Puutarhamansikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puutarhamansikka
September strawberries - geograph.org.uk - 1511114.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Mansikat Fragaria
Laji: × ananassa
Kaksiosainen nimi
Fragaria × ananassa
Duchesne ex Rozier
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Puutarhamansikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Puutarhamansikka Commonsissa

Puutarhamansikka (Fragaria × ananassa) on mansikoiden sukuun kuuluva viljelykasvi. Se on saatu risteyttämällä virginianmansikka (Fragaria virginiana) ja chilenmansikka (Fragaria chiloensis). Puutarhamansikasta syödään sen turvonnut, punainen ja makea kukkapohjus. Mansikkaa viljellään tuorekulutukseen ja jatkokäsiteltäväksi elintarviketeollisuudessa.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puutarhamansikka on monivuotinen, rönsyjä kasvattava ruohovartinen kasvi, jonka korkeus on 20–40 cm. Lehdet kasvavat ruusukkeisesti. Lehtilapa on kolmisorminen. Lehdykät ovat 5–10 cm mittaisia, päältä kaljuja ja alta tiheäkarvaisia. Kukkien teriö on valkoinen.[1]

Kukka­pohjus paisuu hedelmöittymisen jälkeen noin 20–40 mm mittaiseksi irtoavaksi pohjushedelmäksi eli pohjus­marjaksi. Tavallisessa kielen­käytössä sitä pidetään marjana, mutta kasvitieteessä yleisesti käytetyn määritelmän mukaan se on epähedelmä, koska hedelmällä tarkoitetaan vain sikiäimestä muodostunutta solukkoa.[2] Kypsät mansikat ovat punaisia ja raakoina ne ovat valkoisia tai vihreitä. Puutarhamansikan varsinaisia hedelmiä ovat pähkylät eli pienet siemenet, jotka sijaitsevat pohjusmarjan ulkopinnalla pienissä kuopissa.

Puutarhamansikka leviää siementen lisäksi myös rönsyjen avulla. Se on usein levinnyt viljelyjäänteeksi tai viljelykarkulaiseksi pihoihin, puutarhoihin, tienvarsille ja kaatopaikoille.[1]

Käyttö ja ravintoarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansikoita käytetään usein ruoissa ja jälkiruoissa. Mansikkaa käytetään myös ainesosana ja makua antamassa moniin elintarviketuotteisiin kuten jugurtteihin, rahkoihin jne. Niistä voidaan tehdä myös esimerkiksi hilloa, kiisseliä, mehua, pirtelöä, kakkua tai smoothieta. Mansikoiden maku vaihtelee lajikkeittain melko makeasta karvaaseen.

Mansikoita syödään sellaisenaan varsinkin kesällä ja niitä voi pakastaa. Pakastettuna mansikoista tulee helposti vesittyneitä. Pehmenemistä voidaan välttää mahdollisimman nopealla pakastamisella, jolloin muodostuvat jääkiteet rikkovat mahdollisimman vähän solurakenteita.

Mansikka on hyvä C-vitamiinin ja raudan lähde. Oheisessa taulukossa appelsiinin arvot koskevat kuorittuja appelsiinejä[3] ja ruisleivän arvot perinteistä pelkästä rukiista tehtyä leipää.[4] Mansikka[5] ja herne[6] ovat raakoja ja tuoreita.

Mansikkaleivos
Ravintoarvoja per 100 g
  Appelsiini Ruisleipä Mansikka Herne
Proteiineja 0,6 g 6,7 g 0,5 g 5,0 g
Rasvaa 0,3 g 1,4 g 0,2 g 0,4 g
Hiilihydraatteja 40,7 g 43,4 g 8,4 g 9,4 g
C-vitamiinia 51 mg 0 mg 60 mg 20 mg
Rautaa 0,2 mg 3,7 mg 0,5 mg 2,0 mg

Mansikan viljely Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansikan viljelyssä voidaan käyttää muovia rikkakasvien torjuntaan.

Suomessa tuotetaan lähinnä tuoremarjaa sekä pienimuotoisilla perheviljelmillä että kotipuutarhoissa. Niin sadon määrällä kuin viljelypinta-alalla tarkasteltuna mansikanviljely Suomessa on keskittynyt Suonenjoen seudulle.[7] Mansikan myynnin sesonkiaika on juhannuksesta kuukausi eteenpäin.

Suomessa mansikoiden viljelyala on noin 3000 ha. Viljeltävien mansikoitten jakautuminen lajikkeittain (vuonna 2011): 'Polka' 70 %, 'Honeoye' 15 % ja loput 15 % koostuu kymmenestä eri lajikkeesta. Lajike 'Polka' on suosittu monikäyttöisyyden vuoksi. Sen maku on hyvä sellaisenaan syötynä ja sitä voi säilöä. Lajikkeen kasvin talvenkesto on hyvä ja hedelmien kaupassa säilyvyys on myös hyvä. Marketeissa myydään yleensä 'Polka'-lajiketta. Aiemmin yleisen lajikkeen 'Senga Senganaa' käytettiin paljon säilöntään, mutta nykyisin siitä on luovuttu lajikkeen homeenarkuuden vuoksi.

Noin 4 % eli 125 ha pinta-alaltaan viljeltävästä mansikoista noin sadalla mansikkatilalla ovat luomumansikoita. Kysyntää luomumansikoille on enemmän kuin tarjontaa. Luomumansikat myydään enimmäkseen suoraan mansikkatiloilta.[8]

Suomessa mansikkalajikkeista 'Honeoye', 'Hella' ja 'Zefyr' kypsyvät ensimmäisenä. Sitten kypsyy 'Polka' ja 'Bounty' kypsyy vasta loppukesällä.

Kasvupaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puutarhamansikka viihtyy parhaiten kosteutta pidättävässä multavassa, hiekkapitoisessa maassa. Se viihtyy lievästi happamassa maassa, jonka pH on 6-6.5. Mansikalle valitaan avoin, aurinkoinen kasvupaikka. Satoa saadaan aikaisemmin etelään viettävältä rinteeltä. Paikan tulee olla suojaisa, ei kuitenkaan tiheäkasvuinen, sillä jos kasvusto pysyy liian pitkään kosteana, mansikan taudit leviävät.[9].

Lajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Mansikkalajikkeet

Yleisimpiä mansikkalajikkeita ovat: 'Bogota', 'Bounty', 'Cavendish', 'Dania', 'Darselect', 'Elin', 'Elsanta', 'Elviira', 'Florence', 'Glima', 'Gyda', 'Hiku', 'Honeoye', 'Jonsok', 'Kent', 'Korona', 'Marmolada', 'Nora', 'Ostara', 'Polka', 'Selva', 'Senga Sengana', 'Solprins' ja 'Zefyr'.

Mansikan tuholaisia ja tauteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaahometta mansikalla

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Mitä marjat ovat? Ruokatieto
  3. Fineli: Appelsiini kuorittu
  4. Fineli: Ruisleipä
  5. Fineli: Mansikka
  6. Fineli: Herne
  7. Puutarhayritysrekisteri 2006 Tike Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. Viitattu 3.2.2009.
  8. Helsingin Sanomat 7.7.2011 "8 kysymystä mansikasta" s. B 8.
  9. Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab, 1981

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]