Oopiumi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oopiumia
Oopiumin polttajia vuodelta 1874.

Oopiumi on oopiumiunikosta saatava narkoottinen huumausaine. Oopiumi on saanut nimensä kreikan kielen sanasta opos, joka tarkoittaa mehua.[1] Oopiumista voidaan valmistaa useita lääkkeitä, joista käytetään termiä opiaatit. Niitä ovat muiden muassa heroiini, kodeiini ja morfiini. Oopiumi sisältää myös muita alkaloideja, kuten tebaiinia, papaveriinia ja noskapiinia. Opiaatteja käytetään huumausaineina, mutta lisäksi oopiumia käytetään sellaisenaan huumausaineena erityisesti oopiumiunikon viljelyalueilla sekä historiallisesti laudanumina eli alkoholia ja opiaatteja sisältävänä liuoksena.

Sisällysluettelo

Alkuperä [muokkaa]

Historia [muokkaa]

1800-luvulla Yhdistynyt kuningaskunta ei ollut tyytyväinen Kiinan kanssa syntyneeseen kauppataseeseen, jota korjatakseen se (tai Englannin Itä-Intian kauppakomppania sen puolesta) vei suuria määriä oopiumia Kiinaan. Oopiuminpoltosta syntyi suuri ongelma etelä-Kiinassa, minkä vuoksi Kiinan hallitus (Qing-dynastia) pyrki rajoittamaan oopiumikauppaa. Asiasta syttyi kaksi sotaa, ensimmäinen oopiumisota (1840-1842) ja toinen oopiumisota (1856-1860) Britannian ja Kiinan välillä. Eräs sotien tarkoituksista ja saavutetuista päämääristä oli oopiumikaupan salliminen Kiinassa.[2]

Tuotanto [muokkaa]

Suurin oopiumintuottajamaa on Afganistan, jossa vuonna 2005 tuotettiin 89 % maailman laittomasta oopiumista. Toiseksi eniten oopiumia tuotetaan Myanmarissa.[3]

Käyttötavat [muokkaa]

Oopiumia käytetään polttamalla. Tätä tarkoitusta varten oli esimerkiksi Lontoossa useita "luolia". Oopiumunikosta voidaan myös uuttaa vaikuttavia aineita. Kuumalla vedellä uuttamalla syntyy unikkoteetä ja alkoholilla uuttamalla laudanumia.

Vaikutukset [muokkaa]

Euforia, uneliaisuutta, omaan maailmaan vetäytymistä

Käytön haitat [muokkaa]

Oopiumin käyttö aiheuttaa helposti fyysisen riippuvuuden. Vieroitusoireet ovat voimakkaat.

Lainsäädäntö [muokkaa]

Oopiumi on luokiteltu YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa huumausaineeksi.[4]

Lähteet [muokkaa]

  1. Eliaksen yrttitarha Viitattu 12.5.2010.
  2. Unikonviljelijän opas: Oopiumin historiaa Viitattu 12.5.2010.
  3. Luku 6: Opioidien käyttö ja huumeiden injektiokäyttö EU:n huumevirasto/vuosiraportti 2006. 2006. Viitattu 12.5.2010.
  4. Petäjä, Jukka: Kiistelty tupakka on savuava ase. Helsingin Sanomat / Kulttuuri, 30.12.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.5.2010.

Kirjallisuutta [muokkaa]

Aiheesta muualla [muokkaa]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.