Hiukset
Wikipedia
Hiukset eli tukka on ihmisen päälaen ja takaraivon karvoitus. Yksittäinen hius voi lyhentämättömänä kasvaa 60 cm pituiseksi, pidemmäksi kuin mikään muu ihmisen tai muun eläinlajin karvoitus. [1] Hiukset ovat pitkiä, ohuita ja kestäviä sarveiskuituja, jotka kasvavat päänahassa tiuhaan sijaitsevista hiustupista. Ihmisillä on keskimäärin 100 000 hiusta päässään. Hiukset kasvavat kuukaudessa 1–1,5 senttimetriä ja päivittäin päästä irtoaa itsestään 20–150 lepovaiheessa olevaa hiusta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hiusten tarkoitus
Alun perin ihmisten esi-isät olivat huomattavasti nykyihmistä karvaisempia, mutta on epävarmaa, miksi muun karvoituksen vähentyessä hiukset ovat säilyneet ja ehkä jopa lisääntyneet. Hiusten tarkoitus on luultavasti suojata päätä kolhuilta ja liialta auringonpaisteelta. Kylmässä ilmastossa hiukset taas suojaavat kylmältä. Eräs hiuksille annettu selitys on, että sylivauvat voisivat tarttua niihin, jotta eivät putoaisi. Seksuaalisen valinnan merkitys ihmisten ulkomuodon kehitykseen on kiistanalainen aihe; sitä on ehkä aliarvioitu. Voimakkaat hiukset ovat voineet vaikuttaa myös myönteisenä, nuoruuteen ja terveyteen viittaavana ulkonäkötekijänä, kun taas kaljuus on merkinnyt vanhuutta. Ainakin voimakkaan parran oletetaan puuttuvan naisilta osittain seksuaalisen valinnan seurauksena.
[muokkaa] Hiusten rakenne
Hiuksessa on kolme kerrosta, uloimpana käpymäinen suomukerros, sen sisällä kuitukerros ja sisimpänä ydin. Suomukerros suojaa hiusta vaurioilta, mutta sen voi tuhota esimerkiksi vaalentamalla tai kihartamalla hiuksia kemiallisin keinoin liian vahvoilla aineilla tai toistuvilla käsittelyillä. Jos suomukerros on tuhottu hiuskuidut ovat suojattomina ja sotkeutuvat sekä katkeilevat helposti.
[muokkaa] Hiusten määrä
Keskimääräisesti ihmisellä on 100 000 hiusta, joista irtoaa päivittäin 20–100 hiusta. Nämä hiukset kasvavat kuitenkin takaisin. Hiusten määrään vaikuttaa myös sen väri: vaaleahiuksisilla on keskimäärin 150 000 hiusta, mustahiuksisilla 110 000, ruskeahiuksisilla 100 000 ja punahiuksisilla 75 000.[2]
[muokkaa] Naisten hiustyylit eri kulttuureissa
Esimerkiksi faaraoiden aikana Egyptissä ylhäisön naisihanteeseen kuului kaljuus.
Länsimaissa naisten lyhyet hiukset ovat tulleet 1900-luvun jälkipuoliskolla miesten pitkiä hiuksia tavanomaisemmiksi. Naisten hiuksien lyhyyteen ei liitetä yhtä voimakkaasti sosiaalista symboliikkaa kuin miesten pitkiin hiuksiin, mutta silti naisen pitkät hiukset nähdään selvästi perinteisenä. Nutturalle laitetut pitkät hiukset saatetaan yhdistää jopa konservatismiin.
Naisten pitkät hiusmallit ovat yleisesti muuttuneet 1960-luvulta lähtien vapaammiksi. Monet pitkähiuksiset naiset ovatkin omaksuneet perustyylikseen joko vapaat hiukset tai poninhännän. Nykyään naisilla näkeekin vain harvoin huomattavan koreaa ja huolella laitettua arkikampausta. Poikkeuksen tästä käytännöstä muodostavat Suomessa kuitenkin useimmat romaninaiset. Kaljuus on naisilla edelleen varsin harvoin valittu tyyli.
[muokkaa] Miesten hiustyylit
Ihmiset ovat muokanneet hiuksiaan kautta aikojen. Hiuksia on leikattu ja letitetty monin tavoin. Hiustyylit ja -muodit ovat vaihdelleet hiuksettomuuden ja pitkien hiusten välillä.
Vastaavaan aikaan Israelissa pitkä tukka oli tavanomainen, vrt. esim. Raamatun tarina Simsonin voimien liittymisestä hänen hiuksiinsa. Uudessa testamentissa tosin sanotaan pitkän tukan olevan miehelle häpeäksi, mutta naiselle kunniaksi (1 Kor. 11:14). Intiassa sikhien leikkaamattomana hyvin pitkäksi kasvavalla miesten tukalla on miltei yhtä pitkä perinne.
Antiikin Kreikassa ja Roomassa syntyi kauneusihanne, jossa miehillä on lyhyet hiukset, naisilla pitkät. Ihanne määrittelee myös miesten lyhyiden hiusten mallia vielä tarkemmin. Lisäksi ihanteeseen kuuluu, että miehen parta on joko ajettu tai lyhyt ja siisti. Lyhyt hiusmuoti miehillä alkoi kadota Länsi-Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen. Keskiajalla pääasiassa miehillä on ollut pitkät hiukset, mutta yleensä lyhyemmät kuin naisilla. Pulisongeista ja viiksistä tuli 1800-luvulla oma osansa hiusmuotia.
Esimerkiksi kansainvaelluksen aikana germaanisten barbaariheimojen keskuudessa ovat miehet pitäneet pitkiä lettejä tai pitkää avotukkaa. Keskiajalla miesten hiukset saattoivat ulottua korvien yli, mutta ne olivat silti naisten pitkää tukkaa lyhyemmät. Keskiajalla hiuksia myös kiharrutettiin, mutta kirkko paheksui tätä. Renessanssin aikaan hiuslisäkkeet yleistyivät ja pitkästä tukasta tuli yläluokan symboli. Englannin sisällissodassa keropäiden poliittinen symboli oli nimenomaan lyhyksi leikattu tukka, asketismin merkki.
1900-luvun jälkipuolella länsimainen hiusmuoti muuttui sallivammaksi. 1950-luvun lopulla rocklaulajien, erityisesti Elvis Presleyn hiustyyliä pidettiin erikoisena Yhdysvalloissa, missä miehillä oli siihen aikaan lähes poikkeuksetta varsinkin pään sivuilta ja niskasta lyhyehkö hiusmalli. Osa aikakauden amerikkalaismiehistä suosi jopa vielä tätäkin lyhyempää eli armeijahenkistä crew cut -mallia. Elvis ja monet muut aikakauden rokkarit sen sijaan kasvattivat hiuksensa poikkeuksellisesti niin pitkiksi, että ne ylettyivät korvien ja kauluksen päälle. Tällaiset henkilöt sekä heidän lukuisat miespuoliset ihailijansa eri puolilla länsimaita ottiva tyylikseen kammata hiuksensa rasvalla "tötteröksi" otsan päälle.
Vielä suunnilleen 1960-luvun puoliväliin saakka länsimaissa pidettiin miehillä lähes ainoana soveliaana sellaista hiustyyliä, jossa korvat jäivät paljaiksi eivätkä hiukset ulottuneet takaa kauluksen päälle. Otsahiustenkin tuli mielellään olla taaksepäin kammatut. Tällaisen varsin konservatiivisen siisteysnäkemyksen mukaan hiusten tuli olla siis säännöllisesti lyhyiksi leikatut tai ainakin lyhyttä mallia vastaavaksi kammatut. Jopa laitapuolen kulkijatkin pitivät hiuksensa vielä 1960-luvulla varsin lyhyinä.
1960-luvun alussa erityisesti The Beatles-yhtyeen puolipitkät hiukset herättivät suurta huomiota lyhyeen tukkaan tottuneille ikäpolville. Otsan päälle tuleva, korville ulottuva ja niskasta pitkähkö rasvaamaton hiusmalli tulikin yleiseksi varsinkin aikakauden nuorten muusikoiden keskuudessa (Suomessa muun muassa Hector ja Irwin Goodman). Uuden hiusmallin yleistyessä 1960-luvulla syntyi nuorten poikien kesken monesti jakoja kahteen eri ryhmittymään eli perinteisempiin "rasvaletteihin" ja heitä uudenaikaisempiin "pitkätukkiin".
1960-luvun jälkipuoliskolla alkoivat miesten pitkät ja puolipitkät hiukset yleistyä laajasti suunnilleen alle 50-vuotiaiden miesten keskuudessa. Varsinkin huomattavan pitkät hiukset liitettiin erityisesti hippiliikkeeseen ja vapaamielisyyteen. Tämä merkitys on osittain edelleen säilynyt. Punkin mukana tulivat irokeesikampaukset ja laaja väriskaala miesten hiuksiin. 1980-luvulta alkaen moni mies on laittanut pitkät hiuksensa poninhännälle.
Nykyäänkin suurimmalla osalla miehistä on lyhyet hiukset, mutta pitkää tukkaa ei varsinkaan nuorilla miehillä pidetä mitenkään erikoisena, sillä useimmiten "rokkareilla" ja "hevareilla" on olkapään yli ulottuvat hiukset. On kuitenkin helppoa huomata, että korkea-arvoisissa tehtävissä toimivilla miehillä on miltei aina lyhyet hiukset. Lisäksi lähes kaikilla suomalaisilla romanimiehillä on lyhyt tukka.
Vaatimus "siisteistä ja käytännöllisistä" lyhyistä hiuksista on säilynyt useimpien maiden asevoimien ulkonäkösäännöksissä. Ruotsin puolustusvoimissa pitkä tukka on sallittu 1970-luvulta alkaen. Saksan asevoimat salli varusmiehillään jonkin aikaa pitkät hiukset 1970-luvulla. Joissakin maissa (Australia, Uusi Seelanti) miessotilailla saa olla puolipitkät hiukset, jotka eivät ylety kaulukselle asti.
1970-luvulta lähtien on Suomessakin keskusteltu aika ajoin siitä, pitäisikö puolustusvoimissa sallia miehille pitkät hiukset. Esimerkiksi puolustusministeri Elisabeth Rehn ja kansanedustaja Outi Siimes vastustivat tätä 1990- ja 2000-luvuilla, mutta jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth olisi sallinut pitkät hiukset.lähde?
Suomen puolustusvoimainkin hiusmuodissa on aikojen mittaan tapahtunut muutoksia. Viime sotia edeltävältä ajalta aina 1960-luvulle saakka puolustusvoimissa palvelevilla miehillä oli yleensä rasvalla tai vedellä taaksepäin kammattu perusmalli, joka oli otsalta ja pään päältä keskimittainen ja takaa ja sivuilta lyhyt. Varsinkin 1970-luvulla ja jossain määrin myös 1980-luvulla puolustusvoimien hiusmalli oli puolestaan yleensä hieman otsalle tuleva eikä aavistuksen korville tulevia tai takaa hieman pitkähköjä hiuksia pidetty sopimattomina. 1990-luvulta alkaen puolustusvoimissa ovat tulleet yleisiksi erittäin lyhyet hiukset. Varsinkin monilla varusmiehillä on nykyään pää täysin ajeltu.
Tammikuussa 2007 kansanedustaja Päivi Räsänen jätti miessotilaiden hiusten leikkaamisesta kirjallisen kysymyksen puolustusministerille. Räsänen ehdotti, että varusmiehiin sovellettaisiin samaa ohjetta kuin vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaviin naisiin eli miehillekin sallittaisiin pitkät hiukset palveluksessa. Pari päivää ehdotuksen jättämisen jälkeen Räsänen kirjoitti blogissaan ehdotuksen olleeen kevyttä pohdintaa, pilke silmäkulmassa kirjoitettua.
[muokkaa] Hiusten perinnöllinen väri
- Pääartikkeli:Hiusten väri
Maailmalla yleisin hiusten väri on tumma. Tummat tai tummanruskeat hiukset ovat yleisimmät myös Euroopassa. Suomessa noin puolella väestöstä on vaaleat hiukset; vaalealla tarkoitetaan tässä värejä "maantienharmaasta" keltaiseen ja valkoiseen. Viidellä prosentilla on tummat hiukset, ja lopuilla ruskeat tai vaaleanruskeat. Suomalaisten hiukset ovat vaaleimmat maailmassa.
Länsi- ja Pohjois-Euroopassa esiintyviä punaisia hiuksia on joskus pidetty noituuden merkkinä, mikä on saattanut johtua maailman punahiuksisimpiin kuuluviin irlantilaisiin kohdistuneista epäluuloista.
[muokkaa] Hiusten kiharuus
Hius kihartuu, jos se on poikkileikkaukseltaan soikea. Hiusten kiharuus on yleisintä Afrikassa, ja vähenee asteittain muualle mentäessä. Kiharien hiusten arvellaan kehittyneen, jotta ne suojaisivat auringonpaisteelta ja antaisivat päänahan hengittää. Suorien hiusten arvellaan kehittyneen suojaamaan kylmältä, sillä pitkinä ne peittävät pään pintaa tiiviimmin. Myöhemmin aavikkoseuduille muuttaneet kansat sekä myös Väli- ja Etelä-Amerikan intiaanit ovat kuitenkin suorahiuksisia.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://www.pg.com/science/haircare/hair_twh_23.htm
- ↑ http://www.nelonen.fi/einstein/jakso10/temppu3.htm
[muokkaa] Katso myös
- kalju, hiukseton pää
- poninhäntä
- Calvities frontalis
