Mehiläisvaha
Sivulta puuttuu Mehiläisvaha on vanhin tunnetuista luonnonvahoista, jota monet mehiläislajit käyttävät pesäkennojensa rakennusmateriaalina.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aineen synty
Mehiläisvahaa tuottavat monet eri mehiläislajit, esimerkiksi tarhamehiläinen (Apis mellifera), Apis indica, Apis florea ja Trigona buyssoni. Kasvien hunaja-ainesosat muuttuvat hyönteisten elimistössä seoksiksi, joita ne erittävät mehiläisvahana pesäkennojensa rakennusaineeksi.[1]
[muokkaa] Ominaisuudet
Mehiläisvahan väri vaihtelee valkoisen ja ruskean kellertävän välillä, mikä riippuu puhdistusasteesta[2]. Sen sulamispiste on 62–65 °C[1]
[muokkaa] Käyttötarkoituksia
Mehiläisvahaa käytetään kynttilöihin, käsitöihin ja moneen muuhunkin hyötytarkoitukseen. Mehiläisvahaa voi myös syödä purkan tavoin. Sitä voi käyttää sekä maalattujen että maalaamattomien huonekalujen puupintojen suojaukseen[2], hedelmien pintakäsittelyyn (lisäainekoodi E 901)[1] tai vaikkapa harmonikanvalmistuksessa kielten kiinnittämiseen soittimen kielipenkkeihin[3].
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c d Jorma Kosonen, Esko Niemi, Kalevi Siivinen ja Pirkko-Liisa Penttilä: Hedelmien vahamaiset pintakäsittelyaineet (pdf) Tutkimuksia 1/2000. 2000. Helsinki: Elintarvikevirasto. Viitattu 21. lokakuuta 2007.
- ↑ a b Seija Pihlaniemi: Mehiläisvaha www.nicehouse.fi. Viitattu 21. lokakuuta 2007.
- ↑ Suuri Musiikkitietosanakirja 2 C-Ha, s. 258-260. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1990. ISBN 951-35-4726-4.
