Mausteneilikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mausteneilikka
Syzygium aromaticum - Köhler–s Medizinal-Pflanzen-030.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Myrttikasvit Myrtaceae
Suku: Jambolaanit Syzygium
Laji: aromaticum
Kaksiosainen nimi
Syzygium aromaticum
(L.) Merr. & Perry[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mausteneilikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mausteneilikka Commonsissa

Mausteneilikka (Syzygium aromaticum, syn. Eugenia caryophyllus) on myrttikasvien (Myrtaceae) heimon jambolaanien (Syzygium) sukuun kuuluva puu. Samalla nimellä kutsutaan kasvin mausteeksi kuivattuja kukkanuppuja. Kasvi ei nimestään huolimatta ole sukua varsinaisille neilikoille.

Mausteneilikka kasvaa villinä Indonesiassa, jossa sitä myös poimitaan myyntiin. Sitä kasvatetaan myös Madagaskarilla, Sansibarilla, Intiassa, Sri Lankassa ja Molukeilla eli Maustesaarilla.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mausteneilikkaa käytetään laajasti mausteena varsinkin Aasiassa, mutta myös Euroopassa, Afrikassa ja Amerikan mantereilla. Monissa aasialaisissa keittiöissä mausteneilikkaa käytetään liharuoissa ja riisin maustamisessa. Skandinaavisessa keittiössä neilikkaa käytetään etenkin jouluruoissa: kinkussa ja glögissä. Muualla Euroopassa sitä käytetään yleisemmin liharuoissa ja säilykkeissä. Sitä käytetään myös maustekastikkeissa, kuten worcesterkastikkeessa.[2][3]

Indonesiassa ja Kreikan suunnalla mausteneilikkaa poltetaan tupakan seassa. Mausteneilikan pureskeleminen raikastaa hengityksen, mikä on tiedetty jo muinaisessa Kiinassa.

Kuivattuja mausteneilikankukkia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mausteneilikan historia hyötykasvina on tuhansien vuosien pituinen. Kuivattua maustetta on viety Molukkien saarilta nykyisen Indonesian alueelta Kiinaan jo noin 2 500 vuotta sitten. Kasvia istutettiin myös muille Indonesian saarille. Maustetta tuotiin myöhemmin myös muualle Aasiaan ja Eurooppaan. Se oli pitkään arvokas tuote, ja Euroopan valtiot taistelivat 1600–1800-luvuilla saarista, joilla puuta kasvoi. 1600-luvulla Alankomaat valloittivat Molukkien alueen ja saivat käytännössä monopoliaseman mausteneilikan kaupassa. 1800-luvulla kasvia alettiin levittää laajalti viljelykseen muille trooppisille alueille.[3]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mausteneilikka on pienehkö ainavihanta puu, joka kasvaa 8–30 metriä korkeaksi. Puu on muodoltaan pensasmainen, haarautuen usein läheltä tyveä. Lehdet ovat soikeat ja ehytlaitaiset. Lehtien alapinnalla on öljyrauhasia. Laji on yksikotinen, ja kukat ovat kaksineuvoisia. Pienet kukat sijaitsevat kukinnoissa versojen päädyissä. Hedelmä on pieni luumarja, jonka sisällä on yksi siemen.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mausteneilikka kasvaa luonnostaan ainoastaan eräillä Indonesian Molukkien saariryhmän saarilla. Nykyisin sitä kuitenkin viljellään laajalti trooppisen vyöhykkeen alueella.[3]

Mausteneilikka kasvaa trooppisissa sademetsissä. Se ei kestä liikaa auringonvaloa nuorena vaan tarvitsee metsän varjostusta. Sitä esiintyy merenpinnan tasosta noin tuhannen metrin korkeuteen asti. Se elinalueiden keskimääräinen vuoden keskilämpötila on 25 °C ja keskimääräinen vuosittainen sadanta 1 500–2 500 millimetriä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. a b Gernot Katzer’s Spice Pages
  3. a b c d e Syzygium aromaticum World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)