Meksikon vallankumous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Meksikolaisia vallankumouksellisia itse tehdyn kanuunan kanssa n. vuonna 1911
Lapsisotilas (1914)

Meksikon vallankumous, toisinaan tunnettu nimellä Meksikon vuoden 1910 vallankumous oli väkivaltainen yhteiskunnallinen ja kulturellinen liike jota värittivät sosialistiset, nationalistiset ja anarkistiset suuntaukset. Se alkoi Meksikon diktaattorin ja pitkäaikaisen presidentin Porfirio Díaz Morin kukistumisella 1910 vaaliskandaalin jälkiseuraamuksena ja jatkui jopa uuden perustuslain voimaantulon jälkeen vuonna 1917.

Väkivaltaisuudet jatkuivat 1920-luvun loppupuolelle asti ja päättyivät vasta kun Partido Nacional Revolucionario (myöhemmin tunnettu nimellä Partido Revolucionario Institucional, suomeksi "Institutionaalinen vallankumouspuolue", lyhenne PRI) vakiinnutti Meksikon valtapuolueena poliittisen yksinvaltansa vuonna 1928 ja sen jälkeen. Tämänkin jälkeen "jatkuvan vallankumouksen" idea vahvistettiin puolueen oppirakennelmissa ja kansallisessa ajattelutavassa tekemällä ero vallankumouksen "aseistetun vaiheen" ja "institutionaalisen vaiheen" välillä. Institutionaalista vaihetta edustanut virallinen puolueretoriikka alkoi hävitä puolueen kielenkäytöstä vasta presidentti Carlos Salinas de Gortarin aikana 1980-luvun lopussa.

Vallankumouksen taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Porfirio Diazin kaudella jako rikkaiden ja köyhien välillä leveni entisestään ja diktaattori keskitti sekä vallan että hyvinvoinnin harvojen käsiin. Kansa ei voinut ilmaista mielipiteitään tai valita johtajiaan. Köyhien turhautuminen ja poliittinen kiinnostus alkoi herätä ja useita uuden sukupolven nuoria johtajia olisi halunnut nousta politiikkaan mukaan, kuten Francisco I. Madero, joka kampanjoi ympäri maata Diazia vastaan.

Diaz painostettiin pitämään vaalit 1910, jossa Madero onnistui keräämään suuren osan äänistä. Vaikka Diaz oli aikaisemmin ollut demokratian kannattaja, hän näytti muuttaneen mielensä ja vangitsi Maderon. Madero pääsi takuita vastaan pois ja pakeni Yhdysvaltoihin, sekä jatkoi taisteluaan Diazia vastaan, pyrkimyksenään syrjäyttää Diaz. Samoihin aikoihin monet muut kansan sankarit alkoivat järjestäytyä ja tarttua aseisiin, kuten Pancho Villa pohjoisessa ja Emiliano Zapata etelässä. He häiritsivät Meksikon armeijaa ja alueensa johtajien hallintaa. Diaz ei pystynyt kontrolloimaan häiriköintiä ja erosi toukokuussa 1911. Madero äänestettiin presidentiksi.

Vallankumouksen aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusia puolueryhmiä alkoi järjestäytyä ja sissiryhmittymät liikkuivat ympäri maata tuhoten ja polttaen monia suuria tiloja. Madero vangittiin myöhemmin Victoriano Huertan kaapatessa vallan ja surmattiin hämärissä olosuhteissa, todennäköisesti Huertan toimesta. Huerta ei kuitenkaan saanut koskaan koko maata valtansa alle ja koko maa oli epäjärjestyksen vallassa useita vuosia, Pancho Villa riehui pohjoisessa ja useat eri ryhmät taistelivat presidentin paikasta. Lopulta Venustiano Carranza anasti presidentin paikan vuonna 1915. Hän onnistui pysymään vallassa muutaman vuoden, mutta vuonna 1920 hänet kukisti hänen entinen liittolaisensa Alvaro Obregon, josta tuli maan vahva mies myös niiksi ajoiksi jolloin hän ei ollut presidenttinä. Tämä lopetti levottomuudet, eivätkä ne alkaneet uudelleen huolimatta siitä, että Obregon murhattiin vuonna 1928.

Francisco I Madero leiriytyy vaimonsa ja vallankumouksellisten kanssa

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Meksikon vallankumous.
  • Atkin, Ronald: Meksikon vallankumous. (Revolution! Mexico 1910–20, 1969.) Englannin kielestä kääntäneet Jyrki K. Talvitie ja Ilkka Helastie. Helsinki: Tietoteos, 1974. ISBN 951-9035-14-1.