Kieltolaki
Wikipedia
Kieltolaki tarkoittaa useimmin alkoholijuomien myynnin kieltävää lakia. Tällainen laki on ollut muun muassa Suomessa vuosina 1919–1932, Yhdysvalloissa vuosina 1919–1933, Prinssi Edwardin saarella Kanadassa vuosina 1901–1948 (myös muissa osissa Kanadaa lyhyempiä ajanjaksoja) ja Islannissa vuosina 1915–1922 (olut vapautui vasta 1989).
Kieltolakia on usein käytettylähde? esimerkkinä laista, joka toimii tarkoitustaan vastaan. Koska alkoholin käyttöä ei laissa kriminalisoitu eivätkä ihmiset pitäneet sitä rikoksena, laajeni piittaamattomuus laista myös muille alueille. Usein kieltolain aikaan alkoholin maahantuonti kukoisti salakuljettajien ansiosta ja etenkin Yhdysvalloissa järjestäytynyt rikollisuus hallitsi pimeitä alkoholimarkkinoita.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kieltolaki Suomessa
-
Pääartikkeli: Suomen alkoholin kieltolaki
Kieltolaki eli asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta astui Suomessa voimaan 1.6.1919. Asetus koski kaikkia denaturoimattomia alkoholipitoisia aineita, jotka sisälsivät enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia etanolia. Näiden aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastointi olivat sallittua vain lääkinnällisiin, tieteellisiin ja teknisiin tarkoituksiin. Viinin tarjoaminen ehtoollisella kirkossa oli kuitenkin sallittu. Yksinoikeus alkoholin valmistukseen, myyntiin ja maahantuontiin kuului valtiolliselle monopolille, Valtion Alkoholiliikkeelle.
Lakia rikottiin yleisesti, mikä johti siihen, että eduskunta päätti järjestää kieltolaista kansanäänestyksen. 29.–30. joulukuuta 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä yli 70 % äänestäneistä äänesti lain kumoamisen puolesta. Eduskunta hyväksyi 9. helmikuuta 1932 uuden alkoholilain. Valtion viinakaupat avasivat ovensa Suomen kaupungeissa 5.4.1932 kello 10.00.
[muokkaa] Kieltolaki Yhdysvalloissa
Yhdysvaltain nykyisen järjestäytyneen rikollisuuden ongelman on katsottu saaneen alkunsa tai ainakin merkittävästi pahentuneen kieltolain takia.lähde?
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Juha Ylimaunu, Kieltolain aikaisesta pirtun salakuljetuksesta Kemi-Tornion rannikolla, Tornionlaakson vuosikirja 1995, ISSN 0787-197X, s. 89-119.
- Into Jyläskoski, Pirtusota Suomemme rannoilla, Akateeminen kustannusliike 1976.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kieltolaki Wikimedia Commonsissa.- Tutkimus alkoholin salakuljetuksesta kieltolain aikana

