Piparkakku

Piparkakkuja.

Piparkakku eli pipari on makea leivonnainen, joita syödään erityisesti jouluisin. Ne leivotaan usein ohuiksi, rapeiksi kekseiksi ja muotoillaan erityisillä muoteilla muistuttamaan esimerkiksi tähtiä, sydämiä, ihmisiä, eläimiä ja niin edelleen. Piparkakkutaikinalle makua antaa etenkin inkivääri.

Piparkakkutalo.

Historia

Jo faaraoiden Egyptissä valmistettiin piparkakkujen edeltäjiä, hunajakakkuja. Hunajaa pidettiin jumalten ruokana ja antiikissa siinä uskottiin piilevän pitkän iän salaisuus. Hunajakakkuja uhrattiin jumalille, ja jotta jumalat ymmärtäisivät paremmin mitä heiltä pyydetään, kakkuja alettiin muotoilla erilaisiksi hahmoiksi.

Eurooppaan hunajakakut tulivat Kreikan kautta Egyptistä, sekä idän kauppamatkoilta ja ristiretkeläisten mukana. Pitkään tätä jumalten herkkua saivat valmistaa vain luostarit, joille kertyi ylijäämähunajaa mm. mehiläisvahakynttilöiden valmistuksesta. Vähitellen resepti tuli myös leipureiden tietoisuuteen. Kun Kaukoidästä alettiin tuoda eksoottisia mausteita, niitä lisättiin taikinaan ja hunajan tilalle vaihtui sokeri. Piparkakku on saanut nimensä maustepippurista, joka oli ensimmäisissä pipareissa käytettyjä mausteita

Pian hunajakakut muokkaantuivat eri Euroopan maissa erilaisiksi pipareiksi, esimerkiksi Saksassa pehmeiksi Lebkucheneiksi. Toisaalta vanha hunajakakkuperinne jatkuu edelleen esimerkiksi Puolassa, jossa piernik-nimellä valmistetaan vuokaan leivottuja, pitkänomaisia, pehmeitä maustekakkuja. Varsinkin Toruń (saks. Thorn) on kuuluisa piparkakuistaan.

Pohjoismaihin pipareiden valmistaminen kulkeutui osittain luostareiden välityksellä keskiajalla. Pohjolassa taikinaan lisättiin myös runsaasti voita. Nykyäänkin perinteiseen piparkakkutaikinaan kuuluu voi, mutta taikinan voi valmistaa myös kokonaan tai osin margariinista. Suomessa piparkakkuja leivottiin ensin pappiloissa ja kartanoissa, joista reseptit kulkivat palvelusväen mukana kansan keskuuteen.

Kansantarinat ja uskomukset

Pipareihin on kautta aikojen liitetty myös uskomuksia ja kansantarinoita.

Kansantarinat

Harva tietää, että esimerkiksi kansan suussa muovautunut lapsille suunnattu satu Hannusta ja Kertusta on itse asiassa tositarinan innoittama. Grimmin veljesten satu pohjautuu julmaan tosikertomukseen leipuri Katarina Schraderin kohtalosta 1600-luvun puolivälissä. Katarinan surmaaminen ja uunissa polttaminen johtui kahden leipurin välisestä riidasta, jossa toisena osapuolena oli leipuri Hans Metzler. Katarina Schrader kyllästyi riitaan ja muutti pois Nürnbergistä. Myöhemmin hän kuitenkin palasi läheiselle metsäseudulle, osti sieltä mökin ja perusti leipomon. Katarina kehitteli omia piparkakkuja ja myi niitä hyvällä menestyksellä kartanoihin ja luostareihin. Tämä suututti kateellista Hans Meztleriä niin, että hän päätti kostaa. Metzler väitti käräjäoikeudelle, että Schrader oli noita, joka ottaa vangikseen lapsia, lihottaa heitä ja pistelee lopuksi poskiinsa. Käräjäoikeus päätti peukaloruuvikokeen perusteella, ettei Katarina Schrader ollut noita. Metzler tuohtui asiasta pahanpäiväisesti, otti mukaansa sisarensa Gretelin ja lähti tapaamaan Katarinaa. Perillä sisarukset surmasivat Katarinan ja polttivat hänet uunissa. Kaameasta tarinasta vääntyi kansan suussa vähitellen satu Hannusta ja Kertusta.

Uskomukset ja symboliikka

Jotkin piparkakkuihin liitetyistä uskomuksista kulkevat kansanperinteessä vielä tänäkin päivänä. Useimmiten näillä uskomuksilla haviteltiin onnea, rikkautta ja menestystä. Aikoinaan esimerkiksi uskottiin, että pitämällä piparkakkua kirkonmenojen ajan taskussa vältyttiin sairauksilta. Kakkuun siunaantui voimaa ja sitä syömällä välttyi tarttuvilta taudeilta. Luostareiden kahvipöydissä esiintyneiden eläinhahmoisten piparkakkujen tarkoituksena oli taas karjaonnen turvaaminen. Mitä tulee kristilliseen perinteeseen, piparkakkujen ja muiden makeiden joululeivonnaisten sanottiin kuvaavan synnitöntä Kristusta, enkelten leipää.

Piparkakkumallit

Monilla piparkakkumalleilla on omat vertauskuvalliset merkityksensä, vaikka emme niitä enää välttämättä tunnistakaan.

Possupipari on esimerkiksi symboli viikinkiajan uhrileivästä, jonka avulla jumalilta toivottiin rikkautta. Meillä suosituin kukan mallinen piparkakku on hyvän sadon, rikkauden ja hedelmällisyyden vertauskuva. Piparkakku-ukko ja -akka puolestaan kuuluvat ikivanhaan elämänpuuaiheeseen, joka on pitkän ja onnellisen elämän symboli. Sydän, tähti ja lintu ovat uskonnollisia rakkauden, uskon ja Pyhän Hengen vertauskuvia. Sitä mukaa kun uskomukset ja symboliikka ovat vähentyneet, on muotteihin ilmaantunut myös uusia malleja. Nykypäivänä näemme piparkakkuina esimerkiksi autoja, viuluja, piparkakkuja ja muumeja.

Kirjallisuutta

• Mattila, Anna-Liisa: Piparikirja. Jyväskylä: Atena, 2001. ISBN 951-796-263-0.

Lähteet

Anna-Liisa Mattila: Piparikirja. Atena Kustannus, 2001.