Kieltolaki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lakia. Suomalaista yhtyettä käsittelee artikkeli Kieltolaki (yhtye).
Yhdysvaltalaiset kieltolakia valvovat agentit kaatamassa laitonta alkoholia viemäriin.

Kieltolaki tarkoittaa useimmin alkoholijuomien myynnin kieltävää lakia. Tällainen laki on ollut muun muassa Suomessa vuosina 1919–1932, Yhdysvalloissa vuosina 1920–1933, Prinssi Edwardin saarella Kanadassa vuosina 1901–1948 (myös muissa osissa Kanadaa lyhyempiä ajanjaksoja), Norjassa vuosina 1916–1927 ja Islannissa vuosina 1915–1922 (olut vapautui vasta 1989).

Kieltolakia on usein käytettylähde? esimerkkinä laista, joka toimii tarkoitustaan vastaan. Koska alkoholin käyttöä ei laissa kriminalisoitu eivätkä ihmiset pitäneet sitä rikoksena, pelättiin piittaamattomuuden laista laajenevan myös muille alueille.lähde? Usein kieltolain aikaan alkoholin maahantuonti kukoisti salakuljettajien ansiosta ja etenkin Yhdysvalloissa järjestäytynyt rikollisuus hallitsi pimeitä alkoholimarkkinoita.

Kieltolaki Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kieltolaki (Suomi)

Kieltolaki eli asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta (29/1917) astui Suomessa voimaan 1.6.1919. Asetus koski kaikkia denaturoimattomia alkoholipitoisia aineita, jotka sisälsivät enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia etanolia. Näiden aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastointi olivat sallittua vain lääkinnällisiin, tieteellisiin ja teknisiin tarkoituksiin. Viinin tarjoaminen ehtoollisella kirkossa oli kuitenkin sallittu. Yksinoikeus alkoholin valmistukseen, myyntiin ja maahantuontiin kuului valtiolliselle monopolille, Valtion Alkoholiliikkeelle.

Lakia rikottiin yleisesti, mikä johti siihen, että eduskunta päätti järjestää kieltolaista kansanäänestyksen. 29.–30. joulukuuta 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä yli 70 prosenttia äänestäneistä äänesti lain kumoamisen puolesta. Eduskunta hyväksyi 9. helmikuuta 1932 uuden väkijuomalain (45/1932). Valtion viinakaupat avasivat ovensa Suomen kaupungeissa 5. huhtikuuta 1932 kello 10.00.

Kieltolaki Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkemääräys alkoholin ostoon

Monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa säädettiin kieltolaki jo 1800-luvulla, ensimmäisenä Mainessa vuonna 1851.[1] Koko liittovaltion alueella alkoholijuomien valmistus ja kauppa kiellettiin Yhdysvaltain perustuslain 18. lisäyksellä, joka tuli voimaan 17. tammikuuta 1920. Kieltolaki kumottiin perustuslain 21. lisäyksellä, joka tuli voimaan 5. joulukuuta 1933. Osavaltioilla oli kuitenkin edelleen oikeus kieltää alkoholijuomien kauppa alueellaan, mutta nykyään alkoholijuomien täyskielto ei ole enää voimassa missään osavaltiossa.

Yhdysvaltain kieltolain aikana teollisuusspriitä denaturoitiin metanolilla, jolloin sen juominen korvikealkoholina aiheutti lukuisia kuolemantapauksia.[2]

Yhdysvaltain nykyisen järjestäytyneen rikollisuuden ongelman on katsottu saaneen alkunsa tai ainakin merkittävästi pahentuneen kieltolain takia.lähde?

Kieltolaki Pohjoismaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jo vuonna 1907 Färsaaret sääti lain alkoholin myyntikiellosta. Laki kumottiin vuonna 1992. Alkoholin osto Tanskasta yksityiseen käyttöön sallittiin rajoituksin vuonna 1928.
  • Islanti kielsi vuonna 1915 kokonaan kaiken alkoholin myynnin. Viinien ja viinan myynti sallittiin vuonna 1935, mutta oluen myyntikielto kumottiin vasta vuonna 1989[3]
  • Norja kielsi viinan myynnin vuonna 1916, joka laajennettiin väkeviin viineihin ja olueen. Viinin ja oluen myyntikielto kumottiin vuonna 1923. Väkevien alkoholien myynti sallittiin vuonna 1927.
  • Ruotsissa otettiin käyttöön vuonna 1914 ns. viinakortti järjestelmän käyttöön joka kumottiin vuonna 1955. Ruotsissa pidettiin vuonna 1922 kansanäänestys kieltolaista, joka torjuttiin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Kemi-Kreikka), art. Kieltolaki, 2. painos Otava 1979, ISBN 951-1-05071-0
  2. Blum, Deborah: The Chemist's War Slate. 19.2.2010. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  3. Associated Press, Beer (Soon) for Icelanders, New York Times, May 11, 1988

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juha Ylimaunu: ”Kieltolain aikaisesta pirtun salakuljetuksesta Kemi-Tornion rannikolla”, Tornionlaakson vuosikirja 1995, ISSN 0787-197X, s. 89–119.
  • Into Jyläskoski: Pirtusota Suomemme rannoilla. Akateeminen kustannusliike, 1976.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]