Piippu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee polttolaitetta. Piippu voi tarkoittaa myös esimerkiksi rakennuksen savupiippua tai ampuma-aseen piippua.
Piippu.

Piippu on tupakan ja joidenkin yrttienselvennä polttamiseen käytettävä väline, jossa on pyöreähkö pesä ja ontto varsi.[1] Vanhin tunnettu piippu on löydetty Ohiosta Yhdysvalloista.lähde? Savesta tehdyn piipun on katsottuselvennä olevan esihistorialliselta aikakaudelta.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteisiä piirteitä piipuissa ovat pesä eli tila, jossa tupakka tai muu vastaava aines palaa ja tuottaa savua, sekä varsi, jonka tarkoituksena on viilentää savua. Useissa piipuissa on myös eräänlaisia suodattimia ja imukkeita, joiden tarkoituksena on estää tupakasta lähtevän kosteuden pääseminen suuhun. Pesä ja varsi ovat yleensä toisistaan irrotettavia, mikä mahdollistaa piipun helpomman puhdistuksen ja myös suodattimien asettamisen ja vaihdon.

Piippujen ulkonäkö vaihtelee pesän, varren, ja suuosan koon ja muotoilun mukaan. Nämä muodot noudattavat tiettyjä normeja.

Poltosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piipuissa käytettävä tupakka on usein maustettua ja vahvaa, eikä savua ole tarkoitus hengittää keuhkoihin asti vaikka jotkut niin tekevätkin. Piipputupakka ei sisällä savuketupakkaan usein lisättyjä kemikaaleja jotka mahdollistavat nikotiinin nopeamman siirtymisen aivoihin keuhkojen kautta. Piipputupakan savusta olisiselvennä tarkoitus nauttia maistelemalla sen aromia nikotiinin imeytyessä vähitellen limakalvojen kautta.

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piipunpolton terveysvaikutukset eivät poikkea merkittävästi muiden tupakointitapojen vaikutuksista. Vaikka piipunsavua ei yleensä vedetäkään henkeen, on keuhkosyöpään sairastumisen riski kuitenkin suuri. Piipunpoltto on myös huulisyövän yksi aiheuttaja.[2]tarvitaan parempi lähde

Nikotiinia on piipputupakassa keskimäärin enemmän kuin savukkeissa. Piipunsavussa on savukkeiden savua suurempia määriä haitallisia kemikaaliyhdisteitä, esimerkiksi fenolia. Piipusta tuleva savu on haitallista myös muille ihmisille polttajan itsensä lisäksi.[2]tarvitaan parempi lähde

Materiaaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piippujen pesien valmistamisessa käytettävä materiaali vaihtelee, mutta yleisesti käytetyin on puukanerva (Erica arborea), josta käytetään toisinaan myös nimiä briar, briarpuu tai valkokanerva. Hitaasti kasvavana puukanervan puuaines on erittäin kovaa ja kuumuutta kestävää materiaalia. Puukanerva on itsessään pensasmainen kasvi, ja se kasvaa lähinnä Välimeren maissa. Puukanervasta hyödynnetään piipun valmistukseen kasvin suuret juurimukulat.
  • Toinen yleisesti käytetty materiaali piippujen pesien valmistamiseen on merenvaha. Huokoisena aineena merenvaha mahdollistaa viileät savut. Vitivalkoinen merenvaha myös värjääntyy tupakan vaikutuksesta kauniisti ajan myötä. Korkealaatuisinta merenvahaa on sanottu löytyvän Turkista (Eskeshir), mutta hyvää merenvahaa saadaan myös Afrikan Tansaniasta ja paikoin Yhdysvalloista. Turkin valtion asettaman merenvahan vientikiellon johdosta valtaosa merenvahapiipuista valmistetaan nykyisin Turkissa. Osa merenvahapiipuista koristellaan taidokkain kaiverruksin.
  • Ennen puukanervan käyttöä piiput tehtiin yleisesti savesta. Savi- eli liitupiiput olivat suosittuja enimmäkseen Euroopassa ja erityisesti Isossa-Britanniassa. Piippuihin käytettävän saven täytyy olla koostumukseltaan juuri oikeanlaista, ja käytännössä parasta savea on sanottu löytyvän vain Devonista Englannista. Valmiina kova-aineksisesta savipiipusta lähteviä savuja kuvataan kuumiksi ja kitkeriksi.

Yleisempiä, huonommin kuumaa kestäviä puulajeja (kuten koivua, mäntyä, leppää, vaahteraa, jne.) ei nykyään juurikaan käytetä piipunpesien valmistamisessa, koska hehkuva tupakka polttaa itsensä lopulta pesän reunan läpi. Myös metallit soveltuvat huonosti tupakkapiippujen valmistamiseen liiallisen kuumenemisen vuoksi, mutta muihin tarkoituksiin valmistetuissa piipuissa niitä näkee käytettävän. Muista piipunpesien valmistukseen käytetyistä materiaaleista voidaan mainita vielä kivi ja posliini. Kivipiippu on myös hiilestäantrasiitista – arvostettu ja kauniina pidetty. Antrasiitti on tiivistä ja kovaa kivihiiltä, joka on lähes puhdasta hiiltä (92%–98%). Sen väri on yleensä tumman harmaan ja mustan kirjava. Piippuja tehdään myös lasista. Yleensä ne ovat käsintehtyjä, mikä vaatii lasin puhaltajalta paljon taitoa.

Valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piippuja valmistetaan niin suurissa yhtiöissä kuin pienissä yrityksissäkin. Maailmanlaajuisesti tunnettuja yrityksiä on muutamia.

  • Peterson. Vuonna 1865 veljekset Friedrich ja Heinrich Kapp avasivat tupakkakaupan Dubliniin Irlantiin. Tupakan ohella he myivät myös itse tekemiään piippuja. Eräänä päivänä kauppaan astui Charles Peterson, joka näytti keksimäänsä uudenlaista piipun vartta, jonka oli nimennyt itsensä mukaan. Peterson ehdotti kauppaa, ja piippuja valmistava yhtiö nimeltä Kapp & Peterson muodostettiin.
  • Chacom perustettiin vuonna 1825 ja on nykyään yksi maailman suurimmista piipunvalmistajista. Ranskassa sijaitseva yritys tunnetaankenen mukaan? uudenlaisistaselvennä piipuistaan.
  • Vuonna 1946 perustettu tanskalainen Stanwell on yksi suurimmista piippuyrityksistä Euroopassa.
  • Tilaustöihin erikoistunut Balleby Pipes sai alkunsa, kun Kurt ”Balleby” Hansen aloitti piippujen valmistuksen käsin vuonna 1983. Vuonna 1989 Hansen sijoitti koneisiin ja materiaaliin, ja löikin itsensä pian läpi kansainvälisillä markkinoilla. Kurt Hansen on yrityksensä ainoa työntekijä, minkä vuoksi piippujen tuotanto on rajoittunut noin kahteensataan piippuun vuodessa. Piippujen hinnat pyörivät noin 350-1300 euron välillä, mutta työstä riippuen voivat maksaa enemmän.

Muita piippuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chillum eli silumi on perinteisesti savesta tai toisinaan myös puusta tehty piippu, jolla on pitkät perinteet Intian alueella. Yleensä chillumilla poltetaan charas-nimistä hasista, jonka sekaan yleensä laitetaan tupakkaa.
  • Hooka(h), toiselta nimeltään nargile, syntyi Intiassa noin 1400-luvulla. Hooka on lasinen säiliö, jonka kierteillä kiinnitetystä kannesta lähtee yksi tai useampi letkullinen varsi, ja savua imetään niiden kautta. Hookaa on myös kutsuttu suomalaisittain vesipiipuksi, koska hookan säiliössä on kylmää vettä savua viilentämään.
  • Rauhanpiippu eli calumet oli käytössä Yhdysvaltojen alkuperäiskansoilla. Calumet koostui putkesta, ja sen päässä sijaitsevasta pesästä, jossa yrttejä ja tupakan lehtiä poltettiin. Piiput olivat usein veistetty eläimen muotoon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b Sikarin- ja piipunpolton terveysriskit 26.2.2007. Tupakkaverkko. Viitattu 27.4.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Piippu.