Hedelmäviini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karpaloviiniä

Hedelmäviini (marjoista tehtyjen viinien kohdalla myös marjaviini) on käymisteitse valmistettu viini, jota tehdään hedelmistä tai marjoista, mutta ei viinirypäleistä.[1] Suomessa esimerkiksi lainsäädäntö käyttää hedelmä- ja marjaviineistä yhteisnimitystä hedelmäviini.[2]

Hedelmäviinejä on kuivasta makeaan. Niiden alkoholipitoisuus on keskimäärin 11 prosenttia ja ylimmillään 16 prosenttia.[3] Marjaviinit ovat noin kaksinverroin hapokkaampia kuin rypäleviinit, mutta selvästi vähemmän makeita.[1][4] Niistä ei myöskään yleensä löydy samanlaista pitkää makua kuin hyvistä rypäleviineistä.[4] Marjaviinit juodaan yleensä nuorena, sillä niiden maku on parhaimmillaan kaksi tai kolme vuotta pullotushetkestä.[4]

Hedelmäviinejä tehdään muun muassa viinimarjasta, karviaisesta, mustikasta, mansikasta, variksenmarjasta, mesimarjasta, lakasta, pihlajanmarjasta, ruusunmarjasta ja vadelmasta, tai omenasta, päärynästä, luumusta ja kirsikasta.[4][5] Yhteen viiniin voi käyttää myös useita eri raaka-aineita.[5] Viinin maku ei juurikaan muistuta raaka-aineensa makua.[3] Suomessa marjaviinien raaka-aineena käytetään pääasiassa viljeltyjä marjoja, sillä luonnonmarjojen happokoostumus ei ole yhtä soveltuva viinin valmistukseen.[1]

Viinien suosio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjaviinejä valmistetaan etenkin Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa[4] sekä Yhdysvalloissa.[3] Marjaviinejä on maailman viineistä alle yksi prosentti − 99 prosenttia on rypäleviinejä.[4] Vuonna 2010 marjaviinien kulutus Suomessa oli koko viininkulutuksesta alle yhden prosentin.[6] Tilaviinin nimellä myytäviä hedelmäviinejä myytiin Suomessa vuoden 2013 kesällä 27 viinitilalta.[4] Kotiviinit tehdään Suomessa yleensä hedelmistä tai marjoista.[5]

Suomen määräykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa myytävän hedelmäviinin nimen etuliitteenä tulee olla sen hedelmän tai marjan nimi, joka on juoman pääasiallinen raaka-aine. Jos mikään raaka-aine ei ole hallitseva, voidaan nimessä käyttää sanaa "hedelmä" tai "marja".[1] Suomessa viinitiloilta myytäviä viinejä eli tilaviinejä saa myydä vain valmistuspaikan välittömässä läheisyydessä, ja tuotannon on täytettävä tietyt valmistusehdot, jotka on määritellyt sosiaali- ja terveysministeriö.[1]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiniin käytettävät marjat laitetaan keruun jälkein usein pakkaseen, jolloin niistä tulee mehukkaampia. Pakastaminen sallii myös viinin tuottamisen tasaisemmin pidemmän ajan kuluessa.[4]

Marjoista tai hedelmistä tehtävien viinien valmistusprosessi on hyvin samanlainen kuin rypäleviinienkin.[1] Raaka-aine puristetaan aluksi mehuksi ja siihen lisätään vesi, sokeri ja hiivaravinne. Hiivan käyminen alkaa ja muodostuu alkoholia sekä hiilidioksidia, joka poistetaan. Käyminen kestää kahdesta kolmeen viikkoa. Sen jälkeen viini kirkastetaan kirkastusaineilla ja suodatetaan levysuodattimilla. Viini kypsytetään, jolloin sakka laskeutuu pohjalle. Kypsytys voi kestää jopa puoli vuotta. Kypsytyksen jälkeen viini suodatetaan taas. Viini voidaan myös jälkimakeuttaa. Lopuksi viini pullotetaan ja varastoidaan vaaka-asentoon 12–16 asteessa.[4][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Matilainen, Marko: Elintarvikeprosessit, s. 218–226. Anna-Maria Saarela, Paula Hyvönen, Sinikka Määttälä, Atte von Wright (toimittaneet). Savonia-ammattikorkeakoulu, 2010. ISBN 978-952-203-121-1.
  2. 1802/2009: Valtioneuvoston asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta annetun asetuksen muuttamisesta: 2 a §, Finlex
  3. a b c JAN ELLEN SPIEGEL: Fruit Wines Move Into a Sophisticated Realm 8.10.2011. NY Times. Viitattu 10.8.2014.
  4. a b c d e f g h i Suomalainen viinitila tekee juoman marjoista – Näin eroaa rypäleviinistä 18.06.2013. MTV3.fi: Studio55. Viitattu 10.8.2014.
  5. a b c Rauno Jussila: Kotiviinien valmistamisesta 1998. Viitattu 10.8.2014.
  6. Kotimaiset viinitilat ahtaalla 18.11.2010. Yle uutiset. Viitattu 10.8.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]