Inkivääri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Inkivääri
Zingiber officinale - Köhler–s Medizinal-Pflanzen-146.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Zingiberales
Heimo: Zingiberaceae
Suku: Zingiber
Laji: officinale
Kaksiosainen nimi
Zingiber officinale
Roscoe
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Inkivääri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Inkivääri Commonsissa

Inkivääri (Zingiber officinale) on yksisirkkainen ruohovartinen kasvi, joka on kotoisin Aasiasta. Sitä on viljelty jo muinaisista ajoista lähtien ja nykyään sitä käytetään lähinnä mausteeksi. Kasvi kuuluu inkiväärikasvien heimoon johon kuuluu myös muita tunnettuja maustekasveja kuten kardemumma ja maustekurkuma.

Määrällisesti suurin inkiväärintuottajamaa on Intia, mutta parhaina pidetyt laadut tulevat Jamaikalta.[1]

Lajikuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkivääri on monivuotinen, 60-150 cm korkea ruoho. Varsi ja lehdet ovat täysin vihreitä. Varressa on pystyjä raitoja, ja se on aavistuksen vaaleampi kuin lehdet. Kasvin lehdet ovat suikeita ja lehtisuonet lehden suuntaiset. Lehdet asettuvat varteen vuoroittain. Jos inkiväärin maanpäällistä osaa katkaisee, lähtee haavasta mieto inkiväärin tuoksu, eli hento sitrusmainen aromi.

Inkiväärin syötävä maavarsi

Inkiväärillä yleensä tarkoitetaan kasvin maavartta, jota myös nimitetään virheellisesti juureksi. Maavarsi on sisältä kuituinen ja voimakkaan keltainen, ja siihen muodostuu ohut vaalean kellanruskea kuori. Maavarteen muodostuu silmuja, joista kasvaa maanpäällinen ilmavarsi ja juuret.

Ruohon kukinto nousee suoraan juurakosta, ja kasvaa omana vartena jossa ei ole lehtiä. Kukinto muistuttaa hieman käpyä. Keltapunaiset kaksikotiset kukat muodostuvat "kävyn" suomujen väliin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo Dioskorideen ja Pliniuksen teksteissä mainitaan inkivääri, jonka uskotaan tulleen roomalaisten mukana Eurooppaan. On väitetty, että pyramidien rakentajat söivät makeita inkivääristä tehtyjä kakkuja. Myöhemmin, noin 2400 eaa. eräs kreikkalainen Rodoksella asuva leipuri keksi tehdä pikkuleivän, jonka maustoi inkiväärillä. Se lienee ollut ensimmäinen inkiväärileipä (gingerbread eli piparkakku).lähde? Vielä 1300-luvulla inkivääri oli pippurin ohella tavallisin mauste Euroopassa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mausteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkivääristä käytetään mausteeksi kasvin maavartta, joko tuoreena tai kuivattuna jauheena. Jauhe on väkevä ja vaaleankeltainen mauste, joka on peräisin Kaukoidästä, mistä se on levinnyt liki koko maailmaan. Sen nimi tulee sanskritin kielestä. Kasvupaikoillaan tropiikissa sitä käytetään tuoreena tai hillottuna, mutta Euroopassa useammin kuivattuna ja jauhettuna. Kuiva ja tuore inkivääri maistuvat koko lailla erilaiselta. Siksi, jos reseptissä on mainittu toinen, sitä ei ole syytä korvata toisella.

Euroopassa, varsinkin Englannissa ja Saksassa, inkivääriä käytetään hedelmäruokien kuten kurpitsasäilykkeiden ja leivonnaisten, etenkin keksien ja pikkuleipien sekä juomien kuten ginger ale maustamiseen.[2] Skandinaviassa se kuuluu jouluruokiin kuten piparkakkuihin ja glögiin. Ruotsalainen klassikkojäätelöannos Aurorakällarens glass sisältää punssikastiketta ja hillottua inkivääriä. Viilin päälle siroteltuna inkiväärijauhetta käytetään usein yhdessä sokerin kanssa.

Japanissa syödään mietoon mausteliemeen säilöttyjä inkiväärilastuja (kutsutaan nimellä gari) mm. sushin lisukkeena. Sokeriin säilötty tai tuore inkivääri on yleinen kiinalaisessa keittiössä, ja intialainen ja thai-keittiö käyttävät paljon inkivääriä maustesekoituksissaan. Thaikeittiö käyttää inkiväärin lisäksi toista saman heimon lajia, galangaa (Alpinia galanga), josta käytetään joskus myös nimeä thaimaalainen inkivääri.

Luontaislääkkeenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkivääriä käytetään myös luontaislääkinnässä. Inkivääriteellä hoidetaan niin vilustumista kuin vatsavaivojakin. Yksi syy tähän lienee se, että inkiväärin nauttiminen lisää syljen eritystä, mikä taas helpottaa nielemistä. Sitä on käytetty myös pahoinvoinnin estämiseen niin merimatkojen kuin raskaudenkin aikana. Inkivääripohjaisia ravintolisiä ei suositella raskauden tai imetyksen aikana.[3] Inkivääriuutteita käytetään myös reumaattisten sairauksien yhteydessä kipua lievittämään ja edistämään nivelten notkeutta. [2]

Inkiväärin vaikuttavat aineosat ja vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkivääri sisältää keskimäärin 1-3% eteeristä öljyä ja karvasaineista, 6-8% lipidejä. Eteerinen öljy sisältää pääkomponentteina zingibereeniä (n. 30%) ja bisaboleenia. Hartsi sisältää karvasaineita, joita kutsutaan gingeroleiksi, sekä näiden dehydraatio- ja hajoamistuotteita, shogaoleja, ja zingeronia.

Inkiväärin sisältämät karvasaineet kiihdyttävät ruuansulatusnesteiden eritystä ja näin ollen inkivääriä käytetään lisäämään ruokahalua ja edistämään ruuansulatusta. Jauhettu inkivääri (940-2000 mg) estää matkapahoinvointia yhtä hyvin kuin 100 mg dimenhydramiinia kun se otetaan noin 25 minuuttia ennen matkaa. Inkiväärin vaikutus ei kohdistu lääkkeiden tavoin keskushermostoon, vaan suoraan vatsan eritystoimintaan.[2]

Inkivääri puutarhakasvina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienessä ruukussa inkivääri ei tuota satoa, mutta kasvattaa onnistuneesti vartta.

Inkivääri menestyy suojaisassa paikassa puutarhassa tai parvekkeella myös eteläisessä Suomessa. Kaupasta ostettu inkiväärinjuuri istutetaan sisällä 6–10 cm syvyyteen kylvömultaan valoisaan paikkaan, jossa on lämmin alusta – esimerkiksi patterin päälle ikkunalaudalle. Istutusruukun tulee olla vähintään 20 cm korkea sekä 20 cm leveä, ja siinä on oltava pohjassa reiät. Ruukku on hyvä asettaa syvään vatiin, jolloin sitä on helppo kastella reilusti. Mullan tulee kuitenkin antaa kuivahtaa kastelukertojen välillä, sillä mukulat mätänevät helposti. Lehdet ilmaantuvat pintaan 2–8 viikossa.

Taimet siirretään parvekkeelle tai suojaisaan puutarhaan kun yöhallat ovat ohitse. Kesä-heinäkuussa kasvun ollessa kiivaimmillaan lannoitetaan 3–4 kertaa pintamultaan kompostoidulla lannalla. Mukulasato korjataan syksyllä ennen pakkasten tuloa. Mukulat säilytetään jääkaapissa. Parhaimmillaan inkivääri kukkii näyttävästi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piippo, Sinikka: Mielen ja Rakkauden kasvit. Karisto Oy, 2006. ISBN 951-0-28943-4. Suomi
  • Rönnblom, Eva: Kasvitarha ikkunalla. Suom. Vainio, Hannele. Kustannus-Mäkelä Oy, 2003. ISBN 951-882-360-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ginger Gernot Katzer's Spice Pages
  2. a b c Inkivääri Rohdostuotteet, Tohtori.fi
  3. Evira Varoitusmerkintä inkivääriä sisältäviin ravintolisiin sekä inkivääriteehen ja sitä vastaaviin juomajauheisiin
  4. Rönnblom, Eva: Kasvitarha ikkunalla, s. 62. Suom. Vainio, Hannele. Kustannus-Mäkelä Oy, 2003. ISBN 951-882-360-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]