. Se levisi 1800- ja 1900-luvuilla lähinnä fundamentalismin mukana. Dispensationalismi on esiintynyt oppirakennelmana myös aiemmin, mutta roomalaiskatolisen kirkon oppien tarkan määrittelyn vuoksi se on esiintynyt lähinnä marginaalisena suuntauksena. Dispensationalismi sai uutta suosiota John Darbyn eskatologian perusteella, johon kuului muun muassa oppi seitsemän vuoden Vihan ajasta.

Dispensatioanalismin kannattajat uskovat, että Israelin kansakunnalla on Jumalan pelastussuunnitelmassa erillinen rooli kristillisen kirkon rinnalla ja että Jumala täyttää Vanhassa testamentissa esitetyt lupaukset Israelille kansakuntana. Jumalan lupaukset koskevat maata, joka tulevaisuudessa annetaan tuhatvuotisessa valtakunnassa, jossa Kristus hallitsee maailmaa Jerusalemista käsin. Dispensationalismin suhde Israeliin muistuttaa aatteellisesti kristillistä sionismia. Dispensationalismin opillisena vastakohtana on supersessionismi, jonka kannattajien mukaan kristillinen kirkko on Jumalan lupausten perillinen uudessa liitossa.

Vaikka dispensationalismi mielletään lähinnä eskatologiseksi opiksi, käsittää se kuitenkin kaikki aikakaudet. Siinä ajat on jaettu dispensatioihin eli armotalouskausiin, joita fundamentalistisen tulkinnan mukaan on seitsemän:

  1. viattomuuden aika (paratiisi),
  2. omantunnon aika (Aadamista Abrahamiin),
  3. lupauksen aika/patriarkkojen aika (Abrahamista Moosekseen),
  4. lain aika (Mooseksesta Jeesukseen),
  5. armon aika (Jeesuksesta uskovien tempaukseen),
  6. vihan aika (uskovien tempauksesta Jeesuksen paluuseen, yleensä noin seitsemän vuotta),
  7. valtakunnan aika (Jeesuksen paluusta viimeiseen tuomioon).

Joissain muodoissa armotalouskausia esiintyy vain kolme tai neljä, mutta seitsemää useampaa ei tiettävästi esiinny missään variaatiossa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dispensationalismi on yleisimmillään vapaan kristillisyyden kuten helluntailaisuuden ja baptismin kannattajien parissa. Maantieteellisesti dispensationalismin kannatus on suurinta Yhdysvalloissa.

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dispensationalismin vastustajat ovat yleisesti kritisoineet opin antamaa merkitystä Mooseksen laille ja uhreille väittäen, että Raamatun mukaan Jumala on aina pelastanut ihmisiä heidän uskollisuutensa vuoksi. Varsinkin seitsenjaksoisessa dispensationalismissa kritisoijat näkevät Jumalan tappion, luopumuksen alkaessa jokaisen armotalouskauden aikana. Eskatologista kritiikkiä nostattaa varsinkin vihan aika johon kuuluu uskovien taivaaseen tempaaminen ennen Jeesuksen paluuta. Käsitystä vihan ajasta kritisoidaan etenkin opin tuoreuden sekä sen heikon Raamatullisen perustan vuoksi. Opin kannattajat näkevät kuitenkin sen sisältyvän Raamatun ilmoitukseen.

Dispensationalismi kohtaa vastustusta etenkin protestanttisissa kirkoissa kun taas roomalaiskatolisessa kirkossa se jää marginaaliseksi kysymykseksi tai kokonaan vaille huomiota. Opin katsotaan varsinkin eskatologisilta osiltaan olevan vastoin perinteisiä uskontunnustuksia. Dispensationalismin kannattajat puolestaan kritisoivat perinteisiä kirkkoja ja pitävät uskontunnustuksia ihmisen tekoina jotka ovat vastoin Raamatun sanomaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]