Inkivääri
Wikipedia
| Inkivääri | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Inkiväärin maavarsi | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Zingiber officinale Roscoe |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Inkivääri Wikispeciesissä |
Inkivääri (Zingiber officinale), on yksisirkkainen ruohokasvi, joka on kotoisin Aasiasta. Sitä on viljelty jo muinaisista ajoista lähtien.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Jo Dioskorideen ja Pliniuksen teksteissä mainitaan inkivääri, jonka uskotaan tulleen roomalaisten mukana Eurooppaan. On väitetty, että pyramidien rakentajat söivät makeita inkivääristä tehtyjä kakkuja. Myöhemmin, noin 2400 eaa. eräs kreikkalainen Rhodoksella asuva leipuri keksi tehdä pikkuleivän, jonka maustoi inkiväärillä. Se lienee ollut ensimmäinen inkiväärileipä (gingerbread eli piparkakku). Vielä 1300-luvulla inkivääri oli pippurin ohella tavallisin mauste Euroopassa.
[muokkaa] Käyttö
[muokkaa] Mausteena
Inkivääristä käytetään mausteeksi, joko raakana tai kuivattuna jauheena, maavartta, jota usein harhaanjohtavasti kutsutaan inkiväärin juureksi. Jauhe on väkevä ja vaaleankeltainen mauste, joka on peräisin Kaukoidästä, mistä se on levinnyt liki koko maailmaan. Sen nimi tulee sanskritin kielestä. Kasvupaikoillaan tropiikissa sitä käytetään tuoreena tai hillottuna, mutta Euroopassa useammin kuivattuna ja jauhettuna. Kuiva ja tuore inkivääri maistuvat koko lailla erilaiselta. Siksi, jos reseptissä on mainittu toinen, sitä ei ole syytä korvata toisella.
Määrällisesti suurin inkiväärintuottajamaa on Kiina, mutta tunnetuimmat laadut tulevat Australiasta, Etelä-Intiasta ja Jamaikalta.[1]
Euroopassa, varsinkin Englannissa ja Saksassa, inkivääriä käytetään hedelmäruokien kuten kurpitsasäilykkeiden ja leivonnaisten, etenkin keksien ja pikkuleipien sekä juomien (ginger ale) maustamiseen.[2] Skandinaviassa se kuuluu jouluruokiin kuten piparkakkuihin ja glögiin. Ruotsalainen klassikkojäätelöannos Aurorakällarens glass sisältää punssikastiketta ja hillottua inkivääriä. Viilin päälle siroteltuna inkiväärijauhetta käytetään usein yhdessä sokerin kanssa.
Japanissa syödään mietoon mausteliemeen säilöttyjä inkiväärilastuja (kutsutaan nimellä gari) mm. sushin lisukkeena. Sokeriin säilötty tai tuore inkivääri on yleinen kiinalaisessa keittiössä, ja intialainen ja thai-keittiö käyttävät paljon inkivääriä maustesekoituksissaan. Thai-keittiön inkivääri on itse asiassa toinen saman heimon laji, joka tunnetaan myös nimellä galanga (Alpinia galanga).[3]
[muokkaa] Luontaislääkkeenä
Inkivääriä käytetään myös luontaislääkinnässä. Inkivääriteellä hoidetaan niin vilustumista kuin vatsavaivojakin. Yksi syy tähän lienee se, että inkiväärin nauttiminen lisää syljen eritystä, mikä taas helpottaa nielemistä. Sitä on käytetty myös pahoinvoinnin estämiseen niin merimatkojen kuin raskaudenkin aikana. Nykyään inkivääriä ei suositella raskauden tai imetyksen aikana.[2]
[muokkaa] Viljely
[muokkaa] Puutarhakasvina
Inkivääri menestyy suojaisassa paikassa puutarhassa tai parvekkeella myös eteläisessä Suomessa. Kaupasta ostettu inkiväärinjuuri kylvetään sisällä 6-10 cm syvyyteen kylvömultaan valoisaan paikkaan, jossa on lämmin alusta – esimerkiksi patterin päälle ikkunalaudalle. Kylvöruukun tulee olla vähintään 20 cm korkea sekä 20 cm leveä, ja siinä on oltava pohjassa reiät. Ruukku on hyvä asettaa syvään vatiin, jolloin sitä on helppo kastella reilusti. Mullan tulee kuitenkin antaa kuivahtaa kastelukertojen välillä, sillä mukulat mätänevät helposti. Lehdet ilmaantuvat pintaan 2-8 viikossa.
Taimenet siirretään parvekkeelle tai suojaisaan puutarhaan kun yöhallat ovat ohitse. Kesä-heinäkuussa kasvun ollessa kiivaimmillaan lannoitetaan 3-4 kertaa pintamultaan kompostoidulla lannalla. Mukulasato korjataan syksyllä ennen pakkasten tuloa. Mukulat säilötään jääkaapissa. Parhaimmillaan kukkii näyttävästi.[4]
