Tämä on lupaava artikkeli.

Siipipyörä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Siipipyörä Oy
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1952
Perustaja Rautatievirkamiesliitto
Lakkautettu 1997
Toimitusjohtaja 1973–1995 Antero Pajari 1995–1997 Kimmo Mattila
Avainhenkilöt Jouni K. Päivölä
Kotipaikka Helsinki
Toiminta-alue pääkaupunkiseutu, muut suurimmat kaupungit
Toimiala vähittäiskauppa ja ravintolatoiminta
Tuotteet 1.Kioskit
Hyvä Ystävä -ravintolat
Karkkipussi-makeismyymälät
Liikevaihto 150 Mmk (1995)[1]
Henkilöstö 817 (1987)[2]
Omistaja 1953–1991 Rautatievirkamiesliitto
1991–1997 Matkahuolto
Ensimmäinen Hyvä Ystävä -ravintola Hamlet toimi Kaisaniemen Vilhonkadulla.

Siipipyörä Oy oli suomalainen vuosina 1952–1997 toiminut vähittäis- ja ravintola-alan ketjuja kehittänyt ja operoinut yhtiö.  Ketjuille tunnusomaista oli tarkoin kehitetyt liiketoimintakonseptit, vahvat brändit sekä toimipisteiden hyvät liikepaikat.

Siipipyörän suurimmat yksiköt olivat Hyvä Ystävä -ravintolaketju, Karkkipussi-makeiskauppaketju ja 1.Kioski-kioskiketju.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatievirkamiesliiton perustaman Siipipyörän alkuperäisenä liikeideana oli tarjota kioskipalveluja varsinkin rautatiematkustajille. Ensimmäinen kioski avattiin vuoden 1952 olympiakisojen alla Helsingin rautatieasemalle, jonka lisäksi avattiin kaksi tilapäistä olympiakioskia. Kioskien valikoimiin kuului tupakkaa, makeisia, virvoitusjuomia ja kahvia.

Loppuvuodesta 1952 avattiin kioski myös Pasilan asemalle, missä alettiin myydä myös lehtiä ja veikkauskuponkeja. Säännöstelyn vapauduttua 1956 kioskien valikoimia laajennettiin: yksi Helsingin kioskeista erikoistui hedelmien ja toinen asusteiden myyntiin. Asustekioskin suosikkiartikkeli oli solmio, jota ilman eivät miehet päässeet tuolloin ravintolaan.[2]

Vuonna 1962 Siipipyörän yhdeksästä kioskista kolme oli Helsingissä, kaksi Kouvolassa ja yksi Pasilassa. Vuonna 1987 kymmenestä kioskista kuusi oli Helsingissä, kaksi Riihimäellä ja yksi Kouvolassa ja Tampereella. Toiminnan laajennuttua kioskeille luotiin yhtenäinen yleisilme nimellä 1.Kioskit,[2] puhekielessä ”Ykköskioskit”.

Yrityksellä oli 1950–1960-luvuilla myös jäätelömyyntiä isoimpien rautatieasemien laitureilla liikuteltavista kärryistä, mutta vähitellen jäätelönmyynti siirtyi sisätiloihin ja yhdistyi kioskitoimintaan.[2]

Hyvä Ystävä -ravintolat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siipipyörä laajeni kioskeista ravintolatoimintaan, kun se vuonna 1954 sai hallintaansa Iisalmen asemaravintolan ja 1957 Kouvolan asemaravintolan. Siipipyörä hoiti myös Victoria-nimistä hotellia sekä ravintolaa Tampereella 1964–1969 ja ravintolaa Helsingissä 1966–1976.[2]

Antero Pajarin aloittaessa toimitusjohtajana vuonna 1973 oli yhtiöllä henkilöstöä noin 100 henkeä ja kannattavuus ravintoloiden heikon menestyksen vuoksi välttävällä tasolla.lähde?

Strategiana oli rakentaa yhtiöstä uudentyyppinen ketjukehitykseen ja franchisingiin keskittyvä yhtiö.  Hän rakensi ensimmäisinä vuosinaan uuden johtoryhmän (mm. toimialajohtajat Jouni K. Päivölä ja Kari Suvanne) toteuttamaan em. strategiaa. Siipipyörä aloitti nopeasti uusien liiketoimintakonseptien kehitystyön ja niiden jalkauttamisen kaupunkien katukuvaan.lähde?

Kioskiliiketoiminnan rinnalle Siipipyörä kehitti aluksi Hyvä Ystävä -ravintolaketjun, josta tuli 1980-luvulla erittäin menestynyt ravintolakonsepti erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Siipipyörä osti vuonna 1979 Rantasipi-ketjulta Helsingin Vilhonkadulla sijainneen ravintola Prince Hamletin liiketoiminnan ja remontoi sen Hyvä Ystävä Hamlet Music Pubiksi, nuorten aikuisten näyttäytymispaikaksi tunnuslauseella ”Place to be seen”.[3] Kolmen ravintolan yrityskauppaan kuuluivat myös ravintolat Britannia (per. 1973, Kannelmäen ostoskeskus) ja Sherlock Holmes (per. 1980, Suvilahdenkatu 6)[4].

Muita Hyvä Ystävä -ravintoloita olivat eri aikoina Grillari (1978 Kouvola ja 1981 Espoon Soukka), Barrie’s (1984, Malminrinne), Richard O’Donoghues Irish Bar (Rikhardinkatu)[5], Parnell's (Kallion Kurvi), Ratamestari (1981) ja Van Gogh (1985, Ratamestarinkatu, Itä-Pasila), Cotton Factory (1990, Kolmas linja), Hunter’s Grill & Bar (Kaivokatu), Seaside (Ruoholahdenranta), Columbus ja La Pizza, Hyvä Ystävä Myyrmäki (1989), [6] Monetario ja Il Treno (Makkaratalo)[7] sekä Alice (1986–, Keskuskatu 7)[8].

Siipipyörä hankki omistukseensa myös Mannerheimintie 6:ssa vuodesta 1932 asti sijainneen ravintola Mikadon, jossa Hyvä Ystävä -ketjutunnuksia ei otettu käyttöön.[9] Hyvä Ystävä -ravintoloita oli myös ainakin Keravalla[10] ja Tampereella. Vuonna 1987 ketjuun kuului yhdeksän ravintolaa.[2] Vuonna 1995 ravintoloita oli 13.[1]

Hyvä Ystävä -ketjun ideoija oli toimialajohtaja Jouni K. Päivölä, joka toi ketjun toimintaan Suomessa ennennäkemättömiä uutuuksia sitä mukaa kun alkoholin anniskelusäännökset 1980-luvulla vapautuivat. Eteisvahtimestaria ei aina ollut, ja ketju aloitti suomalaisravintoloissa nopeasti edenneen siirtymän nelosoluen valta-asemasta kohti keskioluen yhä suurempaa kulutusta.[11] Päiväsaikaan ketju painotti ruokailua ja suuntasi markkinointiaan ja valikoimaansa myös lapsiperheille sekä pyrki eri tavoin madaltamaan ravintolaruokailun kynnystä.

Ketjun ravintoloiden sisustukseen kuului viihdykkeitä lapsille, kuten leikkijuna ja karuselli. Lastenannoksen sai tilata, jos mahtui leikkiveturiin.[12] Työasuun kuuluvaksi päähineeksi valittu baseball-lippis herätti henkilöstössä närää varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella[13]. Hyvä Ystävä Hamlet oli Suomen ensimmäisiä karaoke-iltoja järjestäneitä ravintoloita.[14] Vuonna 1984 Siipipyörä ”osti” Helsingin NMKY:n koripallojoukkueen kolmivuotisella sponsorisopimuksella[15].

Vuonna 1995 Hyvä Ystävä -ketju hävisi työtuomioistuimessa Hotelli- ja ravintolahenkilökunnan liiton nostaman kanteen siitä, että yhdessä ketjun ravintolassa 16 tarjoilijaa oli suostunut siirtymään palkkausjärjestelmään, joka osin perustui asiakkaiden antamiin juomarahoihin.[16]

Suomen 1990-luvun alun lamavuosina Hyvä Ystävä -ketju joutui alentamaan hintojaan kolmanneksella ja mainosti asiaa aggressiivisella ”Teitä on petetty” -mainoskampanjalla, jossa se syytti muita ravintoloita hinnoilla huijaamisesta.[17]

Helmikuussa 1992 ketju valjasti hintakampanjansa keulakuvaksi ilman lupaa silloisen ulkoministerin ja entisen Maataloustuottajain Keskusliiton puheenjohtajan Heikki Haaviston ja varusti sen otsikolla ”Onneksi tämä mies ei hinnoittele meillä”. Kohun synnyttyä ulkomainosjulisteet vaihdettiin nopeasti uusiin, joissa kuvan ja otsikon tilalla oli valkoista pintaa.[18]

Kolme vuotta aiemmin Hyvä Ystävä -ravintola Monetarion mainonnassa oli kehotettu nuoria olemaan äänestämättä.[7] Vuonna 1993 herätti pahennusta ketjuun kuuluneen keravalaisen Olga-pubin edessä ollut mainos: ”Missä ne tytöt silloin luuraa, kun p....a tekee mieli? Olgassa!”[10]

Karkkipussi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irtomakeismyymälöitä perustaakseen Siipipyörä hankki vuonna 1977 myyntipaikkoja Helsingin vilkkaimmilta liikepaikoilta. Konsepti osoittautui onnistuneeksi ja toiminta organisoitiin Karkkipussi-nimiseksi ketjuksi.

Vuonna 1987 sillä oli 14 myymälää Helsingissä, Turussa ja Tampereella.[2]

Siipipyörä Oy oli mukana perustamassa Suomen Franchising Yhdistystä[19], ja Pajari toimi vuosina 1990–1992 yhdistyksen puheenjohtajana. Suomen Franchising-Yhdistys valitsi Karkkipussin vuoden 1993 franchising-ketjuksi.[20]

Karkkipussi mullisti makeisten irtomyynnin Suomessa ja niistä tuli lopulta vähittäiskaupan sisäänvetotuotteita. Kehityksen seurauksena vuonna 2005 Matkainvest myi ketjun The Candy Store Internationalille.[21] Vuonna 2003 kerrottiin Karkkipussin selkeyttävän toimintakonseptiaan yhä kovenevan kilpailun (Fazerin Candyking, Leafin Karkkikatu ym.) puristuksessa.[22] Vuodesta 2005 Candy Store International on ollut Alfmix Oy:n aputoiminimi,[23] ja Karkkipussi on nykyisin Alfmix Oy:n tuotemerkki.[24]

Kaunis Nainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siipipyörä avasi vuonna 1979 Helsingin Keskuskadulle Kaunis Nainen -nimisen uudenlaisen kosmetiikkamyymälän, jossa tuotteet olivat vapaasti tutkittavissa hyllyillä ja kokeiltavissa testereillä. Vuoteen 1987 mennessä tästä syntyi kuuden myymälän ketju Helsinkiin sekä yksi myymälä Espooseen ja Turkuun. Muualle Suomeen ketjun tuotteita välitettiin postitse. Rakennusalan yrittäjä Pertti Kivinen osti vuonna 1990 Kaunis Nainen -ketjun Siipipyörältä mutta teki seuraavana vuonna konkurssin, johon myös kosmetiikkaketjun toiminta loppui[25].

Kotikatsomo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotikatsomo oli Siipipyörän Helsinkiin perustama kolmen toimipisteen videovuokraamoketju, jonka Rautakirja osti joulukuussa 1984.[26][27]

Frutti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1988 Siipipyörällä oli myös kolme Frutti-nimistä pizza- ja salaattiravintolaa, jotka sijaitsivat Espoon Tapiolan Heikintorilla, Helsingin City-käytävässä ja Itäkeskuksen uudessa ostoskeskuksessa.[28]

Naisen Maailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1983 Siipipyörä osti Henriksson-vaateliikkeen ja teki siitä uudenlaisen Naisen Maailma -nimisen ketjun,[29] jolla oli vaatemyymälöitä loppuvuodesta 1985 Forumissa, Asematunnelissa ja Espoon Tapiolassa.[30] Vuosien 1987–1988 paikkeilla Siipipyörä myi vaateketjun uudelle omistajalle, jonka yhtiö NM Wear Oy teki konkurssin 1993[31][32].

Osaksi Matkahuoltoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 Oy Matkahuolto Ab:n tytäryhtiö Matkainvest Oy osti Siipipyörän Rautatievirkamiesliitolta.[33] Siipipyörällä oli tuolloin toimintaa Helsingin lisäksi Espoossa, Riihimäellä ja Tampereella. Lisäksi osa Karkkipussi-ketjun myymälöistä toimi franchising-pohjalta.[2]

1990-luvun alun lamavuodet heikensivät varsinkin Siipipyörän ravintolatoimintaa, josta yhtiö päätti erilaisista kehittämishankkeista huolimatta luopua.

Omistaja-arvon kannalta kannattavimmaksi vaihtoehdoksi nähtiin lopulta yhtiön purkaminen ja osien myynti.  Ravintoloita alettiin myydä vuonna 1995, ja ostajina olivat muun muassa Helsingin Osuuskauppa ja Restel Oy.[34] Siipipyörä Oy ajautui selvitystilaan ja lakkautettiin kaupparekisteristä 1997.[2]

Nykyisin Siipipyörä on Oy Matkahuolto Ab:n aputoiminimi.[35]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Pekka Kauhanen: "Ravintoloille lisää liikeideakirjoa", Siipipyörän uudeksi vetäjäksi Kimmo Mattila Kauppalehti. 14.11.1995. Kauppalehti. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 9.9.2012.
  2. ↑ a b c d e f g h i j Siipipyörä Oy 1952–1997 (doc) Suomen Elinkeinoelämän keskusarkisto. Viitattu 9.9.2012. [vanhentunut linkki]
  3. ↑ Ravintola Hamlet on myyty – tilalle Aussie Bar 24.04.2012. Actival Oy. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 9.9.2012.
  4. ↑ Siipipyörä Oy on ostanut Rantasipin Helsingissä omistamat nk. brittiläiset pubit. Helsingin Sanomat, 1.10.1979, s. 23. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ Nimitysuutiset: Siipipyörä Oy 19.6.1996. Kauppalehti. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 9.9.2012.
  6. ↑ Nimitysuutiset: Siipipyörä Oy 29.11.1995. Kauppalehti. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 9.9.2012.
  7. ↑ a b Jukka Perttu: Miksi? Miksi helsinkiläinen ravintola yllyttää jättämään äänestämättä? 18.10.1992. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.9.2012. [vanhentunut linkki]
  8. ↑ Nimiä, sijainteja ja aloitusvuosia haettu Siipipyörän työpaikkailmoituksista Helsingin Sanomien Aikakoneella 23.12.2017.
  9. ↑ Night food, Yöruoka a la cartesta maitoon ja makkaraan 21/1995. City-lehti. Viitattu 9.9.2012.
  10. ↑ a b Marianne Holmen: Bordelli nimeltä Suomi, Seura, 29.10.1993, katso Petteri Välimäki: Häränsilmiä & Sammakoita -sivusto Helsingin kaupunki. Viitattu 22.11.2013.
  11. ↑ Ilkka Isosaari: Ilen hajatelmat: Kakkosolut 3.8.2012. Omalähiö, eteläisen Lahden aluelehti. Viitattu 9.9.2012.
  12. ↑ Hirvonen, K.: Lapset asiakkaina ravintolassa. Mäkelä, J. & Palojoki, P. & Sillanpää, M. 2003. Ruisleivästä pestoon. Näkökulmia muuttuvaan ruokakulttuuriin., {{{Vuosi}}}, s. 98–106. Porvoo: WSOY.
  13. ↑ Karo, Leena: Työlakin malli voi aiheuttaa lakon. Helsingin Sanomat, 25.1.1984, s. 21.
  14. ↑ Heinäkuun asiakaskysymys: Milloin karaoke tuli Suomeen? Facebook. 6.7.2011. Hotelli- ja ravintolamuseo. Viitattu 10.9.2012.
  15. ↑ Ravintolakeikoista tulee mestarien uusi rahasampo. Helsingin Sanomat, 6.4.1984, s. 39.
  16. ↑ Hotelli- ja ravintolahenkilökunnan liitto voitti kiistan: Työtuomioistuin ei hyväksy tarjoilijoiden tippipalkkoja 10.3.1995. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.9.2012. [vanhentunut linkki]
  17. ↑ Vuosikooste 1991 4.6.2012. City-lehti. Viitattu 9.9.2012.
  18. ↑ Hyvä valehtelija, Ravintolaketjun mainosmies kieputti lehdistöä ja Heikki Haavistoa käsikirjoituksen mukaan 23.2.1992. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.1.2023.
  19. ↑ Yhdistyksen historia Suomen Franchising-Yhdistys ry. Viitattu 5.2.2021.
  20. ↑ Vuoden Franchisingketju Suomen Franchising-Yhdistys. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 9.9.2012.
  21. ↑ The Candy Store International Oy osti Matka Invest Oy:n karkkipussiliiketoiminnan 2001. Proman Oy. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 9.9.2012.
  22. ↑ Noora Jokinen: Karkkipussi käy taistoon, Perinteikäs Karkkipussi-ketju uusii konseptinsa irtokarkkibuumin tasalle. Markkinointi & Mainonta, 23.5.2003. Talentum Oyj.
  23. ↑ The Candy Store International Oy YTJ Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 9.9.2012.
  24. ↑ Yritys 2008. Alfmix Oy. Viitattu 9.9.2012.
  25. ↑ Kivinen Oy:n konkurssi kaataa myös Kauniin Naisen. Helsingin Sanomat, 17.4.1991, s. 31. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 20.5.2021.
  26. ↑ R-kioski täytti 100 vuotta Rautakirja Oy. Arkistoitu 21.2.2011. Viitattu 9.9.2012.
  27. ↑ Kastemaa, Matti J.: Rautakirjalla on puolensa, s. 159. Helsinki: Rautakirja, 1985. ISBN 951-9194-49-5.
  28. ↑ Ravintolapäällikkö. (Siipipyörän työpaikkailmoitus) Helsingin Sanomat, 28.2.1988, s. 71. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 20.5.2021.
  29. ↑ Ainola, Olli: Naisten ja Namikan mies. (Tj Antero Pajarin haastattelu.) Helsingin Sanomat, 13.10.1984, s. 35. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 20.5.2021.
  30. ↑ Naisen maailmaa johtamaan. (Siipipyörän työpaikkailmoitus) Helsingin Sanomat, 10.11.1985, s. 88. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 20.5.2021.
  31. ↑ Talousjohtaja. (Siipipyörän työpaikkailmoitus, jossa Naisen Maailmaa ei enää mainita yhtenä ketjuista.) Helsingin Sanomat, 12.6.1988, s. 61. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 20.5.2021.
  32. ↑ Sipilä, Jarkko: Yrittäjä laiminlöi miljoonien verot. Helsingin Sanomat, 3.7.1996, s. 8. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 20.5.2021.
  33. ↑ Tuomas Möttönen: Kauppaneuvos Jan Heikkilä (1936–), Oy Matkahuolto Ab:n toimitusjohtaja, Oy Tamro Ab:n varatoimitusjohtaja, kauppatieteiden maisteri. Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 9.9.2012
  34. ↑ Siipipyörä luopuu kokonaan ravintoloistaan, Matkahuolto käyttää myyntirahat älykorttilaitteisiin Kauppalehti. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 9.9.2012.
  35. ↑ Oy Matkahuolto Ab / YTJ Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä 23.9.2020. YTJ Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. Viitattu 23.9.2020.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siipipyörä&oldid=21579276”