Järjestäytynyt rikollisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Järjestäytynyt rikollisuus on rakenteeltaan jäsentynyttä, useamman henkilön yhteistoimin toteuttamaa rikollisuutta. Määritelmien yksityiskohdissa voi olla eroja.

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen rikoslaissa järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi määritellään vähintään kolmen henkilön muodostama, tietyn ajan koossa pysyvä ja rakenteeltaan jäsentynyt yhteenliittymä, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista on säädetty vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus. Tämä säädetään rikoslain 17 luvun 1a pykälässä.

Poliisin näkemyksen mukaan Suomessa toimi vuoden 2011 lopulla 81 järjestäytynyttä rikollisryhmää, joissa jäseniä runsaat 1200[1] Poliisin väitteen mukaan ryhmistä puolet, noin 40, on moottoripyöräkerhoja eli MC-kerhoja, jotka kuuluvat ryhmiin Hells Angels, Bandidos ja Cannonball.lähde? Tosiasiassa Suomessa on vain yksi MC-kerho tuomittu toiminnasta järjestäytyneenä rikollisryhmänä. Kyseessä on Cannonballsin Turun osasto, jonka Turun hovioikeus vuonna 2009 katsoi yhdessä rikostapauksessa toimineen järjestäytyneenä rikollisryhmänä.[2]

Poliisi ei ole julkistanut tilastoa, kuinka montaa sen rikollisiksi väittämistä noin 40 MC-kerhosta on tuomioistuimessa syytetty rikollisryhmänä toimimisesta. Tällaista tilastoa ei tiettävästi ole julkistanut kukaan muukaan. Todennäköisesti MC-kerhoista enintään kymmentä on edes syytetty.lähde?

Poliisi ei ole julkistanut myöskään tilastoa siitä, kuinka moni noiden 40 kerhon jäsenistä on joskus tuomittu vakavasta rikoksesta, tai edes jostain rikoksesta. Todennäköisesti heitä on selvästi alle puolet jäsenistä.lähde?

Poliisin tulkinta siitä, mikä Suomessa edustaa järjestäytynyttä rikollisuutta, poikkeaa selvästi paitsi tuomioistuinten linjasta, myös tutkijoiden näkemyksestä. Esimerkiksi Mika Junnisen väitöskirjassa MC-kerhoja ei lasketa lainkaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen.[3]

Keskusrikospoliisi on nimennyt järjestäytyneiksi rikollisryhmiksi myös ryhmät, jotka käyttävät nimityksiä M.O.R.E, Rogues Gallery ja Natural Born Killers, näiden yhteenliittymä United Brotherhood, sekä Bats. Näitä kutsutaan prosentti- tai liivijengeiksi.

Noin 80 prosenttia järjestäytyneestä rikollisuudesta on huumerikollisuutta.[4]

Euroopan unioni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unioni määrittelee termin ”järjestäytynyt rikollisuus” yhdentoista ominaisuuden luettelolla. Luetelluista ominaisuuksista neljän pakollisen (kohdat 1, 3, 5 ja 11) sekä yhteensä kuuden kohdan on toteuduttava, jotta ryhmä täyttäisi järjestäytyneen rikollisuuden vaatimukset.

  1. useamman kuin kahden henkilön yhteistyö
  2. ryhmän jäsenillä omat määrätyt tehtävät
  3. ryhmä toimii pitkän tai rajoittamattoman ajan
  4. ryhmä käyttää sisäistä kuria
  5. ryhmää epäillään törkeistä rikoksista
  6. ryhmä toimii kansainvälisellä tasolla
  7. ryhmä käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja
  8. ryhmä käyttää peiteyhtiöitä
  9. ryhmä harjoittaa rahanpesua
  10. ryhmä pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin
  11. ryhmän toiminnassa taloudellisen hyödyn ja/tai vallan tavoittelu on määräävänä tekijänä.

Järjestäytyneen rikollisuuden piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikollisjärjestöt pyrkivät pitämään toimintansa salassa, ja jäsenet vaihtavat tietoja yleensä puhelimitse tai kasvokkain. Monet järjestäytyneet rikollisryhmät harjoittavat usein myös laillista liiketoimintaa, kuten laillisia pelikasinoita, rakennusbisnestä, jätehuoltoa, ahtaustoimintaa, joiden ohella tai peitossa harjoitetaan huumebisnestä, rahanpesua, prostituutiota, kiristystä, petoksia, sisäpiiritietojen väärinkäyttöä sekä monia muita rikollisen toiminnan muotoja.

Jotta laajamittainen järjestäytynyt rikollisuus kannattaa, se tarvitsee yleensä jonkin verran tukea myös ympäröivältä yhteiskunnalta. Tavallisesti se hankkii tukea esimerkiksi lahjomalla tai kiristämällä korkeita virkamiehiä tai muutoin korruption avulla. Myös lainvalvojia ja poliisia pyritään usein lahjomaan ja uhkailemaan.lähde?

Lisäksi rikollisjärjestöjä hyödyttää, mikäli yhteiskunnan luottamus poliisiin tai hallintoelimiin on heikkoa. Tästä syystä rikollisryhmittymiä muodostuu usein esimerkiksi maahanmuuttajaryhmien keskuudessa, jotka eivät luota paikalliseen poliisiin. Sitä vastoin, jos kansalliset vähemmistöryhmät alkavat sulautua valtaväestöön, se aiheuttaa usein rikollisryhmien heikkenemistä.

Koska järjestäytyneet rikollisjärjestöt usein välttyvät esimerkiksi laillisten yritysten paperisodilta ja -työltä, ne kehittyvät ja muuttavat muotoaan hyvinkin nopeasti tarpeen mukaan. Tällä tavoin ne pystyvät laajentumaan uusille toiminta-alueille ja -muotoihin. Lisäksi uusia rikollisryhmiä perustetaan nopeasti poliisin lamaannuttamien tilalle.

Samaan tapaan kuin laillisessa liiketoiminnassa, myös järjestäytyneessä rikollisuudessa on tapahtunut globalisaatiota. Rikollisjärjestöt ovat yhä useammin kansainvälisiä ja valtionrajoja ylitetään helposti. Rajanylityksiä tapahtuu esimerkiksi ihmiskaupassa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Poliisi.fi: Järjestäytynyt rikollisuus
  2. Turun HO 29.5.2009, tuomio 1307
  3. Mika Junninen 2006. Adventures and Risk-Takers: Finnish professional criminals and their organisations in the 1990s cross-border criminality. Helsinki: HEUNI)
  4. Katkera valtataistelu: Huumepoliisi ja krp tappelevat jutuista Suomen kuvalehti 14.2.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Glenny, Misha: McMafia: Matka kansainväliseen alamaailmaan. (McMafia: Crime without frontiers, 2008.) Suomentanut Jouko Vanhanen. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-3198-2.
  • Lunde, Paul: Järjestäytynyt rikollisuus. (Organized crime: An inside guide to the world's most successful industry) Suomennos: Taina Nieminen. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6637-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]