Karviainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee marjapensasta. Saman nimistä kylää Salossa käsittelee artikkeli Karviainen (Halikko).
Karviainen
Gooseberry.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Herukkakasvit Grossulariaceae
Suku: Herukat Ribes
Laji: uva-crispa
Kaksiosainen nimi
Ribes uva-crispa
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Karviainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Karviainen Commonsissa

Karviainen (Ribes uva-crispa) on herukoiden sukuun kuuluva marjapensas, jonka alkuperäinen esiintymisalue on Euroopassa ja Aasian länsiosissa. Pohjoismaissa karviaista tavataan viljelyjäänteenä ja viljelykarkulaisena. Karviainen on vakinainen uustulokas Suomen, Ruotsin ja Norjan keskiosiin asti ja satunnainen pohjoisempanakin.[1] Karviaislajikkeita on kelta-, puna-, ja vihreämarjaisia, joiden maku on erilainen. Amerikassa ja Aasiassa on lukuisia muita karviaislajeja, joiden marjoja alkuasukkaat ovat syöneet, mutta joita ei yleensä viljellä.

Kellertävä karviainen on maultaan makeahko, vihreä ja punertava karviainen ovat maultaan happamia. Ne ovat kuitenkin varsin meheviä ja pehmeänmakuisia marjoja. Niistä saadaan hyvin säilyviä hilloja, hyydykkeitä ja marmeladeja. Karviaispensaat tarvitsevat runsasmultaisen maan. Kasvupaikan tulee olla myös valoisa, ilmava ja avoin, jotta härmän vaara jäisi vähäiseksi. Hyvin tavallisesti karviaismarja saa kasvaa pensaana, mutta se voidaan leikata myös puun muotoon..[2].

Viljelty karviainen
Ravintosisältö/100 g
Energiaa 167 kJ
(40 kcal)
Proteiinia 0,9 g
Hiilihydraatteja 5,4 g
josta tärkkelystä 0,0 g
josta sokeria 5,4 g
josta laktoosia 0,0 g
Rasvaa 0,4 g
josta tyydyttyneitä rasvoja < 0,1 g
Vitamiinit
A-vitamiini 7,1 µg
C-vitamiini 30,0 mg
D-vitamiini 0
E-vitamiini 0,7 mg
K-vitamiini 15,00 µg
Kivennäisaineet
Rauta 0,4 mg
Natrium 0,2 mg
Kalium 200 mg
Magnesium 10 mg
Kalsium 29 mg
Fosfori 25 mg
Sinkki 0,1 mg
Jodi 1,0 µg
Seleeni 0,1 µg
Ravintoarvojen lähde: [3] (Finelin tietokanta, elintarvike nro 446)

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljellyn karviaisen marjoja.

Vanhin kirjallinen tieto karviaismarjasta Englannissa on hedelmäkauppiaan lasku vuodelta 1276, jolloin Edvard I:n hoviin ostettiin karviaispensaan taimia Ranskasta. Marja onkin ollut suositumpi Englannissa ja Skotlannissa kuin Ranskassa. Ranskalaisillahan ei ole ollut marjalle edes vakiintunutta nimeä. Keskiajalta 1900-luvun alkuun asti marja oli erittäin suosittu Euroopassa ja varsinkin Englannissa. Kehiteltiin eri lajikkeita, joista toiset sopivat paremmin keitettäväksi ja toiset oli jalostettu syötäväksi kypsentämättömänä jälkiruuissa.

Vuonna 1905 tuotiin Amerikasta erehdyksessä karviaishärmä-niminen sienitauti, joka tappoi koko karviaissadon Euroopasta. Tauti voitettiin risteyttämällä eurooppalainen karviainen amerikkalaisten, härmänkestävien lajien kesken. Tarkkaan ottaen nykykarviainen ei siis ole sama alkuperäinen eurooppalainen, mutta ero lienee varsin pieni. Innostus marjaan kuitenkin laantui tämän onnettomuuden myötä, eikä se ole koskaan palautunut ennalleen.

Lajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ribes Uva-crispa-ryhmä

  • Hinnonmäen Keltainen
  • Houghton
  • Lepaan Punainen

Karviaisen tuholaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab,1981
  3. Fineli, elintarvike nro: 446 Elintarvikkeiden koostumustietopankki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.