Siideri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siiderituoppi
Pirkka- ja Euro Shopper siideritölkkejä.

Siideri on alkoholijuoma, joka valmistetaan käymismenetelmällä omenamehusta (joskus myös päärynämehusta valmistettua juomaa kutsutaan siideriksi). Siiderin alkoholipitoisuus on yleensä 4,5–8 tilavuusprosenttia. Suomessa siidereitä maustetaan paljon erilaisilla mauilla, esimerkiksi kaneli, chili, vanilja, ananas, mango, salmiakki ja karpalo. Siiderit voidaan jakaa kuiviin ja makeisiin siidereihin.

Siideri-sanalla on eri maissa hieman toisistaan poikkeavia merkityksiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa cider tarkoittaa yleisesti alkoholitonta (suodattamatonta kirpeää) omenamehua. Suomessa sekä Ruotsissa siideriksi kutsutaan myös yleensä sokeroitua mehutiivisteestä valmistettua juomaa. Suomen lainsäädännössä sekä Ranskassa ja Englannissa siideri on juoma, joka valmistetaan omenoista puristetusta mehusta käymisteitse.

Perinteinen siideri valmistetaan antamalla tuoreen puristetun omenamehun käydä villihiivojen kanssa. Länsi-Englannissa tuotettua siideriä, vahvaa ja raikasta, paikalliset kutsuvat nimellä Scrumpy. Suomessa ei ole aitosiideriperinnettä. Suomessa valmistetut siiderit, kuten Upcider tai Golden Cap, ovat voimakkaasti sokeroituja tai makeutettuja.

Siideristä voidaan tislata myös viinaa. Tunnetuin on näistä on calvados, tietyt ehdot täyttävä omenabrandy.

Siiderin määritelmä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

C&C:n Bulmersia markkinoidaan Irlannin ulkopuolella Magnersina

Nimityksen siideri määrittelee Suomessa "Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 22.12.1994/1344"[1]:

  • siiderillä tarkoitetaan hedelmäviiniä, joka on valmistettu tuoreista tai kuivatuista omenoista tai päärynöistä tai niistä valmistetuista täysmehuista taikka täysmehutiivisteistä ja jonka alkoholipitoisuus on enintään 8,5 tilavuusprosenttia.
  • siideristä, joka on valmistettu pääasiassa omenoista, voidaan käyttää nimitystä siideri. Siideristä, joka on valmistettu pääasiassa päärynöistä tulee käyttää nimitystä päärynäsiideri tai perry.

Siideri Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siideristä tuli Suomessa 1990-luvun puolivälissä muotijuoma ja oluen kilpailija, koska sen makea maku oli enemmän monien nuorten ja naisten makuun. Sittemmin siiderin suosio on tasaantunut ja saanut vakaan aseman suomalaisessa juomakulttuurissa. Vuonna 2010 siiderin kulutus Suomessa oli 10,5 litraa henkilöä kohden vuodessa[2].

Tyypillisesti siiderit, etenkin makeat, sisältävät jonkin verran enemmän energiaa kuin oluet. Siiderinvalmistajat ovatkin tuoneet markkinoille useita ns. kevytsiidereitä.

1990-luvun lopussa PUP-panimo aiheutti kohua Linda-siiderillään. Juoma oli aluksi suosittu, mutta suosio lopahti pian, ja juoman valmistus päättyi.[3]

Kansainvälisesti tunnettuja siiderimerkkejä/valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Blackthorn
  • Black Rat
  • Bulmers (Iso-Britannia, valmistaja H. P. Bulmer)
  • Écusson
  • Frosty Jack Cider
  • Kopparberg
  • Magners (Irlanti, kotimarkkinoilla nimeltään Bulmers, valmistaja Cantrell and Cochrane)
  • Olde English
  • Pays d'Auge
  • Strongbow
  • Stowford Press
  • Weston's Cider
  • Somersbylähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kemppainen, Jouni K. & Laakio, Juha-Pekka: Puolikuiva siiderikirja. Helsinki: Nemo, 1999. ISBN 952-5180-22-0.
  • Kuokkanen, Juha & Rohkea, Antero: Olutta ja vähän siideriä. Helsinki: Restamark, 2001. ISBN 951-9185-23-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]