Vanilliini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vanilliini

Vanillin2.svg

Tunnisteet
CAS-numero 121-33-5
Ominaisuudet
Molekyylikaava C8H8O3
Moolimassa 152,145 g/mol
Ulkomuoto Valkokeltainen, kiteinen jauhe
Sulamispiste 81 - 83 °C
Kiehumispiste 285 °C
Tiheys 1,06 g/cm3
Liukoisuus veteen 1,0 g/100 ml (25 °C)

Vanilliini on herkästi palava orgaaninen yhdiste, joka on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan valkokeltaista kiteistä jauhetta, jolla on tunnusomainen haju. Sen kemiallinen kaava on C8H8O3.[1] Vanilliinista käytetään myös nimiä 4-hydroksi-3-metoksibentsaldehydi ja 2-metoksi-4-formyylifenoli. Se on vaniljan tärkein komponentti.

Vanilliinin moolimassa on 152,147 g/mol, sulamispiste 81-83 °C, kiehumispiste 285 °C, tiheys 1,06 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 153 °C (c.c.), itsesyttymislämpötila >400 °C ja CAS-numero 121-33-5. Vanilliinin liukoisuus veteen 25°C:n lämpötilassa on 1,0 g/100 ml. Vanilliinin isomeeri on isovanilliini CAS 621-59-0.

Vanilliini on haitallista vesieliöille.[1] Vanilliinia voidaan valmistaa guajakolista (C7H8O2) ja ligniinistä.[2] Ligniini on selluloosateollisuuden sivutuote.[3]

Vanilliinin synteesi guajakolista


Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanilliinia kuten myös sen johdannaista etyylivanilliinia käytetään ruokateollisuudessa, kosmetiikassa ja tupakan lisäaineena. Etyylivanilliini on kalliimpaa, mutta sillä on voimakkaampi maku.[4] Se eroaa tavallisesta vanilliinista sisältämällä etoksiryhmän (–O–CH2CH3) metoksiryhmän (–O–CH3) sijaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vanilliini Kemikaalikortti. Viitattu 5.8.2013.
  2. Vanilliini Caldic. Viitattu 5.8.2013.
  3. Leena Hämet-Ahti: Pitkäaikainen yhteiselo Kasvit - elävää kulttuuriamme. Viitattu 5.8.2013.
  4. Vanilliini Valvira. Viitattu 5.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.