Viina

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koskenkorva-viinapullo.

Viina on yleisnimitys väkeville alkoholijuomille.[1] Erityisesti viina-nimityksellä on viitattu tislattuihin, värittömiin ja maustamattomiin alkoholijuomiin.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viinalla on ollut historian aikana useita käyttötarkoituksia, jotka ovat vielä nykyäänkin laajalti käytössä. Viinaa on käytetty muun muassa:

  • ruokakulttuurissa ruoan ohessa
  • polttoaineena
  • nautintoaineena
  • humaltumistarkoitukseen
  • lääkinnällisiin tarkoituksiin (esimerkiksi desinfiointiin, ”nukutukseen”, ruoansulatushäiriöihin)
  • Maksuvälineenä[2]

Määrittelyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkon hinnastossa viinoiksi lasketaan vodkat, maustamattomat viinat, akvaviitit, anisviinat, geneverit, ginit, hedelmäviinat, grapat, tequilat ja calvadosit ja maustetut viinat.

EU-komission päätöksessä viinoilla tarkoitetaan kaikkia väkeviä alkoholijuomia, ja ne jaotellaan kirkkaiksi ja tummiksi viinoiksi. Kirkkaiksi viinoiksi luetaan muun muassa gini ja vodka ja niiden johdannaiset. Tummiksi viinoiksi luetaan muun muassa viski, brandy ja tumma rommi.

Nimityksellä viina on Suomessa perinteisesti tarkoitettu erityisesti vodkaa. Suomessa tunnetuimpia viinoja on Koskenkorva[3].

Viinamerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. http://www.pontikka.fi/?page_id=23 "Paloviina Pohjois-Karjalassa", 6. kappale
  3. Suomessa avataan kossupullo joka kolmas sekunti Aamulehti. 30.4.2009. Viitattu 4.9.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brown, Gordon: Jalojen juomien klassikot. (Classic spirits of the world, 1996.) Suomentanut Marja-Liisa Tirkkonen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21068-4.
  • Ihalainen, J. K. (toim.): Kaiken kansan katajaiset: Yrttiviinat ja niiden valmistaminen. Tampere: Palladium kirjat, 1997. ISBN 952-9893-14-0.
  • Karlstén, Jari: Juomista jaloimmat: Väkevien alkoholijuomien historia ja valmistus. Helsinki: Art House, 2007. ISBN 978-951-884-414-6.
  • Törnquist, Steffo & Tolstoy, Hélène: Väkevät: Kirja tislatusta maailmasta. (Sprit: Boken om en destillerad värld, 1995.) Suomennos: Arto Häilä. Stockholm: Fischer, 1996. ISBN 91-7054-826-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä ruokaan, juomiin, ravintoon tai ruoanlaittoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.