Sikari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sikari

Sikari (esp. cigarro, periytyy mayakielen sanasta zicar) on tupakkatuote, joka on kääritty kuivatuista ja fermentoiduista tupakan lehdistä joko käsin tai koneella kiertämällä. Sikari koostuu ytimestä, sidoslehdestä ja päällyslehdestä.

Sikarien polttaminen on länsimaissa perinteisesti yhdistetty henkilön korkeaan statukseen tai varallisuuteen.

Sikareiden valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laatusikareiden valmistaminen on monivaiheinen ja työvaltainen prosessi, joka alusta loppuun vie useita vuosia. Sen vaiheita ovat:

  • Tupakan kasvattaminen
  • Tupakkalehtien poimiminen
  • Tupakkalehtien kuivatus
  • Tupakkalehtien fermentointi
  • Tupakkalehtien lajittelu ja ikäännyttäminen
  • Tupakkalehtien käärintä sikariksi
  • Lajittelu ja pakkaaminen

Vaiheiden yllä oleva kuvaus perustuu kuubalaiseen prosessiin.

Tupakan kasvattaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakkapelto

Virginiantupakka (Nicotiana tabacum) on yksivuotinen kasvi, jonka kasvattaminen aloitetaan kylvämällä kasvin siemenet erityisiin suojattuihin kasvatusalustoihin, joiden maaperä on tarkasti kontrolloitua.

Kun tupakan taimet ovat saavuttaneet riittävän koon, noin 30–45 päivää kasvettuaan, ne istutetaan varsinaiselle tupakkapellolle huolellisesti muokattuun maahan. Kuubassa istuttaminen tapahtuu ajanjaksona, joka alkaa lokakuussa ja päättyy helmikuussa. Sikarin peitinlehdiksi tarkoitetut kasvit (corojo) suojataan harsolla (tapado), jotta ne eivät saisi liikaa aurinkoa ja niistä tulisi ohuita. Täytelehtiä tuottavat kasvit (criollo) jätetään suojatta, jolloin eri lehdet saavat aurinkoa eri määrän ja niistä tulee ominaisuuksiltaan erilaisia: ylimmät lehdet ovat hyvin aromikkaita, kun taas alimmat ovat rakenteeltaan tiiviimpiä.

Kasvukauden aikana tupakkakasvi vaatii säännöllistä huolenpitoa esimerkiksi erilaisten tuholaisten torjumiseksi. Tätä hankaloittaa se, että torjunta-aineita ei voida käyttää, koska ne vaikuttaisivat haitallisesti lopputuotteen aromiin. Myös kasvien kukinnot ja haarat on poistettava käsin.

Tupakkalehtien poimiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakan sadonkorjuu alkaa Kuuban olosuhteissa noin 45 päivää ja päättyy noin 80 päivän kuluttua taimien istutuksesta. Tupakkalehdet poimitaan käsin useassa vaiheessa siten, että kasvin alimmat, maata lähinnä olevat lehdet kerätään ensin. Eri vaiheissa kerätyistä lehdistä käytetään eri nimityksiä:

  • Mañanitas ovat kaikkein alimpia lehtiä, joita ei käytetä sikareiden valmistukseen lainkaan. Ne kuitenkin poistetaan päällyslehtiin tarkoitetuista kasveista ilmanvaihdon parantamiseksi.
  • Libre de pie kerätään 45–50 päivän kuluttua 2–3 lehteä kerrallaan.
  • Uno y medio kerätään 50–52 päivän kuluttua noin kaksi lehteä kerrallaan.
  • Centro ligero kerätään 58–62 päivän kuluttua. Nämä lehdet ovat kasvin keskiosassa ja katsotaan jo korkealuokkaisiksi.
  • Centro fino kerätään 68–72 päivän kuluttua. Myös nämä ovat keskiosassa ja niitä pidetään hyvin laadukkaina.
  • Centro gordo lehdet kerätään 73–75 päivän kuluttua, kaksi lehteä kerrallaan. Ne ovat paksuja ja tummia, sisältävät runsaasti öljyjä ja hartseja.
  • Corona-lehdet kerätään viimeisinä 75–80 päivän kuluttua. Ne ovat tupakkakasvin ylimmät lehdet ja tuottavat kaikkein aromaattisimman sikarien raaka-aineen.

Korjuuaikataulu vaihtelee jonkin verran tupakkalajikkeen mukaan. Katso tarkemmin [1].

Kuivatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerätyt tupakanlehdet viedään välittömästi kuivaamorakennukseen (casa del tabaco), jossa ne sidotaan pieninä nippuina puutankoihin (cujes), jotka nostetaan kuivaamon yläosiin. Rakennuksen tuuletusta kontrolloidaan huolellisesti. Lehdet viettävät kuivaamossa nelisen viikkoa.

Ensi vaiheessa lehtien solut pysyvät elossa muutaman päivän ajan, mikä on välttämätöntä tuloksen laadulle. Sen jälkeen lehdet kellastuvat, menettävät huomattavasti kosteutta ja niissä tapahtuu ketju kemiallisia muutoksia, joissa lehtien hiilihydraatit muuttuvat ensin sokereiksi ja sitten hiilidioksidiksi ja vedeksi. Myös eri aminohapot hajoavat yksinkertaisemmiksi yhdisteiksi. Vaihe kestää kaikkiaan kymmenisen päivää.

Toisessa vaiheessa lämpötilaa nostetaan 27–29 asteeseen ja ilmankiertoa lisätään hivenen. Samat kemialliset muutokset jatkuvat ja lehdet saavat sikarille ominaisen ruskean värin. Vaihe kestää vajaat kolme viikkoa.

Viime vaiheessa lehtien keskiruoti katkaistaan. Sitä varten lämpötilaa nostetaan edelleen muutamalla asteella noin 31–34 asteeseen.

Fermentointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivatut lehdet irrotetaan kuivatustangoista ja kootaan ensin pieniksi nipuiksi (gavillas) ja sitten noin puolen metrin korkuisiksi paaleiksi (pilónes). Tämä tehdään mieluiten aamuisin, jolloin lehtien jäljellä oleva kosteus on sopivin.

Kosteus ja lämpötila käynnistävät fermentoitumisprosessin paaleissa olevissa lehdissä. Tähän sisältyy kosolti kemiallisia muutoksia, kuten proteiinien hajoamista aminohapoiksi, sokerien hajoamista hiilihapoksi ja vedeksi, nitraattien katoamista, eri pigmenttien hapettumista, jne. Sikarilehtien tumma väri syntyy lopullisesti tässä vaiheessa. Myös lehtien nikotiini hajoaa suurelta osin yksinkertaisemmiksi yhdisteiksilähde?. Hajoamistuotteet (hiilidioksidi, ammoniakki, vesi) poistuvat tarkkaan kontrolloidun tuuletuksen avulla. Paalien lämpötilaa seurataan jatkuvasti ja ne järjestellään tarvittaessa uudestaan.

Ensi vaiheen fermentointi kestää 35–40 päivää.

Lajittelu ja ikäännyttäminen, toinen fermentointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fermentoidut lehdet lajitellaan huolellisesti eri laatuluokkiin. (Eri aikana kerätyt lehdet ovat jo muutenkin eroteltu toisistaan.) Tätä varten lehdet höyrystetään ja tuuletetaan. Lajittelu perustuu lehtien ulkoisiin ominaisuuksiin, kuten rakenteeseen ja väriin; tuloksena voi olla jopa 40–50 eri laatuluokkaa.

Välivarastoinnin jälkeen lajitellut lehdet kerätään uudestaan isoihin paaleihin (burros) ja niiden annetaan käydä läpi toinen fermentointi. Se tapahtuu edellistä korkeammassa lämpötilassa, jopa 38 asteessa. Tässä vaiheessa erityisesti nitraattiyhdisteet hajoavat ja tuottavat runsaasti ammoniakkia.

Toisen fermentoinnin päätyttyä lehdet kootaan vielä kerran paaleiksi varastointia varten. Tätä varten ne pakataan hyvin tiukoiksi, 45–60 kiloa painaviksi ja ilmatiiviisti pakatuiksi paketeiksi (tercisos). Tässä muodossa lehtiä varastoidaan jopa useita vuosia.

Käärintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varastopaalit puretaan, lehdet oiotaan ja lajitellaan vielä kertaalleen eri laatuluokkiin. Käärinlehtien lehtiruodit poistetaan. Lajitellut lehdet kootaan vielä kerran paaleiksi, joissa lehdet ovat noin 30 päivää, tai seetritynnyreihin, joissa ne ovat jopa 60 päivää lehtityypistä riippuen. Toisinaan lehtiä varastoidaan tässä muodossa pidempäänkin, jopa kaksi vuotta.

Paalit tai tynnyrit toimitetaan sikaritehtaalle käärimistä varten. Ne puretaan, lehdet oiotaan ja kostutetaan. Eri sikarien valmistamiseen tarvittavat lehtityypit valitaan kullekin sikarille ominaisen "reseptin" mukaisesti käärintää varten ja toimitetaan käärintäosastolle (galera). Reseptit ovat huolellisesti varjeltuja liikesalaisuuksia.

Sikareiden kääriminen on korkeaa ammattitaitoa edellyttävää käsityötä, jossa huipun saavuttaminen vaatii käärijöiltä (torcedores) vuosien harjaantumisen. Kokonaisista tupakanlehdistä tehdyn laatusikarin täytteeseen (tripa) sijoitetaan yleensä kolmen tyyppisiä lehtiä:

  • volado: tupakkakasvin alimmat ja vähimmän aromaattiset lehdet, joilla pyritään takaamaan sikarin tasainen palaminen ja joita valmiissa sikarissa on eniten
  • seco: tupakkakasvin keskiosasta poimitut, aromaattiset lehdet, joita sekoitetaan täytteeseen pari kappaletta antamaan sikarille aromia
  • ligero: tupakkakasvin yläosasta poimittuja, kaikkein aromikkaimpia lehtiä, joita sekoitetaan täytteeseen yksi tai kaksi kappaletta antamaan sikarille voimaa.

Käärijä kokoaa eri lehdistä sikarin tavoitteena olevan sekoitteen mukaisen "nipun", joka kääritään sidoslehteen (capote) ja puristetaan muotissa sikarin haluttuun muotoon. Päällyslehti (capa) kääritään tämän päälle. Lopuksi kiinnitetään kasvisliimaa apuna käyttäen hattu, jonka tehtävänä on estää päällyslehteä purkautumasta.

Ammattitaitoinen käärijä valmistaa noin 120 sikaria päivässä, isompia sikareita hieman vähemmän.

Lajittelu ja pakkaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käärityt sikarit kerätään käärijöiltä ja niiden laatu tarkistetaan useassa vaiheessa ja eri ominaisuuksien suhteen, kuten painon, muodon ja sikarin kovuuden suhteen. Myös sikarin veto testataan erityisellä testilaitteella. Laadukkaiksi todetut sikarit viedään lepäämään ja asettumaan 72 tunniksi viileähköön varastoon (16–18 astetta).

Sikarit toimitetaan lajittelijalle, joka luokittelee ne peitinlehden värin mukaan jopa yli 60 luokkaan. Sikarivyöt laitetaan paikalleen ja sikarit pakataan laatikoihinsa ja laatikot kuljetuspakkauksiin, joissa ne toimitetaan maahantuojille ja vähittäismyyntiin.

Sikarien säilytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Humidori

Sikarit vaativat tasaiset olosuhteet säilyäkseen hyvinä. Säilytyspaikan tulee olla tasalämpöinen, noin 18–22 astetta, ja ilman suhteellisen kosteuden tulee olla 65–72 %. Humidori tarjoaa hyvät olosuhteet isoille sikareille. Niitä voidaan varastoida jopa vuosikymmeniä.

Hollantilaistyyppiset pikkusikarit on käsitelty erityisillä aineilla, joten ne eivät kuivu samalla tavalla kuin isot sikarit. Pikkusikarit eivät tarvitse säilyäkseen humidoria, mutta niillekin on eduksi jos ne säilytetään noin 50 % suhteellisessa kosteudessa.

Polttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä eri sikarimerkkiä. Ylhäältä alas: H. Upmann, Montecristo, Macanudo, Romeo y Julieta

Sikarin polttaminen on parhaimmillaan monimutkainen rituaali, jossa huomioidaan muun muassa seuraavia asioita:

  • Sikarin valinta
  • Sikarin leikkaaminen
  • Sikarin sytyttäminen
  • Polttamisaika- ja paikka
  • Sikarin seuralaiset

Sikarin savua ei poltettaessa vedetä keuhkoihin kuten savukkeita.

Sikarilaatikko ja sikarileikkuri

Käsintehdyt sikarit ovat käärintätavasta johtuen toisesta päästä (hattu) suljettuja. Tässä päässä on myös sikarivyö (etiketti, banderolli, band). Suljettu pää leikataan sikarileikkurilla. Päästä leikataan noin kolme neljäsosaa halkaisijasta oleva pala pois. Jos päästä leikkaa liian pitkän palan, sikarin käärelehti alkaa purkaantua. Jos sikari vetää huonosti, aukkoa voi suurentaa polttamisen lomassa. Kookkaat sikarit voi leikkaamisen sijaan porata erityisellä sikariporalla. Tekniikan etuna on se, ettei leikkuupintaan jäävää hienojakoista tupakkaa tule suuhun.

Ennen sikarin sytyttämistä sikarivyö voidaan poistaa, mutta se ei ole välttämätöntä. Sikari on sytytettävä tasaisesti koko alueeltaan hehkuvaksi. Sytytettäessä sikaria ei imetä, eikä pidetä suussa. Sikaria pyöritellään kädessä ja pidetään liekkiä sytytettävän pään (jalka) alla siten, ettei liekki kosketa sikaria. Sikari voidaan sytyttää "torch"-tyyppisellä sikarisytyttimellä, kaasusytyttimellä, erityisellä sikaritikulla tai seetripuulastulla, muttei bensasytyttimellä, tavallisella rikkipäisellä tulitikulla tai kynttilällä, sillä niistä voi aiheutua makuhaittoja sikariin.

Sikari voidaan sytyttää uudelleen, jos se pääsee polttamisen lomassa sammumaan. Jos sikari on vielä lämmin, tuhkat karistellaan pois ja sytytetään uudelleen. Uudelleensytytys tapahtuu yhtä huolellisesti kuten ensimmäinenkin. Jos sammumisesta on jo useampi tunti tai päivä, sikarin maku on yleensä kitkeröitynyt. Tällöin sikarista on hyvä katkaista sentti pari pois ja tehdä muutama "huuhtelupuhallus" eli sytytettäessä sikarin läpi tulee puhaltaa muutamia kertoja, jolloin jalka leimahtaa liekkeihin.

Havannalainen sikarimainos vuodelta 1868

Poltettaessa sikaria tuhkan annetaan yleensä irrota itsestään. Tuhkan pituus kertoo myös sikarinkäärijän taidoista ja hyvissä sikareissa tuhka voi olla hyvinkin pitkä ennen irtoamistaan.

Sikaria ei myöskään imetä yhtä nopeasti kuin savukkeita, vaan sikarille annetaan aikaa ja siitä otetaan imaisuja muutaman kerran minuutissa. Liian kovalla imemisellä sikarin lämpötila nousee liian korkeaksi ja sen maku kitkeröityy. Jos näin käy, parin minuutin odottelu palauttaa maun. Sikaria ei tarvitse polttaa loppuun asti. Siinä vaiheessa on aika lopettaa, kun sormia polttelee tai maku ei enää miellytä. Sikarin loppuosan voi jättää tuhkakuppiin siinä vaiheessa kun itse haluaa. Sikaria ei tumpata, vaan tuhkakuppiin laitettuna se sammuu omia aikojaan. Tumppaamalla sikarin saa aikaiseksi vain pahan hajun.

Sikarin polttaminen kestää tyypillisesti puolesta tunnista tuntiin. Suurempien sikareiden, kuten Churchillien ja Double Coronien polttamiseen saattaa aikaa kulua jopa kahdesta kolmeen tuntia. Sikaria poltettaessa ei saa olla kiire.

Sikarin kanssa voi nauttia juomaa. Sopivia juomia ovat premium tequilat, konjakit, viskit, tummat rommit, portviinit ja makeat drinkit.

Sikarinpolton terveyshaitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usein kuvitellaan sikarin polton olevan vähemmän haitallista kuin savukkeiden, sillä sikarin savua ei vedetä henkeen. Nikotiini kuitenkin imeytyy sikarin polttajan elimistöön suun limakalvojen kautta. Sikaritupakan myrkyt ovat samoja kuin savukkeissa. Riippuvuutta aiheuttavaa nikotiinia on sikareissa keskimäärin enemmän kuin savukkeissa. Sikarinsavussa on suurempia määriä haitallisia kemikaaliyhdisteitä kuin savukkeiden savussa. Sikarinpolttajalla on kohonnut riski sairastua keuhko-, suu-, kurkku-, kurkunpää- ja vatsasyöpään.[1] Savukkeisiin kuitenkin liittyy korkeampi keuhkosyöpäriski kuin sikarin- tai piipunpolttoon.[2]

Sikarinsavu on haitallista myös muille ihmisille. Allergiaa sairastaville se voi aiheuttaa kivuliaita oireita.[1]

Luokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikarit luokitellaan usealla eri tavalla.

Värin mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Värin mukaan eli sikarin päällyslehden perusteella. Alun perin Kuuban sikaritehtaissa oli tapana erottaa tupakasta jopa 200 eri värisävyä. Nykyään käytössä on noin 60 eri värinimitystä, jotka ovat johdettavissa seuraavista kahdeksasta perussävystä:

  • oscuro – tummin, lähes musta
  • maduro – tummanruskea
  • maduro colorado – keskiruskea
  • colorado – punertavanruskea
  • colorado claro – vaaleanruskea
  • claro – maitokahvi, kellertävän vaaleanruskea
  • claro claro – vaalea
  • clarissimo – vihertävä, vihreä päällyslehti

Sikarin väri määräytyy valitun päällyslehden laadun ja sen saaman auringonvalon perusteella, eikä se sinänsä vaikuta makuun käytännössä juuri lainkaan. Tiettyjä sikarilaatuja valmistetaan monenvärisinä, jopa miltei koko skaalalla tummimmasta vaaleimpaan. Toisinaan lehti taas on valittu heijastamaan sikarin makuominaisuuksia; tumma sikari on täyteläinen ja voimakas, kun taas vaalea on kevyt ja pehmeä.

Tupakan alkuperän mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muodon ja koon mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikarit jakaantuvat kahteen pääryhmään:

  • parejo on sylinterin muotoinen, suoraseinäinen sikari jossa on avoin jalka ja pyöreä suljettu hattu
  • figurado on yleisnimitys erilaisille epäsäännöllisen muotoisille sikareille.

Erikokoisista parejo-sikareista usein käytettyjä nimityksiä ovat (suluissa Kuubassa käytetty nimitys):

  • Demi-tasse – pienikokoinen sikari, pituus tavallisesti 4 tuumaa (102 mm) ja läpimitta 0,5 tuumaa (12 mm)
  • Panetela – yleisnimitys pituuteensa nähden suhteellisen ohuille sikareille, usein noin 5 tuumaa ja läpimitta noin 14 mm
  • Petit Corona (Mareva) – pituus noin 5 tuumaa ja läpimitta noin 16,5 mm
  • Corona – edellisen pidempi versio, pituus noin 5,5 tuumaa, läpimitta noin 16,5 mm
  • Corona Gorda – pituus noin 5,5 tuumaa, läpimitta noin 18 mm
  • Lonsdale (Cervantes) – pituus noin 6,5 tuumaa, läpimitta 16,5 mm
  • Rothschild – suhteellisen lyhyt ja paksuhko sikari, pituus noin 4,5 tuumaa ja läpimitta 20 mm
  • Robusto – edellisen pidempi versio, pituus noin 5 tuumaa
  • Churchill (Julieta) – pituus noin 7 tuumaa, läpimitta 18,5 mm
  • Double Corona (Prominente) – pituus noin 7,5 tuumaa, läpimitta 20 mm

Tavallisia figurado-sikarien nimityksiä ovat:

  • Perfecto – kapeajalkainen sikari, jonka läpimitta ensin paksunee ja sitten kapenee suippoa, teräväkärkistä hattua kohti
  • Torpedo – sylinterimäinen sikari, joka päättyy suippoon teräväkärkiseen hattuun
  • Pyramid (Piramide) – sikari kapenee tasaisesti leveästä jalasta suippoon, teräväkärkiseen hattuun asti
  • Diadema – iso sikari, jonka jalka voi olla suljettu
  • Culebra – kolmesta sikarista punottu ”letti”
  • Belicoso – lyhyehkö torpedo

Rakenteen mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikarit voidaan valmistustavan ja rakenteen mukaan jakaa eri luokkiin sillä perusteella, onko niiden päällyslehden käärintä tai myös täytelehtien kokoaminen tehty koneellisesti tai käsin ja onko täyte tehty lyhyeksi leikatuista (tripa corta, short filler) tai sikarin koko mittaan leikatuista (tripa longa, long filler) tupakanlehdistä.

Halvimmat sikarit ovat koneellisesti käärittyjä, lyhyeksi leikattua tupakkaa sisältäviä massatuotteita.

Parhaat laatusikarit on yleensä tehty kokonaan käsityönä (totalmente a mano) sikarin koko mittaan leikatuista täytelehdistä, jotka sikarinkäärijä liittää yhteen ja muotoilee käsin sikariksi. Edullisemmin laatusikarit voidaan tehdä myös käärimällä päällyslehti käsin koneellisesti valmistetun, pitkistä lehdistä tehdyn täytteen ympärille (hecho a mano).

Aromin mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aromisikari on pikkusikari, joka on maustettu aromaattisella aineella, kuten vaniljalla. Aromisikari maistuu arominsa makuisena ja sikarin savu tuoksuu arominsa mukaan.

Tunnettuja aromaattisia sikariaineita ovat muun muassa vanilja, hunaja ja kirsikka.

Tunnetuimpia sikarimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havannalaissikareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramon Allones 898 -sikareita

Havannalaissikareita pidetään korkeassa arvossa, joka perustuu niissä käytetyn tupakan ainutlaatuisiin ominaisuuksiin. Paras kuubalainen sikaritupakka on peräisin Kuuban länsiosassa sijaitsevalta Vuelta Abajon alueelta Pinar del Ríon provinssista. Alueen mikroilmasto ja maaperä selittänevät tupakan laadun. Lähes kaikki vientiin tarkoitetut merkit tehdään yksinomaan tämän alueen tupakasta ja me valmistetaan nykyään joko käsin tai koneellisesti. Valmistusmenetelmiä on käsinkäärityillä sikareilla kaksi; sikarit kääritään joko pitkästä lehdestä "Tripa Larga" tai lyhyestä (leikatusta) lehdestä "Tripa Corta". Käsinkäärityt "Totalmente a mano Tripa Corta" sikarit, joiden sisus koostuu leikatusta lehdestä, esimerkiksi Jose L Piedra sekä La Flor de Cano, valmistetaan eräänlaisen käärintämaton avulla. Sikarin vikkeli eli sisustupakka ja sen sidoslehti kääritään maton avulla ja päällyslehti lisätään perinteisesti. Laatikossa nämä sikarit ovat merkitty "Totalmente a mano TC" tekstillä.

Sikariliike La Casa del Habano, Köln

Dominikaaninen tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Honduras[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Baccarat Havana
  • Bancas
  • Bering
  • Camacho
  • CAO
  • Carlos Torano
  • Cuba Aliados
  • Don Tomas
  • El Rey Del Mundo
  • Flor de Copan
  • Flor de Selva
  • Fonseca
  • Puros Indios
  • Villa Zamorano

Nicaragua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cumpay
  • Joya de Nicaragua
  • Padron
  • Rosa Cuba

Sikarisanastoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aficionado – intohimoinen asianharrastaja
  • A.M.S (American Market Selection) – kevyiden ja mietojen (Claro Claro, candela, jade) käärelehtien yhteisnimitys
  • Aromi – palavan sikarin tuoksu
  • Biddie – pieni itäintialainen sikari
  • Booking – nopein täytelehtien taittamismenetelmä (pidetään huonona epätasaisen palamisen takia)
  • Bouquet – kääreen ja avonaisen jalan tuoksu ennen sytyttämistä
  • Buckeye – pieni sikariyhtiö, yleensä perheyritys
  • Clear Havanna – kokonaan havannalainen sikari
  • Criollos – Kuuban alkuperäisasukkaiden polttamia kitkeriä sikareja
  • Culebra – kolmiosainen kierteinen sikari
  • Curly head, Fancy tail, Pig tail – (Kiharapää) joidenkin premium-sikareiden imupäässä oleva pieni poninhäntämäinen jatke
  • Divani – yksityinen tupakkahuone tai klubi
  • Figurado – muotoillut sikarit, esimerkiksi torpedot
  • Hecho a Mano – koneellisesti valmistettu, käsin viimeistelty sikari
  • Hollantilaiset – pikkusikareita, pieniä kuivia sikareita
  • Humidori – säilytystila, jossa sikarit pysyvät kosteina
  • Kalotti, hattu – sikarin "lakki" eli umpinainen kärki, joka leikataan ennen polttamista
  • Käärelehti – (capa, wrapper) suuri lehti, joka muodostaa sikarin ulkopinnan
  • Ligero – tupakkakasvin yläosasta poimitut, kaikkein aromikkaimmat lehdet, antavat täytteessä sikarille voimaa
  • Läpimitta – sikarin paksuus, joka ilmoitetaan tuuman 64-osina
  • Puro – sikari, joka on tehty kokonaan yhden maan tupakasta
  • Seco – tupakkakasvin keskiosasta poimitut, aromaattiset lehdet, antavat täytteessä sikarille aromia
  • Sidoslehti – (capote, binder) lehti, joka kääritään ytimen ympärille ja jää käärelehden alle
  • Totalmente a Mano – kokonaan käsintehty sikari
  • Totalmente a Mano Tripa Larga – kuubalainen, klassisesti kokonaan käsinkääritty sikari pitkästä lehdestä
  • Totalmente a Mano Tripa Corta – kuubalainen, kokonaan käsinkääritty sikari, jonka täyte koostuu leikatusta lehdestä
  • Tyvi, jalka – sikarin sytytettävä pää
  • Täyte – (tripa, filler) sikarin sisin osa, koostuu yleensä volado, seco ja ligero -tyyppisistä tupakkalehdistä
  • Volado – tupakkakasvin alimmat ja vähimmän aromaattiset lehdet, vaikuttavat täytteessä sikarin tasaiseen palamiseen

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alho, Olli & Ehrnrooth, Jari: Sikari: Aamusta yöhön. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22921-0.
  • Alho, Olli & Ehrnrooth, Jari: 101 sikaria. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25945-4.
  • Bati, Anwer: Sikari: Kirja nautiskelijalle. (The Essential Cigar: A Book for Connoisseurs, 1997.) Suomentanut Marja-Liisa Tirkkonen. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5360-8.
  • Deschodt, Eric & Morane, Philippe: Sikari. (The Cigar, 1998.) Suomentanut Linda Raivio. Köln: Könemann, 1998. ISBN 3-8290-1066-4.
  • Linnilä, Lauri: Sikarimuistio. Somerniemi: Amanita, 2007. ISBN 952-5-33019-2.
  • Resnick, Jane: Kansainvälinen sikariopas: Sikarin valinnan ja polttamisen taito. (International Connoisseur's Guide to Cigars: The Art of Selecting and Smokingg, 1996.) Päivittänyt Michael Lewis. Suomentanut Leena Lahtinen. Königswinter: Könemann, 2006. ISBN 3-8331-2023-1.
  • Sikarit. (Cigars, 1999.) Suomentanut Ilona Sevelius. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3999-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sikari.