Chillum

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Intian Goalta hankittu chillum

Chillum eli chilu on perinteisesti savesta tai toisinaan myös puusta tehty charas-piippu, jota muun muassa Intian sadhut eli askeettijoogit käyttävät. Intian pyhät miehet ovat käyttäneet chillumeja tuhansia vuosia charasin eli hasiksen polttamiseen.

Chillumin polttaminen on hyvin sosiaalinen tapa, koska se palaa liian vahvasti yksin poltettavaksi johtuen savun kulkeutumisesta suoraan keuhkoihin ilman säätelevää tuprauttamista poskilla. Täytteen kyhääminen ja charasin polttaminen on sadhuille rituaali, jolla pyritään herättämään hindujumala Shiva ja vastaanottamaan hänen henkensä. Chillumin sisään painetaan kivi, joka muodostaa pesän ja estää palavan charasin putoamisen polttajan kurkkuun. Toisinaan chillumia poltetaan märän "safi"-kankaan kera, joka viilentää savua ja vähentää tervan määrää savussa.

Tapakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä charas sekoitetaan tupakkaan: savukkeen tupakka paahdetaan liu'uttamalla sitä nopeasti liekissä, sisältö puristetaan sekoitusalustalle ja charas murennetaan sormin. Ainesten yhdistämisessä käytetään usein apuna kuivaa kookospähkinän kuorta. Safi-kangas kastetaan, kivi painetaan piippuun ja pesä täytetään charas-seoksella. Chillum asetetaan käsien väliin niin, että polttajan huulet eivät kosketa piippua, ja käsillä muodostetaan tietynlainen kuppi. Chillumin koskettaminen huulilla on vakava etikettivirhe ja aiheuttaa polttajien keskuudessa paheksuntaa.

Ennen kuin yksi toveri seurueesta sytyttää pesän, erilaisia rukouksia lausutaan Shivalle. Polttajan on imettävä piippua melko kovaa, jotta pesä syttyy, jonka jälkeen piippu kiertää oikealle. Tämä ei kuitenkaan koske Kali-chilua, joka kiertää vasemmalle ja josta yleensä poltetaan kannabiksen kukintoa tai oopiumia. Pitkälle kehittynyt chillum-kulttuuri sisältää useita tarkkoja etikettejä, mistä johtuen länsimaalainen kannabiksen ystävä ei välttämättä koskaan pääse osallistumaan pyhään polttamisseremoniaan sadhujen seurassa.