Omena

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee hedelmää. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Punainen Fuji-lajikkeen omena.

Omena on tarhaomenapuun hedelmä. Tarhaomenapuu on yksi maailman viljellyimmistä hedelmäpuista. Omena on valkeamaltoinen, syötävä hedelmä, joka on yleensä halkaisijaltaan 5–10 senttimetriä ja pyöreähkö. Omenalajikkeita on tuhansia, ja niiden väri, happamuus, koko ja muoto vaihtelevat. Lajikkeet voidaan jakaa kolmeen luokkaan käyttötarkoituksen mukaan: siiderin valmistukseen käytettävät omenat, ruoanlaittoon tarkoitetut talousomenat ja sellaisenaan syötävät jälkiruokaomenat.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä omenapuita alettiin viljellä Keski-Aasiassa. Nykyään omenoita kasvatetaan suurimmassa osassa maapallon viileähköjä osia.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmassa tuotetaan keskimäärin yli 60 miljoonaa tonnia omenoita vuodessa. Ylivoimaisesti suurin omenantuottajamaa on Kiina. Vuonna 2011 muita merkittäviä tuottajia olivat Yhdysvallat, Intia, Turkki ja Puola.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omenoita voi syödä sellaisenaan. Tämän lisäksi niitä voi käyttää leivonnaisissa, alku-, pää- ja jälkiruoissa hyvin monipuolisesti. Omenahilloa valmistetaan keittämällä omenat pehmeiksi. Omenoista valmistetaan myös mehua ja siideriä. Omenan tummumista voi estää sitruunan mehulla. Suomalaiseen makuun tutut omenan kanssa yhdistetyt maut ovat vanilja ja kaneli.

Parhaat piiraat, hillot ja siiderin saa happamista omenoista. Myöhään kypsyvänä lajikkeena Antonovka on tähän käyttöön erinomainen. Se on hyvää myös kuivattuna. Tuoremehuun kannattaa käyttää useita eri lajikkeita.

Omena on terveyden kannalta hyvä syötävä, sillä se on vähäkalorinen (noin 40 kilokaloria/100 grammaa) ja kypsänä se sisältää B1-, B2-, B6-, C- ja E-vitamiineja sekä muun muassa rypäle-, hedelmä- ja ruokosokeria. Lisäksi se sisältää esimerkiksi kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, pektiiniä, ravintokuituja ja flavonoideja. Omenan maku syntyy sen sisältämien happojen yhdisteistä. Omena on noin 85-prosenttisesti vettä.lähde?

Omenansiemenet ovat jonkin verran myrkyllisiä, koska niissä on pieni määrä syanidin sokeriyhdistettä, amygdaliinia. Siemeniä tarvitsisi kuitenkin pureskella suuri määrä, ennen kuin myrkytysoireita taikka tukehtumisvaaraa ilmenisi.lähde?

Omena säilytetään +1...+2-asteessa huomioiden se, että omena erittää etyleeniä. Ne kasvikset, jotka kärsivät etyleenistä, on syytä sijoittaa erilleen omenasta.

Omena kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaissa omena monesti samastetaan Hyvän- ja pahantiedonpuun hedelmään Raamatussa, vaikkakaan Raamatussa ei mainita missään, että hedelmä olisi ollut omena. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että "malus" tarkoittaa latinassa omenaa tai pahaa riippuen siitä, äännetäänkö a pitkäksi vai lyhyeksi.lähde? Kreikkalaisessa mytologiassa Herakleen kahdessatoista urotyössä Herakles joutuu noutamaan Hesperidien puutarhassa kasvavan elämänpuun kultaisia omenoita. Tämä on todennäköisesti saanut renessanssimaalarit ottamaan kreikkalais-mytologisia vaikutteita raamatullisiin maalauksiinsa. Tämä on osaltaan vaikuttanut mielikuviin omenasta kiellettynä hedelmänä.

Legendan mukaan omenan putoaminen Isaac Newtonin päähän olisi saanut hänet ajattelemaan painovoimaa. Newton on itse väittänyt, että hän havaitsi omenan putoamisen ikkunastaan.lähde?

Lumikki-sadussa päähenkilö myrkytetään omenan avulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Apple Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.11.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]