Vanilja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vanilja
Vanilla planifolia 1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Kämmekkäkasvit Orchidaceae
Suku: Vanilla
Laji: planifolia
Kaksiosainen nimi
Vanilla planifolia
B.D.Jackson[1]
Synonyymit
  • Vanilla fragrans
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vanilja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vanilja Commonsissa

Vanilja (Vanilla planifolia) on kämmekkäkasvien (Orchidaceae) heimoon kuuluva päällysvieraana elävä kiipijäkasvi. Sen varsi on useiden metrien pituinen, lehdet paksut, kukat kellanvihreät, hedelmä litumainen ja 15–20 sentin pituinen sekä kota hieman käyrä. Vanilja on myös kasvin siemenkodista valmistettava, melko arvokas mauste.[2]

Mauste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaniljaa viljellään hedelmiensä vuoksi kotiseudullaan Etelä-Meksikossa ja muualla tropiikin alueilla. Madagaskar tuottaa nykyisin suurimman osan maailman vaniljasta.[3] Vanilja on maailman toiseksi kallein mauste. Sen kilohinta voi olla jopa 1 600 euroa. Mauste on kuitenkin hyvin riittoisaa, mikä on yksi osasyy sen laajaan suosioon.

Hedelmien aromaattinen maku kehittyy vasta erityisessä käymiskäsittelyssä, jossa hedelmä mustuu. Tätä käsiteltyä vaniljan siemenkotaa käytetään jauhettuna tai pilkottuna usein jälkiruokien mausteena. Aromi johtuu vanilliinista, jota hedelmissä on 1,5–2,5 prosenttia. Vanilja saadaan pääasiallisesti Vanilla planifolia -lajin siemenkodista. Se on peräisin Madagaskarilta, mutta sitä viljellään myös Indonesiassa. Se tunnetaan myös nimellä "Madagascar-Bourbon"-vanilja.[4] Sitä saadaan myös Vanilla pompona ja Vanilla tahitiensis -lajeista.

Vanilliini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vanilliini
Vanilliinin rakenne

Vaniljan tuoksu ja maku koostuu useista aineista, joista tunnetuimman ja pääasiallisen tuoksun ja maun antaa vanilliini. Vanilliinia saadaan tuotettua kahdella tavalla: joko uuttamalla vaniljasta tai valmistamalla sitä synteettisesti. Synteettinen vanilliini muistuttaa tuoksultaan ja maultaan vaniljaa, mutta on hinnaltaan paljon halvempaa. Niinpä synteettisesti valmistettua vanilliinia suositaan elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudessa. Vanilliinin systemaattinen nimi on 4-hydroksi-3-metoksibentsaldehydi ja kaava on C8H8O3.

Synteettisesti valmistettu vanilliini luokitellaan luontaisen kaltaiseksi aromiaineeksi. Etyylivanilliini (C9H10O3) valmistetaan myös synteettisesti, mutta sen molekyylirakenne eroaa vanilliinista, minkä takia se luokitellaan keinotekoiseksi makuaineeksi. Sen maku on vanilliiniin verrattuna pistävä ja voimakkuudeltaan moninkertainen.

Synteettistä vanilliinia valmistetaan selluloosateollisuuden jätteestä, ja suurin tuottaja on norjalainen puunjalostusteollisuus.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaniljaa ja vanilliinia käytetään paitsi ruoanvalmistuksessa (vaniljajäätelö, vaniljakastike, leivonnaiset), myös kosmetiikassa, hajusteena. Karjan rehuun lisättynä vaniljan maku lisää eläinten ruokahalua ja sitä kautta nopeuttaa niiden kasvua.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atsteekit käyttivät vaniljaa pyhän juomansa kaakaon maustamiseen. 1500-luvun loppupuolella espanjalaiset toivat mausteen Eurooppaan, ja maustoivat sillä suklaata. Meksiko oli johtava vaniljantuottaja, kunnes ranskalaiset oppivat vaniljan jalostamisen taidon Meksikon totonac-kansalta ja levittivät vaniljan viljelyä siirtomaihinsa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS: Vanilla planifolia (englanniksi)
  2. Flora of North America: Vanilla planifolia (englanniksi)
  3. Madagascar unrest raises interest in Indian vanilla Food Navigator 20.3.2009
  4. Vanilla growing regions (...Madagascar is the world's primary growing region, cured vanilla beans are produced in the Comoros Islands, French Polynesia, Guatemala, India, Indonesia, Mexico, Sri Lanka, Tonga and Uganda.) 7.1.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]