Karvamansikka
| Karvamansikka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Fragaria viridis Weston |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Karvamansikka Wikispeciesissä |
Karvamansikka (Fragaria viridis) on pienimarjainen mansikkalaji, jota tavataan Euroopassa ja Keski-Aasiassa. Suomessa laji on uhanalainen.[1]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Karvamansikka kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Rönsyjä on runsaasti ja ne voivat kasvaa parikin metriä pitkiksi. Varsi, lehtiruodit ja kukkaperät ovat ulospäin tai alaviistoon sirottavien karvojen peitossa. Lehdet ovat kolmesormisia ja alta tiheään lyhytkarvaisia. Lehdykät ovat soikeita tai vinoneliömäisiä, sahalaitaisia ja lehdykän kärkihammas selvästi muita pienempi. Kukan valkeat terälehdet ovat 8–10 mm pituisia, vastapuikeita, suippoja ja eivät kosketa toisiaan. Verholehdet ovat marjan myötäisiä. Karvamansikka kukkii touko-kesäkuussa. Marja on karvainen ja vaikeasti irtoava.[2]
Karvamansikka muistuttaa ulkonäöltään ahomansikkaa (F. vesca). Tärkein tuntomerkki on marjan ulkonäkö: karvamansikat ovat usein kypsinäkin osittain vihertäviä, ja niiden siemenet ovat hiukan sisäänpainuneita. Keskimmäisen lehdykän hampaat ova kärjestä lyhyemmät kuin sivuilta, kun taas ahomansikalla pisimmät hampaat ovat lehdykän kärjessä.[3]
Karvamansikka voi risteytyä ahomansikan kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[3]
Levinneisyys [muokkaa]
Karvamansikkaa tavataan Euroopassa Keski-Ranskasta itään läpi Etelä-, Keski- ja Itä-Euroopan aina Keski-Aasiaan saakka. Pohjoisessa lajin esiintymisalue ulottuu Etelä-Norjaan, -Ruotsiin ja -Suomeen. Lisäksi sitä tavataan Kaukasuksen alueella.[3] Suomessa laji on melko harvinainen ja sitä tavataan Ahvenanmaalla sekä muutamin paikoin Etelä-Suomessa.[4]
Elinympäristö [muokkaa]
Karvamansikkaa tavataan tyypillisesti kedoilla, pientareilla ja kuivilla niittytöyräillä. Laji on kalkinsuosija.[2]
Lähteet [muokkaa]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 4.1.2010.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 258.
- ↑ a b c Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Backsmultron (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.1.2010. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Karvamansikan levinneisyys Suomessa Viitattu 4.1.2010.
