Ahomansikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ahomansikka
Fragaria vesca close-up 4.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Mansikat Fragaria
Laji: vesca
Kaksiosainen nimi
Fragaria vesca
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ahomansikka Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Ahomansikka Commonsissa

Ahomansikka eli metsämansikka (Fragaria vesca) on ruusukasvien heimoon (Rosaceae) ja mansikoiden Fragaria sukuun kuuluva kasvi.

Sisällysluettelo

Ulkonäkö ja koko [muokkaa]

Ahomansikka kasvaa 5–20 sentin pituiseksi. Se aloittaa kukintansa joskus jopa toukokuussa, mutta kukkii pääasiassa kesä-heinäkuussa. Ahomansikan terälehdet ovat valkoiset, ja marjat pieniä ja punaisia. Lehdet ovat mansikalle tunnusomaiset, vaikkakin kohtalaisen pienet. Ahomansikalla voi olla jopa kahden metrin pituisia rönsyjä.[1]

Kasvupaikka [muokkaa]

Ahomansikka on nimensä mukaisesti aukean, kuivahkon ja aurinkoisen paikan kasvi. Ahomansikka ei menesty tiheässä ja korkeassa ruohostossa. Luonnonlaidunten vähentyessä ahomansikkakin on vähentynyt, mutta se on löytänyt uusia kasvupaikkoja tienpientareilta.

Levinneisyys [muokkaa]

Ahomansikkaa kasvaa koko Euroopassa Lapin pohjoisosia ja Espanjan eteläosia lukuun ottamatta.[2]

Käyttö [muokkaa]

Ahomansikan kasviopiirros

1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa ahomansikka oli tärkeä talousmarja. Niitä myytiin toreilla ja niistä valmistettiin ruokaa. Puutarhamansikoiden korvattua ahomansikat ne jäävät nykyään usein poimimatta.

Pienillä lapsilla ahomansikoiden syöminen voi aiheuttaa allergisen reaktion, ihottuman tai kuumetta.

Ahomansikka ei kestä kuumentamista sisältämiensä aromiaineiden vuoksi vaan maku kitkeröityy. Ne ovat furaanijohdoksia (2,5-dimetyyli-4-metoksi-3(2H)-furanoni = 'mesifuraani' ja 2,5-dimetyyli-4-hydroksi-3(2H)-furanoni ='fydroksimesifuraani'). Niitä on myös mesimarjassa, mutta ei kummankaan lähisukuisessa marjassa puutarhamansikassa ja -vadelmassa. Yhdisteiden pilkkoutumistuotteet ovat luultavasti karvaita.[3]

Lähteet [muokkaa]

  1. Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 24.7.2007.
  2. Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.7.2007. (ruotsiksi)
  3. Usko Siskoa, Helsingin Sanomat, 19.9.2010 sivu D 7

Aiheesta muualla [muokkaa]