Kirje roomalaisille

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raamatun kirjat
Open bible 01 01.svg

1. Mooseksen kirja
2. Mooseksen kirja
3. Mooseksen kirja
4. Mooseksen kirja
5. Mooseksen kirja
Joosuan kirja
Tuomarien kirja
Ruutin kirja
1. Samuelin kirja
2. Samuelin kirja
1. kuninkaiden kirja
2. kuninkaiden kirja
1. aikakirja
2. aikakirja
Esran kirja
Nehemian kirja
Esterin kirja
Jobin kirja
Psalmien kirja
Sananlaskujen kirja
Saarnaajan kirja
Laulujen laulu
Jesajan kirja
Jeremian kirja
Valitusvirret
Hesekielin kirja
Danielin kirja
Hoosean kirja
Joelin kirja
Aamoksen kirja
Obadjan kirja
Joonan kirja
Miikan kirja
Nahumin kirja
Habakukin kirja
Sefanjan kirja
Haggain kirja
Sakarjan kirja
Malakian kirja

Matteuksen evankeliumi
Markuksen evankeliumi
Luukkaan evankeliumi
Johanneksen evankeliumi
Apostolien teot
Kirje roomalaisille
1. kirje korinttilaisille
2. kirje korinttilaisille
Kirje galatalaisille
Kirje efesolaisille
Kirje filippiläisille
Kirje kolossalaisille
1. kirje tessalonikalaisille
2. kirje tessalonikalaisille
1. kirje Timoteukselle
2. kirje Timoteukselle
Kirje Titukselle
Kirje Filemonille
Kirje heprealaisille
Jaakobin kirje
1. Pietarin kirje
2. Pietarin kirje
1. Johanneksen kirje
2. Johanneksen kirje
3. Johanneksen kirje
Juudaksen kirje
Johanneksen ilmestys

Kirje roomalaisille eli Roomalaiskirje on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut apostoli Paavali Roomassa sijainneelle seurakunnalle. Teologisesti kirje on yksi Uuden testamentin merkittävimmistä, ja se on vaikuttanut hyvin paljon kristinuskon suuriin opettajiin kuten Augustinukseen ja Martti Lutheriin. Luther piti Roomalaiskirjettä yhtenä Uuden testamentin tärkeimmistä kirjoista, joka jokaisen kristityn tulisi tuntea sydämellään, sanasta sanaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalaiskirje on yksi seitsemästä Paavalin kirjeestä, joiden aitoutta ei kyseenalaisteta. Kirje on todennäköisesti kirjoitettu Korintissa tai lähellä sijaitsevassa Kenkreassa, Korintin Aigeianmeren puoleisessa satamakaupungissa. Paavali mainitsee kirjeessä kenkrealaisen Foibean (Room. 16:1). Muita Paavalin tuntemia korinttilaisia olivat muun muassa Gaius (Room. 16:23; 1 Kor. 1:14) ja Erastus (2 Tim. 4:20).

Kirjeessä ei mainita kirjoitusajankohtaa, mutta perinteisen näkemyksen mukaan se on kirjoitettu n.57-58, mahdollisesti jo 54. Paavali oli kertomansa mukaan lähdössä toimittamaan rahalahjaa Jerusalemiin. Tämän matkan Paavali teki noin vuonna 55-58, joten kirje on kirjoitettu hieman aiemmin. On mahdollista, että Paavali halusi Roomasta uuden tukikohdan lähetystyölleen Espanjaan, minne hän oli aikeissa lähteä (Room.15:23-28).

Roomassa sijaitsi alkukristillinen seurakunta jo hyvin varhain kristinuskon synnyn jälkeen. Uusille uskonnoille oli tyypillistä levitä ensimmäisenä valtakunnan pääkaupunkiin. Kristinusko oli todennäköisesti levinnyt Roomaan Jerusalemista joidenkin niiden juutalaisten toimesta, jotka olivat kokeneet ensimmäisen kristillisen helluntain. Siihen aikaan juutalaisia oli hyvin paljon myös Roomassa, ja todennäköisesti myös uskonnolliset roomalaiset käyttivät heidän synagoogiaan. Näin kristinusko levisi paitsi juutalaisten myös roomalaisten keskuuteen nopeasti. Seurakunta koostui siis lähinnä juutalaisuudesta kääntyneistä kristityistä, mutta myös pakanoista. Kristittyjä oli kaupungissa todennäköisesti jo paljon, ja heillä oli useita kokoontumispaikkoja (Room. 16:14-15).

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirje roomalaisille 7:4–7, Codex Claromontanus kreikaksi

Roomalaiskirjettä on sanottu Paavalin teologian pääkirjeeksi. Siksi se on myös sijoitettu Uuden testamentin kirjeistä ensimmäiseksi. Kirje on myös Paavalin kirjeistä pisin. Paavali oli esittänyt monet Roomalaiskirjeen argumenteista jo aiemmissa kirjeissään, erityisesti Galatalaiskirjeessä sekä Korintin seurakunnalle osoitetuissa kirjeissä.

Kirje on hyvä Paavalin opin yleiskatsaus, koska hän on kirjoittanut sen seurakunnalle, jossa hän ei ollut aiemmin käynyt. Niin hän joutui selittämään oppinsa alusta alkaen ja loogisesti edeten. Muut kirjeet Paavali kirjoitti sellaisille seurakunnille, jossa hän oli jo aiemmin käynyt kertomassa oppinsa suullisesti. Paavalin aikomus oli matkustaa Roomaan myöhemmin, joten kirje on tarkoitettu ikään kuin käymään häntä edellä, jotta Rooman kristityt avustaisivat sitten Paavalia lähetysmatkalle Espanjaan (15:23-24).

Tervehdysosuuden (luku 1:1-15) jälkeen kirje sisältää opetuksellisen ja dogmaattisen pääosan (luku 1:16 - luku 11). Tämän jälkeen seuraa neuvova ja varoittava osa (luvut 12 - 15:13), jonka jälkeen kirje päättyy matkasuunnitelmien kuvaamiseen sekä lopputervehdyksiin muutamille nimeltä mainituille henkilöille (luvut 15:14 - 16). Kirjeen luku 16 on ollut väittelyiden aiheena. Jotkut kyseenalaistavat sen, että se olisi alun perin kuulunut kirjeeseen.

Kirjeen läpi kulkevana teemana on se, kuinka sidottuja ihmiset ovat syntien ja Mooseksen lain alla. Kristuksessa ihmiskunta oli tullut vapautetuksi juutalaisen lain kahleista, synnistä ja kuolemasta. Kirje sisältää myös tulkinnan siitä, mikä on ollut Jumalan tarkoitus Israelin kansalle.

Kirjeen pääajatus on seuraava: Sekä juutalaiset että pakanat, jotka kummatkin ovat yhtä syntisiä eivätkä voi kehuskella pelastuvansa itsessään, pelastuvat ainoastaan uskosta. Luterilainen vanhurskauttamisoppi perustuu ennen kaikkea Roomalaiskirjeeseen. Tämän opin avainjae on Room 5:1: "Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa." Näin Jumalan ja ihmisen välissä ei ole enää mitään estettä, ei mitään syntiä, joka estäisi suoran yhteyden. Rauha Jumalan kanssa on mahdollista ainoastaan siksi, että Jeesus maksoi synneistä ristinkuolemallaan.

Evankelistat ovat poimineet Roomalaiskirjeestä joukon jakeita, joita kutsutaan "Roomalaiskirjeen tieksi". Se esittää selkeän ja yksinkertaisen tien henkilökohtaiseen pelastukseen:

Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta. (Room. 3:23)
...synnin palkka on kuolema... (Room. 6:23a)
...mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room 6:23b)
Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. (Room. 5:8)
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. (Room. 10:9-10)
Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. (Room. 10:13)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]