Suolankukka
Suolankukka (ransk. fleur de sel, port. flor de sal) on kiteinen, hiutalemainen, kivennäisaineita sisältävä, tavallista ruokasuolaa hienojakoisempi valmiin ruoan maustamiseen käytettävä merisuola. Sitä ei ole keräämisen jälkeen pesty, eikä se sisällä lisäaineita.[1]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hienoimpana suolankukkana pidetään Etelä-Bretagnessa, Ranskassa sijaitsevassa Guérandessa tuotettua Fleur de sel de Guérandea. Muita tunnettuja tuotantopaikkoja on muun muassa Camarguessa Rhônen alueella, Algarvessa Portugalissa,[2] Kanadan länsirannikolla ja Espanjassa.
Sitä syntyy niin kutsuttujen œillet-altaiden pinnalle meren, auringon ja tuulen vaikutuksesta iltapäivisin, jolloin haihtuminen on voimakkainta. Suolankukka koostuu valkoisista kiteistä, jotka muodostuvat altaiden pinnalle. Tuuli kuljettaa pieniä kiteitä, ja ne kerääntyvät ohueksi kerrokseksi altaan nurkkaan, Fleur de sel de Guéranden tapauksessa altaan keskelle. Suolankukka kerätään käsin veden pinnalta haravaa muistuttavalla puisella työvälineellä nimeltä lousse, Fleur de sel de Guéranden tapauksessa las-työvälineellä. Tarkkuutta vaativa keruu on perinteisesti ollut naisten työtä. Suola kuivataan auringossa, muuta käsittelyä ei tarvita. Hidas, käsityötä vaativa keräystapa selittää osin tuotteen suhteellisen kalliin hinnan.[1]
Koostumus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suolankukka on hienojakoisempaa kuin tavallinen ruokasuola. Sitä arvostetaan ulkonäön ja maun lisäksi mikroskooppisen dunaliella salina -levän aiheuttaman orvokkimaisen tuoksun takia. Levän sisältämät karotenoidit antavat suolankukalle toisinaan myös kauniin vaaleanpunertavan sävyn. Suolankukka sisältää muun merisuolan tavoin natriumkloridin lisäksi magnesiumia, kalsiumia, kaliumia ja muita kivennäisaineita.[1]
