Rommi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rommi on sokeriruo'osta valmistettava alkoholijuoma. Rommeja valmistetaan etenkin Karibianmeren alueella. Rommit jakautuvat kahteen pääluokkaan sen mukaan onko ne valmistettu sokeriruo'on mehusta vai melassista. Rommin alkoholipitoisuus on tyypillisesti noin 40 tilavuusprosenttia, mutta erityisväkevissä rommeissa se voi olla jopa 75.[1][2]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanan rommi (engl. rum) alkuperä on epävarma. Yleisen teorian mukaan nimi tuli englannin kielen sanasta rumballion, rumscullion tai rumbustion, 'elämöinti, metelöinti'. Sana on saattanut tulla myös ranskan kielen sanasta arôme, 'aromi, tuoksu'. Muita ehdotuksia sanan alkuperälle ovat latinankielinen sokeriruo'on nimi saccharum, sekä hollantilaisten merimiesten lempinimi rummers, joka tuli sanasta roemer, 'juomalasi'. Rommia on kutsuttu myös muilla nimillä kuten Nelson's blood, kill-devil, devil's death, Barbados water, redeye ja rumbo.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merirosvoja kantamassa rommitynnyreitä. Kuvitusta kirjasta The Pirates Own Book (Charles Ellms, 1837).

Rommin valmistus alkoi eurooppalaisten tuodessa vuonna 1493 sokeriruo'on Karibialle, missä se kasvoi erityisen hyvin. Karibianmeren saarilla aloitettiin sokerin valmistus ja huomattiin, että valmistuksessa jäljelle jäänyt melassi saatiin käymään. Käynyt melassi tislattiin ja tuloksena saatiin rommia.[4]

Rommilla uskottiin olevan parantavia vaikutuksia ja sitä juotiin trooppisen ympäristön aiheuttamiin sairauksiin. Sokeriplantaasien omistajat myivät rommia edullisesti laivaston aluksille, jotta ne viettäisivät aikaansa saarten lähistöllä suojana merirosvoilta. Laivastoissa ruvettiinkin jakamaan miehistölle rommia sen hyvän säilyvyyden vuoksi. Alkoholista johtuvien ongelmien vuoksi rommia jouduttiin laimentamaan vedellä. Laimennettua rommiannosta alettiin kutsua nimellä grog (grogi). Pitkillä merimatkoilla huomattiin myös, että rommin maku parani sen ikääntyessä.[4]

1700-luvulla rommista tuli Ison-Britannian suosituin juoma syrjäyttäen ginin. Samalla Britanniassa säädettiin laki, jossa kiellettiin siirtokuntien välinen kaupankäynti väkijuomilla. Siitä seurasi massiivinen rommin salakuljetus Isossa-Britanniassa. Myöhemmin kehitettiin keino saada sokerijuurikkaasta sokeria, ja Karibian sokerin valmistus romahti. Melassia ei saatu enää entisiä määriä, joten rommin valmistus väheni.[4]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rommi valmistetaan joko sokeriruo'osta puristetusta nesteestä tai sokerinvalmistuksen yhteydessä jäljelle jääneestä melassista. Tislauksen jälkeen rommi on tulisen ja raa'an makuista. Sen vuoksi rommi yleensä ikäännytetään, useimmiten tammitynnyreissä, jolloin sen maku muuttuu pehmeämmäksi ja hienommaksi. Ikäännyttäminen voi viedä yhdestä kolmeenkymmeneen vuotta tai jopa kauemmin. Ikäännyttämisen aikana rommista tulee ensin kullanväristä ja myöhemmin tummemman ruskeata.[1]

Useimmat rommit ovat sekoituksia, joskus jopa 20 erityyppisestä rommista. Eri rommilaatujen ja -erien yhdistäminen tuottaa tasalaatuista rommia. Sekoittamisen jälkeen rommin annetaan olla vielä jonkin aikaa tynnyrissä ennen laimentamista ja pullotusta.[5]

Laatuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rommeilla ei ole kansainvälistä luokitusstandardia, ja rommien kansalliset luokitukset vaihtelevat.[2]

  • Vaaleat rommit ovat rommeja, joita ei välttämättä ole tislauksen jälkeen ikäännytetty. Monia vaaleita rommeja kuitenkin ikäännytetään muuan muassa tietyn makuprofiilin aikaansaamiseksi. Vaaleita rommeja käytetään lähinnä drinkkien pohjana.[6]
  • Kultaiset rommit on ikäännytetty lyhyen aikaa ja mahdollisesti värjätty väriaineella. Niitä voi nauttia esimerkiksi kuumissa rommijuomissa, kuten rommitoteissa.[6]Usein kultaiset rommit luokitellaan erilleen varsinaisista rommeista. esim. Alkon tuoteselosteessa ne luokitellaan vain mausteviinoiksi.
  • Tummat rommit eli lyhytkestoisesti ikäännytetyt rommit. Tummiin rommeihin usein lisätään poltettua sokeria väriaineeksi. Tummat rommit soveltuvat juomasekoituksiin.[6]
  • Premium-rommit eli pitkäkestoisesti ikäännytetyt laadukkaat rommit. Juodaan sellaisenaan.[2]
  • Yksittäistisleet ovat sekoittamattomia rommeja.[2]
  • Korkeaprosenttiset rommit ovat yleensä vaaleita, vain hieman vanhennettuja, ja pullotettu noin 75-prosenttisina.[2]
  • Maustettuja rommeja käytetään etenkin juomasekoituksissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karlstén, Jari: Juomista jaloimmat: väkevien alkoholijuomien historia ja valmistus. Helsinki: Art House, 2007. ISBN 978-951-884-414-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rommin valmistus Romminurkka. Viitattu 16.12.2012.
  2. a b c d e f Karlsten 2007, s. 69–71
  3. Karlsten 2007, s. 56–58
  4. a b c Rommin historia Romminurkka. Viitattu 16.12.2012.
  5. Karlsten 2007, s. 69
  6. a b c Rommityypit Romminurkka. Viitattu 16.12.2012.