Glögi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Glögiä kuumenemassa
Glögilaseja

Glögi on maustettu, kuumana nautittava, yleensä alkoholipitoinen juoma (vertaa Glühwein, hehkuviini). Glögin kantamuotoa, maustettua viinaa, käytettiin muun muassa virvoittamaan kylmässä säässä ratsastaneita tai hiihtäneitä viestinviejiä ja postimiehiä Pohjoismaissa.

Glögin valmistus aloitetaan kiehauttamalla vettä ja lisäämällä siihen mausteita. Muutaman minuutin haudutuksen jälkeen seos siivilöidään ja siihen lisätään esimerkiksi mustaherukkamehua ja kirkasta viinaa, rommia tai muuta alkoholijuomaa sekä manteleita. Glögi voidaan myös valmistaa viiniin. Yleisimmät suomalaisen glögin mausteet ovat neilikka, kaneli ja inkivääri, joilla saadaan glögiin jouluinen maku. Suomessa glögi yhdistetään yleensä jouluun. Muita yleisiä mausteita ovat pomeranssinkuori ja kardemumma. Glögiin käytetään usein samoja mausteita kuin piparkakkuihin. Lisäksi glögissä voi olla rusinoita tai manteleita.[1]

Kaupoissa valmiina myytävät glögit perustuvat nykyään yleensä rypälemehuun, joskus myös mustaherukkamehuun, sekahedelmämehuun, omenamehuun tai viiniin. On olemassa myös väkevämpiä, rommipohjaisia glögejä. Kaupoista saatava valmisglögi lämmitetään ennen tarjoilua, mutta jos se on viinipohjaista tai väkevän alkoholista, sitä ei tule lämmittää kiehumispisteeseen asti. Kokonaisten manteleiden tai rusinoiden laittaminen glögiin joko lämmitettäessä tai juuri ennen juomista on tavallista.

Suomessa valmistetaan useita erimerkkisiä glögejä. Joukossa on alkoholittomia, mietoja ja väkevän alkoholisia. Alkoholiton glögi oli alkujaan vain lasten juoma, mutta nykyisin sen nauttimien on saavuttanut jonkin verran jalansijaa myös aikuisten keskuudessa. Väkevässä glögissä voi olla esimerkiksi 22 % alkoholia.

1800-luvun alkupuolelta alkaen glögi on ollut miesten talvijuoma, johon sekoitetettiin mehua, siirappia ja viinaa ja sekoitetus kuumennettiin. Padan pohjalle laitettiin mausteita ja se nautittiin laskiaisen yhteydessä ulkosalla. Glögi on tullut Suomeen Ruotsista. Vielä 1800-luvun lopussa juotiin glögiä, johon oli sekoitettu viiniä, mutta kieltolain myötä glögin juonti hävisi melkein kokonaan. 1920-luvulla Jalostaja yritti tuoda markkinoille tehdasvalmisteista glögiä, mutta tuote ei menestynyt. Kieltolain jälkeen 1930-luvulla glögiä mainostettiin suomenruotsalaisissa aikakauslehdissä ja 1950−1960-luvuilla glögin juonti oli lähinnä suomenruotsalainen perinne. 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa glögireseptejä alkoi ilmestyä myös suomenkielisissä aikakauslehdissä, jonka jälkeen glögistä on tullut koko Suomen jouluperinne.[2]

Suomen sana glögi on peräisin ruotsin sanasta glögg, joka puolestaan on muotoutunut sanoista glödgat vin eli lämmitetty viini.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 135. WSOY, 1958.
  2. Hufvudstadsbladet, 15.12.2011, sivu 22.