Merivesi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Satelliittikuva meriveden ympäröimästä Florida Keys -saaristosta.

Merivesi on suolapitoista vettä valtamerissä ja sivumerissä. Maapallon vesivaroista jopa 97 % on merivetenä merissä, jotka peittävät 70,8 % maapallon pinta-alasta. Merivesien kokonaistilavuudeksi on laskettu 1 370 milj. km³ eli 1 370·1018 litraa.lähde?

Meriveden suola on pääasiassa kallio- ja maaperästä siihen liuennutta natriumkloridia.

Fyysiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavakuva meriveden suolojen koostumuksesta: oikealla sininen Sea water eli merivesi, josta 3,5 painoprosenttia on suoloja (punaruskea). Vasemmalla Sea salts: meriveden suolat, joista 55 % (vihreä) klorideja, 30,6 % (oranssi) natriumia, 7,7 % (keltainen) sulfaatteja, 3,7 % (sinivioletti) magnesiumia, 1,2 % (punainen) kalsiumia, 1,1 % (ruskea) kaliumia, ja 0,7 % (harmaa) muita suoloja ja mineraaleja.
Meriveden pintaosien keskimääräinen suolapitoisuus.

Saliniteetti eli suolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sade- ja jokivesien mukana meriveteen huuhtoutuu valtavia suolamääriä. Keskimääräinen suolapitoisuus eli saliniteetti on 3,5 painoprosenttia. Pintaveden suolapitoisuus on 3,0–3,8 %. Meriveden pohjaosien suolapitoisuus on tasainen, hieman alle 3,5 %. Viereisessä kaaviossa on esitetty meriveden suolojen koostumus. Suolapitoisuus on suurin lämpimillä, tuulisilla ja vähäsateisilla pasaatialueilla ja vähenee päiväntasaajalle ja navoille päin siirryttäessä.

Lämpötilaerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriveden keskilämpö on tavallisesti vain 3,9 °C. Pintavesien lämpötila on keskimäärin 17,4 °C, tropiikissa se on 27–28 °C ja napaseuduilla -1 – -2 °C. Meriveden pohjaveden lämpötila on n. 0 °C. Meriveden jäätymispiste on n. -1,9 °C, joka johtuu vedessä olevista suoloista ja mineraaleista.

Tiheys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriveden tiheys vaihtelee lämpötilan, paineen ja suolapitoisuuden mukaan. Se on +4 °C:n lämpötilassa keskimäärin 1,027 g/cm3. Tiheyserot ovat myös merkittävä osatekijä merivirtojen synnylle: niiden ansiosta esimerkiksi Golfvirta pysyy liikkeessä. Veden kylmyys ja suolapitoisuus lisäävät veden tiheyttä, ja yhdessä niiden vaikutus korostuu. Suolaisen ja lämpimän sekä kylmän ja makean vesimassan sekoittuessa syntyy vesimassa, joka painuu edellisten alle.

Väri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meri näyttää tavallisesti siniseltä, koska merivesi absorboi enemmän pitkäaaltoista punaista valoa, kun taas lyhytaaltoisempi sininen väri hajoaa ja heijastuu eri suuntiin (ks. spektri). Meriveden väri kuitenkin vaihtelee syvänsinisestä vihreään ja harmahtavaan lietteen ja planktonin määrästä riippuen.

Kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriveden oletetaan sisältävän kaikkia amerikiumia kevyempiä luonnossa esiintyviä alkuaineita. Eniten merivesi sisältää kloridi-, natrium-, sulfaatti- ja magnesiumioneja, joista merivettä haihdutettaessa muodostuu ruokasuolaa eli natriumkloridia ja magnesiumsulfaattia.

Taloudellisesti kannattavaa on ruokasuolan, magnesiumin ja bromin erottaminen merivedestä, ja kuivilla rannikkoseuduilla merivedestä valmistetaan myös suolatonta juomavettä esimerkiksi tislaamalla tai käänteisosmoosin avulla.

Merivedessä on myös hyvin pieniä määriä kultaa painoprosenttia kohden, ja sitä onkin yritetty eristää mutta yhtään läheskään taloudellisesti kannattavaa menetelmää kullan erottamiseksi ei ole vielä pystytty kehittämään.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itämeriportaali - merivesi

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.