Luumu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luumu
Prunus domestica pruim 'Opal' tak.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Prunus
Alasuku: Luumut Prunus
Laji: domestica
Kaksiosainen nimi
Prunus domestica
L.[1]
Alalajit
  • Prunus domestica ssp. domestica – luumu
  • Prunus domestica ssp. insititiakriikuna
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Luumu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Luumu Commonsissa

Luumu eli luumupuu (Prunus domestica) on Prunus-sukuun kuuluva puu, joka on läheistä sukua aprikoosille, persikalle, kirsikoille ja tuomelle. Sen hedelmä on luumarja.

Luumupuu kasvaa 12 metriä korkeaksi ja 10 m leveäksi.[2] Kukat ovat valkoiset. Hedelmät voivat olla sinisiä, punaisia, keltaisia, sinipunaisia tai vihreitä.[3]

Luumupuun on ajateltu syntyneen kirsikkaluumun (Prunus cerasifera) ja oratuomen (Prunus spinosa) risteymästä[4] tai sitten se olisi suoraan syntynyt kirsikkaluumusta, jonka kromosomiluku olisi kolmentunut. Kirsikkaluumua käytetään nykyisin luumun perusrunkona.[5]. Ensimmäinen tunnettu viljelty luumulaji oli japaninluumu (Prunus salicina), jota kiinalaiset viljelivät yli 4000 vuotta sitten. Varsinainen luumu (Prunus domestica) saapui läntiseen Eurooppaan ristiretkeläisten mukana. Keskiajan luostareissa oli usein suuria luumuviljelmiä. Ranskalaiset viljelivät luumua innokkaasti 1500-luvulla, jolloin he kehittivät monia uusia lajikkeita. Suomeen luumu tuli 1600-luvulla ja Suomessakin on monia paikallisia lajikkeita kuten "sinikka", "yleinen punaluumu" ja "yleinen keltaluumu". Väskynäksi kutsutaan tavallisesti luumun sokeripitoisia tummia lajikkeita. Parhaita luumun kasvupaikkoja ovat lämpimät, loivasti viettävät hiekka- tai moreenipitoiset rinteet. Kasvu onnistuu paremmin kostealla kuin kuivalla maalla. Luumupuut voivat helposti paleltua kovina pakkastalvina, mutta ne pystyvät kehittymään uudelleen satokuntoisiksi muutamassa vuodessa vesomisen avulla. Kumivuoto voi aiheuttaa kumimaisen eritteen pursuamista rungosta ja oksista, joka kovettuu. Sairaat kohdat tulisi leikata pois. Tauti on yleensä merkkinä siitä, että kasvupaikka ei ole paras mahdollinen.[6].

Luumun ja myös kriikunan tuholaisina Suomessa esiintyy luumukirvaa (Hyalopterus pruni) ja luumunäkämäpunkkia (Eriophyes similis).lähde?

Luumun lehtiä ja hedelmiä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. Plants for a Future
  3. Luumu (väskynä) Puutarha.net
  4. Virtuella Floran
  5. Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab,1981
  6. Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab,1981

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]