Tanniinit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tanniineja

Tanniinit ovat kasveissa esiintyviä fenolisia uuteaineita, flavonoideja, jotka sitovat ja saostavat proteiineja.[1]

Tanniineilla on voimakas värjäävä vaikutus, joka tulee esiin niiden käytössä nahkaa parkitessa. Aineen nimi tuleekin keskiaikaisesta latinasta, jossa parkitsemista merkitsevä tannāre johdettiin tammen kaarnaa tarkoittavasta sanasta tannum joka puolestaan liittyi muinaisgermaanien tammea tarkoittavaan sanaan.[2] Suomen kielessä tanniineista käytetään myös nimitystä parkkihappo.[3]

Tanniineja esiintyy monissa kasveissa, joissa niillä on erilainen funktio kasvin eri osissa. Siemenissä ja juurissa ne tappavat bakteereja ja rungossa osallistuvat myös kasvunsäätelyyn. Lehdille ne antavat kitkerän maun, joka suojaa kasvinsyöjäeläimiltä. Silmuja ne suojaavat jäätymiseltä.[1] Tanniineja esiintyy muun muassa puissa (esimerkiksi tammi, koivu, eukalyptus, mänty, paju), useissa heinäkasveissa, apiloissa sekä monissa ihmisen ravinnoksi kelpaavissa kasveissa (esimerkiksi metsämarjat, greippi, granaattiomena).

Teen tanniinit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teepensaan (Camellia sinensis) lehdet sisältävät tanniineja.[3] Pitkäänhaudutetussa teessä esiintyvä karvas maku johtuu terveellisistä antioksidanteista. Kupin pohjaan jäävä tumma kerros on flavonoidien ja teeveden tavallisesti sisältämän kalkin yhdessä muodostamaa sakkaa. Se on täysin vaaratonta ja irtoaa helposti sitruunamehulla tai suolalla.

Viinien tanniinit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanniineja on runsaasti viinirypäleiden siemenissä, tertun rangassa ja kuorissa. Ne mahdollistavat hyvin säilyvien ja ikääntyvien punaviinien valmistamisen, mutta liian tanniinipitoinen viini maistuu karvaalta. Säilytysvaiheessa viineihin liukenee tanniineja myös tammitynnyreistä.[3]

Erityisen tanniinisina on pidetty vanhan maailman, esimerkiksi ranskalaisia ja italialaisia, viinejä.

Tanniiniryhmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tannins: fascinating but sometimes dangerous molecules Cornell University. Viitattu 5.8.2013.
  2. Indian Leather & Tanning Industry profile 2010 (PDF) Italian Trade Commission. Viitattu 5.8.2013.
  3. a b c Mikä on tanniini Mikä viini. Viitattu 5.8.2013.
  4. a b Ruth Niemetz & Georg G. Gross: Enzymology of gallotannin and ellagitannin biosynthesis. Phytochemistry, 2006, 66. vsk, nro 17, s. 2001–2011. Science direct Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
  5. a b Paul M. Dewick: Medicinal Natural Products: A Biosynthetic Approach, s. 4-2. John Wiley and Sons, 2009. ISBN 978-0-470-74167-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 05.08.2013). (englanniksi)
  6. Toshiyuki Shibata, Shigeo Kawaguchi, Yoichiro Hama, Masanori Inagaki, Kuniko Yamaguchi & Takashi Nakamura: Local and chemical distribution of phlorotannins in brown algae. Journal of Applied Phycology, 2004, 16. vsk, nro 4, s. 291-296. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
  7. Helena Hyvärinen (Toim.): ”1. Yleistä fenolisista yhdisteistä”, Kasviperäiset biomolekyylit - fenoliset yhdisteet ja terpeenit, s. 9, 11. MTT, 2001. ISBN 951-729-630-4. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.8.2013).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]