Kosmetiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kauneudenhoitotuotteita.

Kauneudenhoito on ihmiskehon hoitoa, jolla pyritään kauneuden säilyttämiseen tai kohentamiseen. Jo muinaiset egyptiläiset käyttivät kosmetiikkaa. Kasvojen kaunistusta voiteilla, nesteillä, puuterilla ja väreillä kutsutaan ehostukseksi tai kansanomaisesti meikkaukseksi (engl. make-up). Kauneudenhoitoon liittyvää oppia kutsutaan kosmetologiaksi ja kauneudenhoitajaa kosmetologiksi. Kosmetiikkaneuvojan tutkintonimike on estenomi. Kosmetiikkaa käytetään laajalti länsimaissa ja erityisesti naisten keskuudessa.

Kosmetiikalla viitataan kauneudenhoitoon käytettäviin tuotteisiin. Suomen lainsäädännön mukaan kosmetiikkaan kuuluvat myös ihmisen välittömästi käyttämät puhdistusaineet, kuten ihosaippuat, hammastahnat ja sampoot.[1][2] Kyseessä on siis suuri tuoteryhmä myös päivittäistavarakaupassa.

Kosmetiikkatuotteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silmien luomivärin lisäystä.

Ihon ehostukseen voidaan käyttää monia eri tuotteita. Virheet peitetään peitepuikkolla, jonka päälle voidaan levittää meikkivoide ja irtopuuteri tai pelkkä puuteri. Valokynää käytetään alueilla, joihin halutaan valon osuvan eniten. Varjostuksella ja aurinkopuuterilla voidaan muokata kasvojen muotoja. Poskipunalla saadaan kasvoille elävämpi ja terveempi ilme.

Silmämeikkeihin kuuluvat ripsiväri, jolla korostetaan silmäripsiä. Kajalilla ja silmienrajauskynällä voidaan muotoilla silmien muotoa ja korostaa katsetta. Luomivärillä voidaan joko tehdä meikistä värikkäämpi tai vain varjostaa luomia. Kulmakarvojen muotoiluun ja korjailemiseen käytetään kulmakynää.

Huulien ehostukseen voidaan arkimeikissä käyttää huulikiiltoa ja huulirasvaa. Dramaattisemman huulimeikin saa aikaiseksi huulipunalla ja huultenrajauskynällä.

Kynsiin voidaan käyttää kynsilakkaa tai laittaa kynsien pidennykset eli rakennekynnet.

Koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikaisten kosmeettisten aineiden alkuperä voi tuoteselosteissa jäädä epäselväksi. Esimerkiksi huulipunapuikko voi sisältää ”helmiesanssia”. Helmiesanssi on sillin suomujen kiiltävää ainesta, jota saadaan kalateollisuuden sivutuotteena. Pääasiallinen huulipuikkojen, silmänalusvärien ja punan helmiäiskiiltoon on kiille, luonnollinen ja teollisesti käsitelty mineraali. Läpikuultava kiille on päällystetty erittäin ohuella titaanioksidikerroksella. Tämä päällyste saa värit näyttämään kiilteelle ominaisella interferenssillä riippuen titaanioksidikerroksen paksuudesta ja käytetystä väristä.

Huulipuikkojen puna voi tulla rautaoksidista (ruoste) tai jostain orgaanisesta pigmentistä. Tyypillisesti pigmentti hienonnetaan erittäin hienojakoiseksi risiiniöljyyn sekoituksen yhteydessä. Tämä pigmenttisekoitus sekoitetaan vielä vahan kanssa, jotta siitä saataisiin puikkomainen. Joidenkin silmänalusvoiteiden puna on peräisin karmiinista. Karmiinia valmistetaan Dactylopius coccus -hyönteisestä. Tämä on äärimmäisen kallis aine ja sitä käytetään niin harvoin kuin mahdollista. Oikea karmiini on tavallisesti kalliimpaa kuin kulta.

Kosmeettisia (väri)aineita säännellään erittäin tarkasti. Yhdysvalloissa sääntelevä elin on Food and Drug Administration (vastaa Suomen Elintarviketurvallisuusvirastoa). Kullakin maalla on oma virastonsa, joka valvoo, mitä aineita kosmeettisissa tuotteissa käytetään. Monia kosmeettisia väriaineita käytetään myös elintarvikkeiden väriaineina.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikuva naisen meikatusta silmästä.

Sanat kosmetiikka ja kosmetologia tulevat kreikan sanasta kosmos (muinaiskreikaksi κόσμος), joka tarkoittaa maailmaa, mutta myös koristetta.[3]

Ensimmäinen arkeologinen todiste kosmetiikan käytöstä on muinaisesta Egyptistä noin 4000 eaa. Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät myös kosmetiikkaa. Roomalaiset ja muinaiset egyptiläiset käyttivät kosmetiikassa elohopeaa ja lyijyä.

Länsimaissa kosmetiikkaa käytettiin läpi keskiajan. Niiden käyttö rajoittui keskiajalla ylemmän yhteiskuntaluokkaan. Kosmetiikkaa käytettiin myös Persiassa. Islamin nousun jälkeen kosmetiikan käyttöä rajoitettiin joissakin tapauksissa, vaikka islam ei ole asettanut kieltoa kosmetiikan käytölle. Useat meikit sisältävät kalan jauhettuja suomuja.

Japanissa geishat värittivät saflorin[4] terälehdistä tehdyillä puikoilla kulmakarvat, silmän reunat ja huulien rajat. Bintsuke-vahapuikot olivat pehmeämpi versio sumo-painijoiden tukkarasvasta, ja niitä käytettiin geishojen meikin perustana. Valkoista tahnaa ja puuteria käytettiin kasvoihin ja kaulaan, poskipunan ääriviivoihin ja silmien kuoppiin ja nenään.

Kosmetiikkatuotteita on käytetty aina uudelle ajalle asti. Joinakin aikoina kosmetiikan käyttöä paheksuttiin. Esimerkiksi 1800-luvulla Englannin kuningatar Viktoria määritteli julkisesti meikkauksen epäkohteliaisuudeksi. Se kuvattiin rahvaanomaiseksi ja joksikin, jota näyttelijät ja prostituoidut käyttivät.

Toisen maailmansodan aikoihin kosmetiikan käyttö levisi kaikkiin kansanluokkiin ja ylemmissä luokissa lähes kaikkiin yhteisöihin.

2000-luvulla kosmetiikkateollisuutta hallitsee pieni joukko monikansallisia yhtiöitä, jotka ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta. Vanhin ja laajin hallitseva yhtiö on L'Oréal, jonka perusti Eugène Schueller vuonna 1909 nimellä Société Française de Teintures Inoffensives pour Cheveux, "Ranskalainen harmittomien hiusvärien seura". Nykyisen omistuspohjan jakautuminen: Liliane Bettencourt 27.5% ja Nestlé 26.4%. Jäljellä olevat 46.1% omistuksesta on julkisesti saatavilla.

Markkinoiden todellinen kehittäjä oli 1910-luvulla amerikkalainen kolmikko Elizabeth Arden, Helena Rubinstein ja Max Factor. Nämä yhtiöt vakiinnuttivat markkinat ja niitä kartutti Revlon juuri ennen toista maailmansotaa ja Estée Lauder juuri sen jälkeen. Katso myös 1920-luvun kosmetiikka.

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daily Mail -lehden (2007) mukaan brittinaiset saavat keskimäärin noin kaksi kilogrammaa kosmetiikkaa ihon kautta imeytyneenä sisäänsä vuosittain. Monissa tuotteissa on myrkyllisiä kemikaaleja.[5] Vahva ehostus rasittaa ihoa ja vanhentaa sitä ennenaikaisesti.[6] Eräiden arvostelijoiden mukaan Euroopan Unioni teki virheen kieltäessään kosmeettisten aineiden tutkimisen eläinkokeissa, koska esimerkiksi tutkimatta jäävä syöpävaarallisuus voi aiheuttaa yllätyksiä.[1]

Naistenlehtien artikkeleita kosmetiikasta on toisinaan arvosteltu. Artikkelien sävy on yleensä myönteinen ja suositteleva. Kosmetiikkaa ei tarkastella arvostelevasti eikä sen tarvetta kyseenalaisteta, vaikka kosmetiikka voidaan haluttaessa nähdä yhtä lailla naista alistavana kuin muslimien huivit. Artikkeleita tehdään arvostelun mukaan pikemminkin ilmoittajien kuin kuluttajien tarpeista lähtien.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Georg Merzbach: Kauneudenkirja, Lahja naisille, Karisto 1922
  1. a b Onko kosmetiikkakin kemikaaleja. Kirjassa Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 128. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2005. ISBN 951-656-221-3. Verkossa englanniksi http://en.opasnet.org/w/Are_cosmetics_chemicals%3F
  2. Jantunen ym Selvitys elinympäristön kemikaaliriskeistä.Kemikaaliselvitys
  3. Georg Merzbach, s. 11
  4. http://puutarha.net/kauppa/esittely.asp?tuote=21284
  5. Courtnay-Smith, Natasha: Is your make-up killing you?. Daily Mail, 5.10.2007. (englanniksi)
  6. Tappavaa kauneutta (blogikirjoitus) Takkirauta. 5.10.2007. Viitattu 16.2.2010.
  7. Valkama, Meri: Samasta tuubista. Journalisti, 4.6.2009, s. 8-11. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 16.6.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Krons, Marja: Tosinaisen tyylikirja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3231-5.
  • Luoma, Aija & Kara, Raija: Vaihtaahan kameleonttikin väriään: Kosmetiikan mahdollisuudet ja rajat. 4. korjattu painos. Helsinki: Opetushallitus, 2000 (6. painos 2006). ISBN 952-13-0976-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kosmetiikka.