Ensimmäinen kirje Timoteukselle

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raamatun kirjat
Open bible 01 01.svg

1. Mooseksen kirja
2. Mooseksen kirja
3. Mooseksen kirja
4. Mooseksen kirja
5. Mooseksen kirja
Joosuan kirja
Tuomarien kirja
Ruutin kirja
1. Samuelin kirja
2. Samuelin kirja
1. kuninkaiden kirja
2. kuninkaiden kirja
1. aikakirja
2. aikakirja
Esran kirja
Nehemian kirja
Esterin kirja
Jobin kirja
Psalmien kirja
Sananlaskujen kirja
Saarnaajan kirja
Laulujen laulu
Jesajan kirja
Jeremian kirja
Valitusvirret
Hesekielin kirja
Danielin kirja
Hoosean kirja
Joelin kirja
Aamoksen kirja
Obadjan kirja
Joonan kirja
Miikan kirja
Nahumin kirja
Habakukin kirja
Sefanjan kirja
Haggain kirja
Sakarjan kirja
Malakian kirja

Matteuksen evankeliumi
Markuksen evankeliumi
Luukkaan evankeliumi
Johanneksen evankeliumi
Apostolien teot
Kirje roomalaisille
1. kirje korinttilaisille
2. kirje korinttilaisille
Kirje galatalaisille
Kirje efesolaisille
Kirje filippiläisille
Kirje kolossalaisille
1. kirje tessalonikalaisille
2. kirje tessalonikalaisille
1. kirje Timoteukselle
2. kirje Timoteukselle
Kirje Titukselle
Kirje Filemonille
Kirje heprealaisille
Jaakobin kirje
1. Pietarin kirje
2. Pietarin kirje
1. Johanneksen kirje
2. Johanneksen kirje
3. Johanneksen kirje
Juudaksen kirje
Johanneksen ilmestys

Ensimmäinen kirje Timoteukselle eli 1. Timoteuskirje on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut apostoli Paavali työtoverilleen, apostoli Timoteukselle. Kirje on yksi kolmesta ns. pastoraalikirjeestä, ja yksi neljästä Paavalin yksityishenkilöille lähettämästä kirjeestä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisen näkemuksen mukaan Paavali on kirjoittanut kirjeen n. vuonna 66 tai 67. Paavali kertoo kirjeessä siirtyneensä Efesoksesta Makedoniaan, ja niin kirje on todennäköisesti kirjoitettu Filippissä tai jossain muussa makedonialaisessa kaupungissa. Ensimmäisen ja toisen vangitsemisensa välisenä aikana Paavali todennäköisesti kävi Kreikassa ja Vähässä-Aasiassa perustamissaan seurakunnissa, ja kirjoitti kirjeen Timoteukselle, joka oli jäänyt hänen jälkeensä Efesokseen.

Paavalin rooli kirjeen kirjoittajana hyväksyttiin yleisesti antiikin aikana, mutta on usein kyseenalaistettu nykyään. Kriittisen näkemyksen mukaan kirjeet ovat huomattavasti Paavalia myöhäisempiä. Yhtään pastoraalikirjeistä ei ole mainittu Markionin n. vuonna 140 kokoamassa kymmenen kirjeen kaanonissa, eikä niistä tunneta yhtään lainausta ennen Irenaeusta n. vuonna 170. Tämän vuoksi kirjeiden oletetaan olevan peräisin toisen vuosisadan puolestavälistä. Kriittiset tutkijat eivät myöskään pidä kirjeiden kirjoitustyyliä ja niissä käytettyä sanastoa yhdenmukaisina Paavalin tunnustetusti aitojen kirjeiden tyylin ja sanaston kanssa.

Kirjeissä kuvattu tilanne ei myöskään sovi täysin yhteen Paavalin elämäkerran kanssa, ja niissä esitetään oppeja, jotka sopivat paremmin kasvavaan alkukristilliseen kirkkoon kuin apostoliseen aikaan. Ensimmäisen Timoteuskirjeen mukaan kristillisen perinteen vaaliminen asetetaan seurakunnan vanhimpien (presbuteros) tehtäväksi, ja kyseinen virka on tuntematon Paavalille ja muille apostoleille.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirje koostuu lähinnä Paavalin Timoteukselle antamista ohjeista, jotka koskevat kirkon organisaatiota ja sen eri jäsenten velvollisuuksia. Kirje myös kehottaa uskollisuuteen totuuden säilyttämisessä ja virheiden tukahduttamisessa.

Kirjeen toisessa luvussa Paavali kirjoittaa seuraavasti.

"Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn." (2:11-14)

Tämä on yksi useista Raamatun kohdista, joissa kielletään naisen opettaminen - ja siten naispappeus. Kristillisen kirkon konservatiivit ovatkin käyttäneet muun muassa tätä kohtaa naispappeutta vastustavissa argumenteissaan.

Kirjeen kolmannessa luvussa luetellaan seurakunnan kaitsijoilta eli vanhimmilta vaadittavat ominaisuudet. Hänen tulee olla paitsi nuhteeton elämässään, myös vakaa ja tunnettu uskossaan ja omattava hyvät suositukset muilta. Samoin annetaan ohjeet seurakuntapalvelijoille eli diakoneille.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]