Alastalon salissa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alastalon salissa
Alastalon salissa 1-2, vuoden 1965 painos
Alastalon salissa 1-2, vuoden 1965 painos
Kirjailija Volter Kilpi
Kustantaja Otava
Julkaistu 1933
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Alastalon salissa on kirjailija Volter Kilven pääteoksena pidetty 1933 julkaistu romaani.[1] Tätä tajunnanvirtatekniikkaa soveltavaa romaania pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden vaikeimmista mutta myös merkittävimmistä teoksista. Kilven modernistista romaania verrataan muun muassa Marcel Proustin ja James Joycen klassikkoteoksiin, joihin hän itsekin sitä vertasi[2].

Kirjan kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alastalon salissa kertoo kuudesta tunnista, joiden aikana kustavilaiset kylänmiehet neuvottelevat Alastalon Herman Mattssonin parkkilaivaan sijoittamisesta. Kaikkiaan noin kahdeksansataa sivua vaativan kokouksen kuvailun yksi tunnetuimmista jaksoista on piipunvalinta, jossa Härkäniemen isäntä kävelee salin perällä olevalle piippuhyllylle ja valitsee sieltä itselleen soveliaimman piipun. Tämän harkinnan sekä siihen liittyvien ja liittymättömien ajatuskulkujen kuvailuun teoksessa tarvitaan noin seitsemänkymmenen sivun verran tekstiä (3. luku).[3]

Teoksen hidassoutuisuus on kuitenkin tarkkaan harkittua ja itsetietoista. Esimerkiksi teoksen kuudes luku on nimetty luvuksi ”jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan”.[4] Kirjan kantaviin voimiin kuuluukin hienovarainen huumori, joka tulee erityisesti esille henkilöiden ja heidän välistensä suhteiden kuvailussa. Huumori pilkahtaa antiikin traditioihin viitaten esimerkiksi kapteeni Malakias Afrodite Härkäniemen etunimen valinnassa.[5]

Kokonaisuudessaan kirjan sisältö koostuu lähinnä henkilöhahmojen sisäisestä monologista ja tajunnanvirrasta sekä täsmällisestä miljöökuvauksesta. Tekstiin on myös upotettu sisäkertomuksia, henkilöiden kertomia tai sisäisenä pohdintana läpikäymiä itsenäisiä tarinoita, samaan tapaan kuin Veijo Meren Manillaköydessä. Tällainen tarina kerrotaan esimerkiksi varustajaltaan seitsemän vuotta tietymättömissä seilanneesta ja lopulta käskyn mukaisessa kahvilastissa palaavasta fregatista Albatrossista (13. luku).[6][7] Kirjan kerronta tuo kaiken muun ohessa esiin myös värikkäitä kuvauksia saaristolaisten elämästä, tavoista, ajatuksista, maailmankatsomuksesta ja ympäröivästä luonnosta. [8]

Tajunnanvirtatekniikkaan kuuluvana piirteenä teoksen kerronta seuraa kirjan henkilöiden erilaisia ajattelutapoja ja -malleja. Näin esimerkiksi yksinkertaisen ja kiihkeän Pukkilan ajatusten virtaa seurattaessa asioita toistetaan jatkuvasti ja ajatukset kiertävät jokseenkin pientä kehää. Esimerkki:

»Mittaa toppisi, Alastalo, venytä mastojen välit jalkaviksi, Mattsson, mittaa, sanon, venytä, sanon, Pukkila mittaa myöhemmin ja tietää venyttää enemmän.»
(2. luku[9])

Alastalon itsensä ajatukset taas ovat analyyttisempia ja täsmällisempiä. Teoksen erityisinä ansioina on pidetty kirjallisen kerronnan yksityiskohtaista kuvailevuutta ja kielellistä taituruutta. Tämän hintana ja tehokeinona ovat toisinaan pitkät ja monimutkaiset virkkeet. Esimerkki:

»Olihan Langholma isonen ja kieltämättä pitäjän pää, eikä Alastalo sitä vastaan napissut, koska hyväkin pyörä kärrynrattaissa aina tarvitsee akselinnavan huhkiaksensa kehillänsä, ja koska tuolupuissakin tukki on tarpeen, jotta on lointa ja loimissa tämmi sukkulan syöstä kuteitansa ja kaiteen naputtaa kangastansa, mutta ylpeäksi meni Alastalon niska kuitenkin nyt ja tukan alla karahutteli veren varsa korskiansa, koska viimein oltiin näin pitkällä, ja vaelto nyt salissa käärö kourassa ja kahden talven työn ähinä piirtopaperilla valmiina puhtain viivoin ja linjaalivedoin, eikä Langholmallakaan muuta tekemistä kuin keikutella keinutuolilla ja odotella niin kuin muutkin ja kuka hyvänsä: napa kuin napa, mutta rattaan hyrrä virstat jättää; ja loimi tukilla lointa tukilla, mutta kankaan verka vasta kyynärissä mitataan.»
(14. luku[10])

Kirjan henkilöhahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelossa on kirjan henkilöt, joiden rooli on keskeinen.

  • Alastalo, Herman Mattsson
  • Pukkila, Petter Filemon Pihlman
  • Langholma, Efram Eframsson
  • Härkäniemi, Malakias Afrodite
  • Lahdenperä, Taavetti Taavetinpoika
  • Karjamaa, Eenokki
  • Krookla, Mikkel Mikkelson
  • Eevastiina. Alastalon vaimo
  • Siviä. Alastalon tytär
  • Evald. Pukkilan poika

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kilpi, Volter: Alastalon salissa. 7. painos. Helsinki: Otava, 2005 (1933). ISBN 951-1-12775-6.
  • Mikkonen, Kai: ”Malakias Afrodite Härkäniemi ja kysymys nimestä”, Homeroksesta Hessu Hopoon : antiikin traditioiden vaikutus myöhempään kirjallisuuteen, s. 155-172. toim. Janna Kantola & Heta Pyrhönen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-014-1.
  • Ukkonen, Sisko: Volter Kilven Albatrossin tarina. Sananjalka, 1976, 18. vsk, s. 161-173.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fennica
  2. Petri Liukkonen, Books and Writers, Volter Kilpi, viitattu 7.9.2012
  3. Krohn, Elias: Sanat jotka säilyvät 19: Härkäniemi tuumailee erinäisiä. Kansan uutiset, 23.4.2011. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.7.2014.
  4. Kilpi 2005, 235
  5. Mikkonen, Kai: ”Malakias Afrodite Härkäniemi ja kysymys nimestä”, Homeroksesta Hessu Hopoon : antiikin traditioiden vaikutus myöhempään kirjallisuuteen, s. 155-172. toim. Janna Kantola & Heta Pyrhönen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-014-1.
  6. Kilpi 2005, 78-136
  7. Ukkonen, Sisko: Volter Kilven Albatrossin tarina. Sananjalka, 1976, 18. vsk, s. 161-173.
  8. Tolvanen, Onni: Alastalon salissa (Aikalaisarvio teoksesta digitoituna Kirjasampo-palveluun) Arvosteleva kirjaluettelo. 1933. Viitattu 29.4.2013.
  9. Kilpi 2005, 34
  10. Kilpi 2005, 139

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lyytikäinen, Pirjo: Mielen meri, elämän pidot : Volter Kilven Alastalon salissa. väitöskirja Helsingin yliopisto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-726-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]