Kelaatio

EDTA on yksi yleisimmin käytetyistä ligandeista. Kuvassa EDTA:n ja metalli-ionin muodostama kelaatti

Kelaatio on ilmiö, jossa Lewis-hapan metalli-ioni tarttuu saman molekyylin useampaan Lewis-emäksiseen ryhmään, muodostaen metallikompleksin. Syntyvä aine on kelaatti. Tavallisia kelaatteja ovat hemoglobiinin hemi (raudan ja porfyriiniryhmän kelaatti) ja vitamiinin B12 eli syanokobalamiini (koboltin ja porfyriininsukuisen ryhmän kelaatti). Kelaation tehtävänä on joko viedä metallikationi reaktioon tai poistaa se; kyseessä on siis faasinsiirtokatalyysi.

Farmakologiassa kelaatiolla voidaan parantaa annostellun metallin imeytymistä tai poistaa myrkyllistä metallia elimistöstä. Kalsium esimerkiksi imeytyy paremmin sitraattina, joka on "kolmihampainen", koska siinä on yksi hydroksyyli- ja kaksi karboksyylihapporyhmää, joiden avulla kalsium kulkeutuu paremmin suolistosta verenkiertoon. Metallin poistamisesta esimerkki on EDTA-hoito lyijy-, elohopea-, tms. myrkytykseen. Kelaatio voi olla myös yhteisvaikutus, jossa metallin ja lääkeaineen kelaatti ei toimi tai imeydy suolistosta.

Kelaatiota tapahtuu myös luonnossa maaperässä, jossa kelaatteja muodostavat eniten sienijuuret ja mikrobit. Kelaatio edistää mikroravinteiden (mm. kupari, sinkki) liukenevuutta mutta myös estää joidenkin metallien (ainakin kadmiumin ja elohopean) toksisuuden ja siten estää niiden päätymistä kasveihin. Tämä kenties selittää että tuhkalannoitetun metsän marjojen, sienten tai kasvien raskasmetallipitoisuudet eivät poikkea merkittävästi normaalista.

Lähteet

Laine Kari: Lääkkeiden Yhteisvaikutukset. kustannusosakeyhtiö Tammi, 2005, 4.painos. ISBN 951-26-5274-9.