Mesimarja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mesimarja
Rubus arcticus2.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Vatukat Rubus
Laji: arcticus
Kaksiosainen nimi
Rubus arcticus
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mesimarja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mesimarja Commonsissa

Mesimarja eli maamuurain (Rubus arcticus) on monivuotinen ruohokasvi, joka leviää siementen lisäksi maanalaisten rönsyjen avulla. Se kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Lehdet ovat kolmisormiset ja kukat punaiset. Marjamaiset hedelmystöt ovat rubiininpunaiset ja koostuvat useista yhteen kasvaneista pienistä pallomaisista luumarjoista. Mesimarja kukkii kesä-heinäkuussa.

Mesimarjaa ja sen lähisukulaisia kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla monilla alueilla Alaskasta Arkangeliin, mutta ei esimerkiksi Islannissa tai Grönlannissa. [1] Suomessa mesimarjaa kasvaa koko maassa, parhaiten se kuitenkin tuottaa satoa Kuopion ja Kemin välisellä vyöhykkeellä. Marjasato ei koskaan ole ollut suuri ja metsänhoidon tehostumisen myötä se on pienentynyt entisestään. Nykyisin on onnistuttu kehittämään lajike myös puutarhatuotantoon. Ristipölytys on edellytys marjojen muodostumiselle eli puutarhassa on oltava useampi lajike tämän varmistamiseksi.

Mesimarjan tummanpunainen hedelmä on maukas ja siitä voidaan valmistaa mm. hilloa ja likööriä. Sillä on myös maustettu teetä. Carl von Linné piti marjaa suurena herkkuna kirjassaan Flora Lapponica (1737).

Kahden mesimarjan alalajin eli alaskanmesimarjan (Rubus arcticus subsp. stellatus) ja mesimarjan (Rubus arcticus subsp. arcticus) välistä risteytystä kutsutaan jalomaaraimeksi (Rubus arcticus ssp. x stellarcticus).[2] Mesimarjan ja lillukan (Rubus saxatilis) risteymää kutsutaan mesilillukaksi (Rubus × castoreus). Mesimarjan ja vadelman (Rubus idaeus) risteymää kutsutaan mesivadelmaksi (Rubus arcticus × idaeus).

Mesimarjan marjat sisältävät yli kahtasataa aromiainetta, joista tärkein on mesifuraani (C7H10O3, CAS-numero 4077-47-8).

Mesimarja ei kestä kuumentamista vaan siitä tulee karvasta. Sen aiheuttavat siinä olevat furaanijohdokset (2,5-dimetyyli-4-metoksi-3(2H)-furanoni = 'mesifuraani' ja 2,5-dimetyyli-4-hydroksi-3(2H)-furanoni ='fydroksimesifuraani'), joita on ahomansikassakin. Lähisukuisissa vadelmassa ja puutarhamansikassa näitä furaanijohdoksia ei ole. Yhdisteiden pilkkoutumistuotteet ovat luultavasti karvaita.[3]

Mesimarjan tuholaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 2.6.2009. (ruotsiksi)
  2. Hirvensalmen taimisto
  3. Usko Siskoa, Helsingin Sanomat, 19.9.2010 sivu D 7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]