Jambolaanit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jambolaanit
Vesijambolaani (Syzygium aqueum)
Vesijambolaani (Syzygium aqueum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Myrttikasvit Myrtaceae
Suku: Jambolaanit Syzygium
R.Br. ex Gaertn., 1788[1]

luokitusjärjestelmä: APG III

Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jambolaanit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jambolaanit Commonsissa

Jambolaanit (Syzygium)[2] on yli tuhatlajinen kukkivien kasvien suku myrttikasvien heimossa.[3] Jambolaanit ovat yleensä pienehköjä, lähinnä trooppisten sademetsäalueiden ainavihantia puita. Sukuun kuuluu useita trooppisen Aasian, Afrikan ja Australian hedelmiä, sekä maustekasveja, tunnetuimpana mausteneilikka.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellojambolaanin (Syzygium samarangense) hedelmiä myytävänä.

Joitakin jambolaanilajeja viljellään hedelmäpuina. Tähän tarkoitukseen käytetään laajimmin malakanjambolaania, kellojambolaania, jaavanjambolaania, vesijambolaania ja rusojambolaania.[4][5][6][7][8] Lisäksi mausteneilikkaa (Syzygium aromaticum) viljellään maustekasvina; puun nupulla olevia kukkia käytetään kuivattuna mausteena joko jauhettuna tai sellaisenaan.[9]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jambolaanit ovat pieniä tai keskikokoisia ainavihantia puita tai pensaita. Soikeat ja ehytlaitaiset lehdet ovat vastakkaiset tai joskus säteittäiset. Kukinnot ovat joko oksien päädyissä tai hangoissa. Kukinnoissa on kukkia kolme tai useampia. Kukilla on yleensä 4 tai 5 terälehteä, lyhyitä verholehtiä on myös 4–5. Pitkiä heteitä on lukuisia. Hedelmä on rakenteeltaan luumarja, jossa on yksi, tai harvoin kaksi siementä.[1]

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusojambolaanin (Syzygium jambos) kukkia.

Lajeja on noin 1100, tarkka määrä riippuu tulkinnasta.[3] Joitakin tunnettuja ja taloudellisesti tärkeitä lajeja suomenkielisine nimineen:[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jambolaanien suvun lajeja kasvaa luonnonvaraisena Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Aasian trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Uudessa-Kaledoniassa sekä Polynesiassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Syzygium Flora of China. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  2. a b ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Viitattu 29.7.2012.
  3. a b Syzygium The Plant List. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  4. Syzygium aqueum World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  5. Syzygium cumini World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  6. Syzygium jambos World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  7. Syzygium malaccense World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  8. Syzygium samarangense World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  9. Syzygium aromaticum World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)